12. ja 13. raskausviikko

Eli 11+0-12+6. Tänään elellään kyllä jo päivässä 13+1. Migreenien vuoksi en ole nyt saanut oikein kirjoiteltua.

Koko: Viikolla 12 vauva on limen kokoinen ja viikolla 13 luumun kokoinen.

Mitä näillä viikoilla tapahtuu: Viikolla 12 sisäelimet alkavat toimia ja liikkeet ovat yhä enemmän tahdonalaisia. Viikolla 13 raskauden ensimmäinen kolmannes on takana. Herkin kehityksen aika on ohi ja keskenmenon riski laskee selvästi. Sikiö näyttää yhä enemmän pieneltä lapselta. Kasvoihin ovat kehittyneet silmät, nenä ja suu. (vau.fi)

Suurimmat oireet: MIGREENI! Nämä kaksi viikkoa meni täysin migreenissä. Pahoinvointi on edelleen helpottamaan päin, suurimmaksi osaksi enää iltaisin on pahoinvointia ja oksentelua. Väsymystä, rinnat ovat kasvaneet (piti käydä rintaliivi ostoksilla :D). Alavatsaa ajoittain vihloo.

Mielihalut/mikä etoo: Edelleen rasvainen ruoka on ehdoton ei ja ajatuskin jostain mäkkäri ruoasta tekee pahaa. Suklaa on alkanut taas maistumaan sopivasti joulun lähestyessä. Mielihaluna appelsiini pikkumehut ja maku vissyt.

Mietteitä: Töihin en ole vieläkään päässyt sen yhden päivän kokeilun jälkeen, mutta huomenna uusi yritys ja toivon niin kovasti, että nyt pääsisin ja pysyisin työkuntoisena! Reilu kaksi viikkoa sitten iski kamala migreeni ja sen jälkeen en ole kivutonta päivää saanut (paitsi tänään toistaiseksi, koputan puuta ettei se migreeni nyt enää minua löytäisi!). Lääkärit ovat olleet hyvin arkoja lääkkeiden kanssa (minkä toki ymmärrän, enkä halua itsekään syödä mitään, jos se ei ole turvalliseksi todettu). Eilen sitten päivystyksessä sattui hyvä lääkäri kohdalle, joka uskalsi noudattaa teratologisen tietopalvelun ohjeita ja niin sain lääkekombon, jolla migreeni tyssäsi. Minulla menee myös estolääke migreeniin ja sen annosta nostettiin. Suurimmalla osalla migreenit helpottaa  jossain vaiheessa raskauden aikana, toivottavasti minullakin kävisi niin :)

Tänään oli toinen neuvolakäynti ja jännitin etukäteen kovasti sykkeiden kuuntelua. Ne löytyikin ihan saman tien ja terkkari totesi, että kuuluu viikkoihin nähden todella kovaa. Oli ihana kuulla pienen syke ja huokaista taas vähän helpotuksesta <3

Nt-ultra

Ja kaikki oli kunnossa! Aivan uskomatonta <3

Tänään koitti koko alkuraskauden jännitetty ja pelättykin päivä. Tuntuu ihmeelliseltä, että ollaan päästy tänne asti ja kaikki on edelleen kunnossa! Tämän jälkeenkin huono lopputulos on tietenkin edelleen mahdollinen, mutta nt-ultra ja raskausviikolle 13 pääsy on merkinnyt itselle tietynlaista etappia ja onhan se keskenmenon riski nyt tippunut huomattavasti. Ultraa jännitin kovasti etukäteen. Viikonloppunakin heräsin yöllä ja melkein hyperventiloin. Mielessä on pyörinyt keskenmeno ihan luvattoman paljon, vaikka mikään ei ole viitannut, ettei kaikki olisi kunnossa. Viime kerran keskeytynyt keskenmeno jätti jonkinlaisen trauman. Se kun voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessaan odottajan siitä mitään tietämättä. 

Kapusin paikan päällä ultrauspöydälle ja hengittelyyn piti taas keskittyä. Kerroin kätilölle keskenmeno taustasta ja totesin hiukan jännittävän. Hän oli onneksi todella kokeneen ja rauhallisen oloinen. Ensin ultrailtiin vatsan päältä ja pieni löytyi sieltä heti ja kätilö totesi, että kyllä täällä liikettä on. Ihmeissäni kyselin, että onko se oikeasti siellä elossa ja näytöltä havaitsinkin itsekin liikkeet! Noiden liikkeiden näkeminen on kyllä niin ihmeellistä. Sydän jumputti kanssa hyvää vauhtia. Alakautta sitten katsottiin vielä tarkemmin rakenteita. Pieni oli jämähtänyt selälleen, eikä meinannut millään näyttää sivuprofiiliaan meille! Heilutteli vaan raajojaan edestakaisin. Kätilö käski kyykkäämään ja paineli vatsaa ja näin saatiinkin hetkeksi myös sivuprofiili näkyviin. Niskaturvotus ja kaikki rakenteet olivat täysin normaalit. Pieni oli muutamia päiviä isompi, mutta laskettua aikaa ei muutettu, eli viikot ovat nyt 12+0. Seulan tulokset tulee sitten myöhemmin, toivottavasti nekin ovat kunnossa! Istukka minulla on edessä ja osittain kohdunkaulakanavan päällä. Kätilö sanoi, että kohdun kasvaessa se suurella todennäköisyydellä siitä liikkuu itsestään ylöspäin. Toivottavasti, haluaisin kovasti synnyttää alakautta.

Olen koko alkuraskauden varautunut pahimpaan. Ja niin on tehnyt mieskin. Emme ole kummemmin uskaltaneet puhua vauvasta ja mies ei ole uskaltanut lukea raskausviikko kuvauksiakaan. Raskaudesta on puhuttu epävarmana asiana ja muistutettu raskaudesta tietäviäkin siitä, jos on mennyt puheissa liian varmaksi raskauden jatkuminen loppuun asti. Nyt näyttää siltä, että meille hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä tulee oikeasti kesällä vauva! Totesin miehellekin, että nyt pitää alkaa oikeasti varautumaan siihen, että puolen vuoden päästä meidän elämä muuttuu täysin :D menee varmasti hetki, että pystyy kääntämään ajatukset, en tällä hetkellä meinaa uskoa tätä ollenkaan todeksi. Että tuolla vatsassani hyppelehtii jo 6cm pituinen vauva, jolla on kaikki elimet ja rakenteet jo valmiina. Toivottavasti vatsan kasvaessa ja ajan kuluessa pystyn uskomaan ja luottamaan. Ja toivottavasti annan itseni kiintyä vauvaan, nyt en ole uskaltanut sitä tehdä kovan menettämisen pelon vuoksi.