Yk1 keskenmenon jälkeen starttaa

Toisaalta olen pettynyt, kun uusi raskaus ei alkanutkaan heti. Toisaalta tunnen suurta helpotusta ensimmäisen kierron startatessa keskenmenon jälkeen.

Tänään alkoivat siis kuukautiset. Ensimmäiset sitten huhtikuun alun. Kaavinnasta laskettuna meni reilu 6 viikkoa. Samalla starttaa ensimmäinen yrityskierto keskenmenon jälkeen. Nyt vihdoin tiedän varmaksi, missä tilanteessa elellään kropan kanssa, eikä tarvitse arpoa mitään. Ei tarvitse elellä enää odotellen keskemenon ja ensimmäisen kierron välitilassa.

Tein muutamat raskaustestit, kun mahdollisen raskauden olisi pitänyt jo näkyä. Testien huutaessa valkoisuuttaan tiesin, että menkkoja tässä nyt vain odotellaan. Olin tuossa vaiheessa pettynyt ja olisin kovasti halunnut ne kaksi viivaa. Pari päivää sitten alkoi tuttu menkkoja ennakoiva tiputteluvuoto, josta pystyin jo varmaksi sanomaan niiden olevan ihan nurkan takana. Ja tänään aamulla ne sitten vihdoin alkoivat! Mun kroppa toimii! Pettymys tuli käsiteltyä negatiivisten testien myötä ja nyt olen vain tyytyväinen kierron startatessa. Kivut ovat olleet lievempiä, kuin yleensä ja vuoto vähäisempää. PMS-oireita minulla ei ole yleensä kummemmin ennen menkkoja, mutta nyt on saatu kokemusta niistäkin. Olen ollut viime päivät todella ärtyisä, liikuttunut helposti ties mistäkin ja iltaisin on ollut ahdistuneisuutta. Unettomuuskin taas on yrittänyt nostaa päätään ja vatsa on ollut todella turvonnut.

Nyt me päästään vihdoin ihan oikeasti yrittämään uutta raskautta keskenmenon jälkeen. Tai yritettiinhän me nytkin se ovulaatio hyödyntää, mutta ajatus oli, että tuskin heti kaavinnan jälkeen tärppää. Nyt sitten valmistaudun tulevaan kiertoon ja otan tuttuja keinoja käyttöön raskautumista avittamaan. Fiilis on aika innokas tällä hetkellä! Toivottavasti kierto nyt olisi heti normaali ja muutenkin kaikki kropassa suht kunnossa. 

Täytyy nyt myös yrittää saada aikaseksi kirjoittaa niistä keinoista, mitä itse on käyttänyt raskautumista avittamaan :)

Henkistä toipumista ja rentoa piinailua

Keskenmenon toteamisesta on nyt reilu kaksi kuukautta. Nyt voin sanoa, että olo alkaa kunnolla helpottamaan. Kropan palautuessa fyysisesti on henkinenkin puoli alkanut toipumaan vauhdikkaammin. Tulen aina varmasti muistamaan tämän keskenmenon ja kokemaan surua menetetystä pienestä. Jos voisin valita, olisin edelleenkin raskaana ja saamassa tammikuussa pientä vauvaa syliin. Mutta en voi. Tiettyjä asioita ei elämässä saa valita ja silloin on hyväksyttävä kohtalo ja mentävä eteenpäin. Yleensä ajattelen, että asioilla on joku merkitys. Tästäkin on nyt vain ajateltava vaikka se kauhealta tuntuukin, että joku merkityksensä tällä on ollut. Ehkä löydän sen merkityksen myöhemmin, vielä en sitä pysty kuitenkaan millään näkemään. Aika parantaa haavat, mutta arpihan niistä jää.

