Eli viikot 30+0-31+6.
Koko: Koko pituus on 37cm ja paino 1750g viikolla 32.
Mitä viikolla 32 tapahtuu: Sikiö hikkaa, jonka tarkoituksena on valmentaa keuhkoja hengittämiseen. Hikkaamisen voi tuntea nykivinä liikkeinä mahassa (välillä olenkin tuntenut pienen hikkaavaan vatsassa!). Hikkaa seuraavat usein sikiön hengitysharjoitukset. Sikiö harjoittelee nielemistä ja pissaa puoli litraa vuorokaudessa. Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti.
Suurimmat oireet: Kaikenlaiset kivut (liitoskipuja, lonkkakipuja, selkäkipuja, alavatsan juilintaa), ajoittaisia harkkasuppareita, ajoittainen hengenahdistus/tunne, että happi loppuu.
Mietteitä: Viime viikkoina on ollut paljon erilaisia tuntemuksia ja kipuja. Vauva varmaan painaa enemmän alaspäin. Alakerrassa tuntuu usein vihlontaa ja ajoittain iskee järkyttävä pissahädän tunne ylös noustessa, vaikka rakossa ei virtsaa olisi kuin muutama tippa. Symfyysikivut ovat lisääntyneet. Jos on ollut päivän mittaan enemmän ylhäällä ja rasittanut itseään niin iltaa kohden alkaa meneminen olemaan melkoista vaappumista :D Öisin alkaa herkästi särkemään lonkkia ja heräilen usein öisin vaihtamaan kylkeä. Vauva myös herättelee öisin ja aamuisin potkimalla ja noihin potkuihin on ihana herätä <3 Muuten olen nyt nukkunut paremmin, koska olen saanut nopeasti aina uudestaan unenpäästä kiinni eikä ole tullut valvoskeltua keskellä yötä.
Vatsa selkeästi kasvaa nyt vauhdilla ja vatsanahka on kovilla. Vatsan iho kutisee, olen rasvaillut sitä öljyllä. Ensimmäinen raskausarpikin on vatsaan ilmestynyt! Ensin "järkytyin" siitä kovasti, mutta asiaan kuuluvaahan tuo on ja aika monella niitä raskausarpia tulee. Kasvojen iho tuntuu olevan huonossa kunnossa ja koko ajan on pari finniä naamassa. Hiukset ovat paksummat ja rasvoittuvat hitaammin, mikä on tieten hyvä muutos :)
Mieliala on hyvin tasainen, positiivinen ja rauhallinen! Itseasiassa koko raskauden ajan olen ollut rauhallinen eikä mitään hormonimyrskyjä ole pahemmin ollut :D Raskauden alkupuoliskolla toki pelot olivat läsnä ja pään sisässä kävi aikamoinen myllerrys niiden vuoksi ja stressitasot olivat korkealla. Rakenneultran jälkeen olen pystynyt luottamaan koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että kaikki voi sujua hyvin. Tulevaisuuteen suhtautuukin luottavaisesti tällä hetkellä, vaikka ihan vieläkään ei täysin pysty uskomaan, että meille ihan oikeasti tulee vauva!
Eli viikot 28+0-29+6. Viimeisellä kolmanneksella jo mennään!
Koko: Sikiö painaa 1350g viikolla 30 ja pituus on 35cm päästä varpaisiin.
Mitä viikolla 30 tapahtuu: Sikiöllä on jo muisti. Aivot ovat pitkälle kehittyneet ja pää on lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon. (Vau.fi)
Suurimmat oireet: Harkkasupistuksia, hengästymistä, väsymystä, univaikeuksia.
