Hei vaan kaikille pitkästä aikaa <3 jos täällä joku linjoilla on :)
Poitsu täytti juuri eilen jo 11 kuukautta! Aivan käsittämätöntä, että ensi kuussa hän täyttää jo vuoden. Hänestä on tullut jo niin iso poika! Hän on ihana ja aivan hurmaava hassuttelija, jolta löytyy kuitenkin omaa tahtoa. Kokoakin löytyy: hän on jo melkein 12kg ja pituutta on melkein 80cm. Vaatteissa käytetään pääosin kokoa 86cm.
Liikkumisen suhteen hän ei alkuun pitänyt kiirettä, 8kk iässä alkoi ryömiminen. 9kk iässä poitsu alkoi nousemaan konttausasentoon ja tukea vasten seisomaan. Nopeasti hän alkoin myös ottamaan askelia tukea vasten. 10kk iässä hän lähti konttamaan ja konttaa nyt hirveää vauhtia :D hän myös oppi tuolloin laskeutumaan itse alas pepulleen/kontilleen ja kävelee tukea vasten varmasti. Saa nähdä, milloin täällä otetaan ensi askeleita! Sanoja ei vielä tule, mutta juttua siltikin kyllä riittää hyvin paljon.
Yöt ovat tässä kevään myötä onneksi parantuneet ja yösyötöt saatiin 10kk iässä kokonaan pois! Nykyisin saattaa olla yksi pieni itkeskely yössä, jos tutti on hukassa ym, mutta rauhoittamiseen riittää yleensä suhina, silittely tai hetkeksi syliin nosto. Ja useimmiten yössä ei ole yhtään herätystä. Poitsu nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta olisi tässä lähipäivinä tarkoitus siirtää hänet omaan huoneeseen, kun se vihdoin alkaa olla meidän uudessa kodissa nyt valmiina ja olemme huoneeseen rauhassa tutustuneet. Päivissä on nykyisin selkeä rytmi, mikä on ihanaa. Aamulla herätys 6 maissa (välillä jo ennen kuutta, olen kaikkia keinoja kokeillut aamujen myöhästämiseen, mutta ei ole kamalasti auttanut mikään), ekat päikkärit noin 9-10/10.30, tokat päikkärit noin 13/13.30-15 ja yöunille 19 pintaan. Kiinteät maistuu hyvin ja imetys sujuu. Tällä hetkellä arki rullaa oikein mukavasti, ulkoillaan paljon ja sisällä tutkitaan kämppää ja leikitään. Korona nyt on valitettavasti vaikeuttanut läheisten näkemistä ja vauvatreffit ovat jääneet pois.
Nyt kun on saanut nukkua öisin pidempiä pätkiä ja usein ilman herätyksiä, niin huomaa energiatasojen selvästi nousseen. Jaksan niin paljon paremmin! Ja näin jälkeenpäin kun miettii vaikka talvea, niin olen ollut niin väsynyt ja univelkainen silloin. Pimeyskin on varmasti vielä vaan lisännyt sitä väsymystä, mutta huh, jotenkin sitä vaan silti silloin jaksoi. Mutta ei silloin kyllä hirveästi mitään ylimääräistä tehnyt. Nyt minulla on monta pientä projektia meneillään, treenaan useamman kerran viikossa, lenkkeillään päivittäin ja olen alkanut jo työjuttujakin hoitamaan, että voin kesällä keikkailla välillä. Hoitovapaalla + vuosilomilla olen lokakuuhun asti ja silloin poitsulla alkaa sitten päiväkoti. En palaa täysillä tunneilla alkuun, vaan aloitellaan uusi arki sitten lempeämmin.
Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvällä mallilla. Kävin alkuvuodesta äitiysfyssarilla, jossa onneksi tuli hyviä uutisia kropan tilasta. Ultralla katsottiin lantionpohja ja vatsa, ne olivat molemmat ok. Vatsassa oli navan yläpuolella vähän rakoa, mutta fyssari sanoi, ettei sitä halua edes kutsua erkaumaksi, kun jännesauma oli niin hyvässä kunnossa. Nyt tuo rako on mielestäni kuroutunut pienemmäksi. Raskaudesta jääneitä kiloja olen nyt tiputtanut 7 yhteensä ja vähän on vielä jäljellä. Kilot ovat todella tiukassa (syytän edelleen imetystä), tälläkin hetkellä olen herkuttomalla, olen liikkunut aktiivisesti ja aloitin vielä kaiken päälle yhden mamavalmennuksen ruokavalion. Josko ne loputkin tässä vaikka kuukauden-parin sisään lähtisi. Mutta lihaksia on kyllä oikeasti tullut lisää ja kroppa tuntuu vahvalta ja jaksavalta, mikä on ihanaa! Viime postauksessa mainitsin kierron käynnistyneen. Noiden joulukuisten menkkojen jälkeen meni 4 kuukautta, kunnes tuli seuraavat. Saa nähdä tuleeko taas pitkä väli vai alkaisiko hormonitoiminta pikkuhiljaa normalisoitumaan. Imetystä olen ajatellut jatkaa vielä jonkun aikaa poitsun täytettyä yhden vuoden.
Kaikenkaikkiaan tänne kuuluu tällä hetkellä hyvää. Nautin kotona olemisesta pojan kanssa. Nyt kyllä koronan myötä on meinannut välillä seinät kaatua päälle, kun on sosiaaliset kontaktit olleet minimissä. Onneksi olemme nyt ulkona nähneet ihmisiä ihan lähipiiristä. Välillä vauvakuume nostaa kovasti päätään :D mutta järjellä ajateltuna emme ihan vielä lähde yrittämään toista. Itse haluaisin tämän vuoden puolella aloittaa yritystä, mies puhui ensi vuoden keväästä, kun asiasta keskusteltiin vähän aikaa sitten.
Tulipas tästä nyt pitkä teksti, mutta eipä tänne ole tosiaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Yritän nyt vähän useammin päivitellä, sillä näihin teksteihin on sitten joskus kiva palata muistelemaan :)