Olen huomannut nyt itsessäni uudenlaista energisyyttä ja positiivisuutta. Rentoutta ja tyyneyttä. Nautin elämästä tällä hetkellä. Syksylle on tiedossa kaikenlaista ihanaa juttua ja tapahtumaa ja olen keskittänyt ajatuksia ja energiaa nyt niiden suunnitteluun. Olen myös loman jälkeen kiinnittänyt huomiota terveellisemmin syömiseen ja alkanut panostamaan taas liikuntaan. Olen huolehtinut psyykkisestä voinnistani ja jaksamisestani. Mikä lie on eniten auttanut, edellä mainitut asiat vai aika, mutta olen löytänyt taas itseni keskenmenon ja sen aiheuttaman surun alta. Katkeruus on vähentynyt ja en pahoita mieltäni niin helposti, kun vielä joku aika sitten. Pystyn suuntaamaan ajatuksiani tulevaan ennemmin kuin menneeseen. Unettomuus ei ole vielä täysin helpottanut, mutta parempaan päin mennään onneksi.

Olen jopa huomannut miettiväni, että missä asioissa on parempi, että en ole juuri nyt raskaana. Toki sisimmässäni toivoisin olevani raskaana, mutta kun sitä nyt ei ole niin pitää löytää jotain hyvää siitä asiasta. Muutama tapahtuma on myös tulossa, missä voi olla "huono" juttu, jos olen raskaana. Jos olenkin kovin pahoinvoiva tai valitsemani mekko ei mahdukaan päälleni (kun se mekko pitää päättää nyt!). Ristiriitaisia ajatuksia mielessä siis asian suhteen ja jännästi koki jopa pientä syyllisyyttä ajatuksistaan. Enkö minä haluakaan juuri nyt niin kovasti lapsia, kun mietin tälläisiä? No, tottakai haluan ja kaksi viivaa tikkuun saadessani ei muulla olisi väliä, kuin raskauden jatkumisella loppuun asti. Jonkin verran mietin myös sitä, että jos tulen raskaaksi ja tuleekin keskenmeno uudelleen. Mitä jos keskenmeno alkaisi spontaanisti ulkomailla? Tai lentokoneessa ollessa? Tai todettaisiin juuri ennen tärkeää menoa? Olin nimittäin ulkomailla muutaman päivän kesäkuussa, kun raskaus olikin jo keskeytynyt pari päivää ennen tätä matkaa. Keskeytymistä en nimittäin tiennyt vielä tuossa vaiheessa vaan luulin kaiken olevan kunnossa matkalla ollessani. Onneksi en alkanut tuolla matkalla ollessani spontaanisti vuotamaan. No, turhaa tälläisiä asioita on miettiä, sillä eihän sairastumisiakaan voi ennustaa etukäteen! Mutta on vain käynyt mielessä. Miettiikö kukaan muu tälläisiä asioita?

Sitten piinapäiviin! Olen pystynyt ottamaan nämä piinapäivät rennommin, kuin ikinä aiemmin! Nämä päivät on kulunut yllättävän nopeasti. Olen toki huomioinut jos kropassa on jotain tuntemuksia ja miettinyt etukäteen, milloin voisin testata. Mutta en ole stressannut enkä googletellut mitään asian suhteen. Tänään on 8dpo ja 11dpo olen saanut molemmissa raskauksissa selvää haamua näkyviin... apua! En tiedä vielä, että testailenko vai odottelenko menkkoja. Kärsimättömyyteni tietäen saatan testailla heti, kun mahdollista :D Ovulaation jälkeen vasemmalla vihloi aika kovasti useana päivänä, nyt se on paljon lievempää. Toivon, että olisi hyvään keltarauhaseen liittyvää vihlontaa. Kipeitä finnejä on ollut, alavatsaa on kiristellyt ja jomotellut hieman, olen ollut väsynyt (palasin lomalta töihin, johtuu todennäköisesti siitä), olen ollut palelevainen (tätä oli molemmissa raskauksissa ennen plussaa, mutta voi johtua vain väsymyksestäkin), vatsaa turvottaa (on ollut molemmissa raskauksissa ennen plussaa, voi johtua töihin paluusta ja epäsäännöllisestä työrytmistä), pientä etovaa oloa (voi johtua väsymyksestä). Eli voi olla tai olla olematta :D Ennen menkkoja alkavaa tiputteluvuotoa ei ole onneksi ollut ainakaan vielä (minulla se saattaa nimittäin alkaa jo viikko ovulaation jälkeen). Toissapäivänä ja tänään aamulla valkovuodon seassa oli ihan pientä ruskeaa/oranssia sävyä (mitä oli myös huhtikuussa raskauteen johtaneessa kierrossa 8dpo). Helmikuun kemiallisessa raskaudessa tiputteluvuoto alkoi muistaakseni 7-8dpo ja oli siis jokapäiväistä ja pitkin päivää jatkuvaa kuukautisten/tyhjennysvuodon alkamiseen asti. Saa nähdä mikä on lopputulos!