Mielihalut: Samoilla mennään :D
Mietteitä: Nyt tuntuu, että väsymys vaivaa enemmän. Paljon oli vielä vähän aikaa sitten energiaa siivoilla ja laitella kotia, nyt tuo energia tuntuu kadonneen :D Välillä tulee energiapiikkejä ja touhuttua enemmän, mutta sitten palautumiseen tarvitsee selvästi enemmän aikaa. Olen koittanut suosiolla lepäillä aina, kun siltä tuntuu. Sairaslomalla on onneksi mahdollista mennä ihan omaan tahtiin ja huomattavasti muutoin vointi on ollutkin parempi nyt saikulla ollessa. Harkkasupistuksia on ollut vähemmän viime viikkoina (tosin nyt viime päivinä niiden määrä on taas lisääntynyt ja tulevat herkemmin, muutamia kertoja levossakin) ja liitoskipuja on vain ajoittain. Migreenit ovat vähentyneet, pari lievempää kohtausta per viikko on nyt ollut. Vatsan huomaa kyllä kasvaneen, välillä tulee tukala olo ja kohtu tuntuu painavan vatsalaukkua ja keuhkoja. Ruokaa ei jaksa syödä niin paljon kerrallaan ja ruokahalu tuntuukin nyt huonontuneen. Täytyy koittaa syödä vain usein ja pieniä määriä kerrallaan :) suklaa ja jäätelö kyllä maistuisivat edelleen liiankin hyvin kyllä :D
29+0 oli viimeisin terveydenhoitajan käynti neuvolassa. Käynnillä menikin nyt pidemmän aikaa ja mielestäni käynti oli oikein hyvä. Mies oli mukana ja teimme isyydentunnustuksen ja yhteishuoltajuussopimuksen. Juttelimme synnytyksestä ja saimme ohjeistuksia milloin lähteä sairaalaan ja milloin ja miten tehdä liikelaskentaa ym. Kaikki mittaukset olivat taas hyvät, sf-mitta oli 27cm ja menee nätisti hieman keskikäyrän yläpuolella. Hb pysyy edelleen, nyt se oli 127. Paino oli noussut 3 viikon aikana 2kg, vaikka olin tuossa välissä oksennustaudissa, jonka johdosta paino tippui 3kg... Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ollut huolissaan ja rauhoitteli taas, että varmasti se painonnousu taas tasaantuu. Itseäni tuo painonnousu edelleen laittaa kovasti ahdistamaan, kun se vaan tuntuu nousevan syömisistäni huolimatta. Koitan vain nyt ajatella, että kroppa kerää sen mitä kerää ja toisilla paino nousee enemmän raskaana ollessa. Kasvava vatsa ei kuitenkaan ahdista, on ihanaa, kun on tälläinen vauvamaha minkä muutkin huomaavat <3 Käynnillä sain myös sen anti-d pistoksen, ettei kehoni muodostaisi vasta-aineita vauvan rh-tekijää vastaan. Seuraava käynti sovittiin kuun loppupuolelle.
Neuvolalääkärillä kävin sairasloman jatkon arvioinnissa tänään. Lääkäri oli onneksi samaa mieltä kanssani, että sairaslomaa on aiheellista jatkaa, työni ollessa hyvin fyysisesti ja psyykkisestikin raskasta. Sairaslomaa tulikin koko loppuaika! Olo on hölmistynyt, mutta helpottunut, kun ei tarvitse enää stressata sitä miten ihmeessä jaksaisi töissä. Oudolta tuntuu nyt jäädä pois töistä pitkäksi aikaa, mutta odotan kyllä niin innolla tätä uutta vaihetta elämässä :) lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja kohdunkaulalla oli onneksi kaikki ok, harkkasupistukset eivät ole pehmitelleet paikkoja. Sainkin luvan jatkaa rauhallista lenkkeilyä, joogailua ym. oman jaksamisen mukaan ja hidastaa tahtia sitten aina tarvittaessa. Neuvolan vanhalla ultralla myös ihan nopeasti kurkattiin poitsua, siellä hän pää alaspäin hengaili <3 toivottavasti pysyykin loppuun asti oikeassa asennossa!
Tässä on nyt tajunnut, että pikkuhiljaa se synnytys lähestyy ja 7 viikon päästä vauva on jo täysiaikainen! Olen huomannutkin nyt ajatusten kääntyvän enemmän ja enemmän sisäänpäin ja keskittyvän vauvaan ja lähestyvään synnytykseen. Vajoaako tässä pikkuhiljaa nyt oikein kunnolla sinne raskaus- ja vauvakuplaan? :D On tämä niin ihmeellistä ja ainutlaatuista aikaa, olen nyt nauttinut kiireettömyydestä ja siitä, että saan olla kotona ja sisälläni kasvavasta pienestä ihmeestä <3 vauvan jumppailuja on ihana seurata pitkin päivää ja miehen kanssa yhdessä on ihana hänen liikkeitään tunnustella :)