Jes, mä ovuloin!

Kirjoittelinkin viime postauksessani, että oireiden perusteella ovulaatio olisi lähestymässä. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen tuolloin, viime torstaina. Oireiden perusteella olisin veikannut ovulaatiota viikonlopulle. Kun plussaa ei tullut, tuntui, että kuvittelinkohan vaan koko jutun ja oireiden takana ei olekaan ovulaatio. Tiistai iltana sitten sainkin testiin plussan! Ovulaatio on yleensä ollut plussaa seuraavana päivänä, eli lasken keskiviikon nyt ovulaatiopäiväksi. Yleensä olen pystynyt vihlontojen ja kipuilujen perusteella sanomaan, kummalta puolelta ovuloin. Nyt ei kyllä ole mitään käryä, sillä tuntemuksia oli vasemmalla, oikealla sekä keskellä alavatsaa ja hyvin vaihtelevasti. Eniten kyllä vasemmalla. Selitin tätä oireiden omituisuutta miehelleni, ja hän tokaisi, että mitäs jos ovuloinkin molemmilta puolilta. Selitin, että sitten on mahdollisuus kaksosiin jos kaksi munasolua lähtisi liikkeelle. Miehen ilme oli hieman pelästynyt :D

Käytän OneStep ovulaatiotestejä ja kohdallani nämä ovat toimineet aika hyvin. Ovulaatioplussa on tullut selkeästi näkyviin, yhtä kertaa lukuunottamatta. Tuolloin sain "melkein" plussan ja siitä seuraavana päivänä vasta kunnon plussan. Alla nyt tehdyt testit torstaista - tiistaihin.

Kovin korkealla ei odotukset ole tämän ovulaation suhteen, vaikka tieto ovulaatiosta hyvin hyödynnettiinkin. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen ovulaatio keskenmenon jälkeen ja minulle jouduttiin se kaavintakin tekemään. Tietenkin toivon raskautumista jo nyt. Ainakin tiedän nyt kiertoni palautuvan ja menkkojen ajankohdan suht tarkkaan. Ja pääsen viettämään piinapäiviä pitkästä aikaa, vaikka tarkoituksena on kyllä ottaa rennosti ja mahdollinen raskaus olisi vain iloinen yllätys :)

Vihdoin negaa

Ensimmäistä kertaa ikinä olen helpottunut negatiivisesta raskaustestistä! Negatiivista testiä toivoin jo 3 viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä, mutta silloin se oli aika vahva positiivinen. Neljä viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä testi näytti vielä hailakkaa plussaa. Ohjeena oli siis kaavinnan jälkeen tehdä 4 viikon kohdalla kotona raskaustesti, että nähdään hcg:n varmasti laskeneen. Halusin tehdä jo testin aiemmin, tänään on pikkasen päälle 3 viikkoa kaavinnasta. Onneksi raskaushormoni on nyt laskenut ja tämän keskenmenon voi nyt todeta hoituneen loppuun. Pitkän kaavan mukaan sitä piti mennä tämän asian kanssa. On tullut kasvettua ja opittua itsestä uusia asioita. Tämä on kyllä vahvistanut minua todella paljon, vaikka vaikeita hetkiä on riittämiin ollutkin. Ja vahvistanut käsitystä siitä, että kyllä minä pärjään enkä vähällä kaadu tai muserru. Tämä on myös vahvistanut meidän parisuhdetta. Hyvin meillä meni jo ennen keskenmenoa, mutta ollaan lähennytty miehen kanssa entisestään. On ollut myös ihana huomata, miten huolehtivainen mies osaakaan olla <3

Nyt en sitten osaa päättää, että teenkö ovulaatiotestejä tässä ennen ekan kierron starttaamista? En usko ovulaation vielä olleen, tänään huomasin liman pikkuhiljaa muuttuvan ovulaation suuntaan. Eli voisikohan ovulaatio olla pikkuhiljaa tuloillaan! Mies on palaamassa reissusta viikonloppuna, joten toivon, ettei ovulaatio ehdi tapahtua ennen sitä. Mikään kiire tässä ei tietenkään ole asian kanssa, mutta en voi sille mitään, että salaa toivoisin heti uuden raskauden tärppäävän... Ja lääkäriltä on "lupa" raskauden yritykseen jo ennen ensimmäisiä kuukautisia. Jos teen ovulaatiotestejä, saatan siitä stressailla jos en saakaan niillä ovulaatiota kiinni ja jos ovulaatio onkin ennen miehen palaamista, saattaa se harmittaa. Mutta toisaalta, jos ovulaatio osuukin ennen hänen paluutaan, en ainakaan turhaan piinailisi mahdollista raskautta, kun tietäisi sen olevan mahdotonta! Ja jos ovulaatio osuisikin hänen paluun jälkeen, menisi ajoittamiset kohdalleen. Tietäisin myös, milloin seuraavat menkat olisi alkamassa eikä tarvitsisi sitä stressailla. Iltaan asti aikaa pohtia tätä asiaa, sillä iltaisin olen aina ovulaatiotestailut tehnyt. Ja huolimatta mahdollisista ovulaatiotestien tuloksista ja oikeista hetkistä ovulaation suhteen, kyllä sitä miestä muutenkin aika kovasti odotan sieltä reissusta kotiin... :) 

Mitäs mieltä olette, onko ihan hullua testailla ovulaatiota heti keskenmenon jälkeen tai onko joku sitä testaillut? Toki keskenmenon toteamispäivästä alkaa olemaan jo kaksi kuukautta, että kyllä tässä on ehtinyt asiaa käsitellä ja mietiskellä sekä valmistautua seuraavaan yritykseen.

Mikä mättää kierroissa?

Tiesin jo ennen yrityksen aloittamista, että tuskin heti pamahdan tuosta vaan paksuksi ja kaikki sujuu hyvin. Ja hyvin on aavistukseni osuneet oikeaan. Ajattelin nyt vähän oman muistinkin virkistykseksi kirjoitella, että mitä ne kiertoni ovat olleet ennen huhtikuista raskautumista ja sen päättymistä keskenmenoon. Sillä olen ovuloinut tosiaan viimeksi huhtikuun puolivälissä! Siitä on kohta 4 kuukautta!! Ja kiertoni eivät ole ihan oppikirjan mukaisia.

Olen lopettanut hormonaalisen ehkäisyn (ensin käytössä e-pillerit ja sitten nuvaring) kesällä 2016. Ehdin käyttää hormonaalista ehkäisyä 10 vuotta. Lopetin tuon ehkäisyn pääasiassa pahentuneiden migreeneiden ja ajoittaisen korkean verenpaineen vuoksi. Ajattelin myös kuitenkin kovasta vauvakuumeesta kärsiessäni, että saa kroppa rauhassa palautua sillä aikaa hormonaalisesta ehkäisystä, kunnes mieheni suostuu lähtemään vauvaprojektiin mukaan. Käytimme vain keskeytettyä yhdyntää ja minä kovasti toivoin, että tällä menetelmällä jo "vahingossa" tulisi raskaaksi. Miehenikin siis tottakai ymmärsi tämän "ehkäisymenetelmän" riskin ja raskaus ei siis maailmanloppu olisi kuitenkaan ollut. No mitään vahinkoja ei sitten käynyt kuitenkaan harmikseni. Kroppa jotenkuten toipui hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta, mitä nyt yhdessä vaiheessa tuli ikävää hormonaalista aknea ja kierrot ovat olleet epäsäännöllisiä. Toki epäsäännöllisiä ne on ollut jo ennen ehkäisyn aloittamista, mutta olin silloin sen verran nuori, että se on saattanut olla ihan asiaan kuuluvaakin.

Syyskuussa 2017 sitten aloimme yrittämään. Kiertoni ovat heitelleet viimeisen vuoden 30-36 päivän välillä. Ovulaatio ajankohta on vaikea ennustaa epäsäännöllisen kierron sekä vaihtelevien ovulaatio oireiden vuoksi. Vaikka kuinka yritin alkuun luonnollisesti tarkkailla ovulaatiota ja seksiä oli kierron keskivaiheillakin, ei tärppiä tullut. Tammikuussa 2018 sitten aloin tikuttamaan ovulaatiota. Tammikuun kierrossa lopetin oviksen metsästämisen kp 20, kun meni hermot. Ajattelin, että tuskin ovuloin ollenkaan. Joitain päiviä tuon jälkeen tuli kova toispuoleinen alavatsakipu ja menin käymään gynekologilla. Ultrassa näkyi keltarauhanen ja tilkka nestettä kivun aiheuttajana. Eli ovulaatio oli tapahtunut ja valitettavasti se oli jäänyt hyödyntämättä. En ollut yhtään tajunnut, että ovulaatio olisi ja juuri ennen sen tapahtumista luovutin testien kanssa. Hiukan ärsytti. Jatkoin testien käyttöä seuraavissa kierroissa ja tuon jälkeen ovulaatio on onneksi löytynyt joka kierrossa. Olen saanut vahvaa plussaa, joka on muutaman päivän näkynyt testissä ja sitten hävinnyt. Eli ovulaation kanssa ei ole tämän mukaan ollut ongelmia. Muutenkin gynekologi totesi tuolla tammikuisella käynnillä kaiken olevan kunnossa ultran mukaan. Tsemppasi kovasti, että mitään esteitä raskautumiselle ei sen käynnin perusteella ollut ja on hyvät edellytykset raskautua.

Minua on hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen vaivannut tiputteluvuodot ovulaation jälkeen. Ne ovat vaihdelleet reilun viikon ja muutamien päivien välillä. Lueskelin tuolloin netistä, että muutama päivä tiputtelua ennen menkkoja on ok. Mutta jos jo yli viikkoa ennen menkkoja alkaa tiputtelemaan, kertoisi se siitä, että limakalvo tiputtelee ennen aikojaan pois. Ja jos limakalvo tiputtelee pois, ei alkiolla olisi alustaa mihin kiinnittyä. Google kertoi, että syynä on keltarauhashormonin vajaus. Lueskelin myös estrogeenidominanssista, jossa estrogeenin määrä on liian suuri keltarauhashormonin määrään nähden ja tämä aiheuttaa erilaisia oireita. Helmikuussa meillä oli siis kemiallinen raskaus, jolloin tiputteluvuoto alkoi noin viikko ovulaation jälkeen ja se jatkui aina siihen asti, kunnes raskaus meni kesken 4+5 ja alkoi kunnon vuoto. Koin keskenmenon johtuneen siitä, että limakalvo tiputteli pois ennen aikojaan ja alkio ei sitten pystynytkään kunnolla kiinnittymään siihen. Mietiskelin keväällä meneväni gynekologille ja pyytäväni jotain apua näihin tiputteluvuotoihin ja raskautumiseen, mutta sitten huhtikuussa tärppäsikin. 

Olen myös huomannut, että ovulaation ollessa oikealta ovat kierrot pidempiä ja tärpit ovat molemmat olleet vasemmalta puolelta ovuloituja. Mietiskelinkin, että voiko toisella puolella olla jotenkin huonompi laatuisia munasoluja? Vai miksiköhän oikean puolen kierrot ovat pidempiä. Tosin tammikuussa oikealta puolelta ovuloidessani, kun ultrattiin, näkyi hyvä keltarauhanen ja kaikki oli ultrassa hyvin kierron vaihekin huomioiden. Eli siinä ei ainakaan näkynyt viitettä, että joku olisi epäkunnossa oikean puolen ovulaation suhteen. 

Ajattelin myös kirjoitella jatkossa tekstiä, että mitä olen tehnyt tasatakseni hormonitasoja ja kiertoja! Ja muutenkin mitä olen tehnyt hedelmällisyyttä boostatakseni. Sillä pikkuhiljaa pitää taas ottaa keinoja takaisin käyttöön, muutaman olen aloittanutkin :)