Poitsu 6,5kk

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa, jos täällä joku vielä näitä kirjoituksiani sattuu lueskelemaan :D nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni tulla päivittelemään kuulumisia :) Poitsu täytti siis 12.12 jo kuusi kuukautta! Toinen samanlainen ja hän on jo vuoden ikäinen :o hurjaa!

Mistäs sitä alottaisikaan, niin paljon on kehityksessä tapahtunut viime aikoina. Meillä asustelee suurimmaksi osin hyvin tyytyväinen pojan alku, joka hymyilee ja naureskelee kovasti <3 Painoa löytyy jo 10,6kg ja pituutta 71,4cm. Hyvää vauhtia kasvanut siis :D Viiden kuukauden iässä poitsu alkoi kääntymään oikean kyljen kautta vatsalleen, hän osaa mennä kompassina ympäri lattialla ja peruuttaa. Yritystä on päästä eteenpäin, mutta vielä ei ole ryömiminen onnistunut. Kovasti nostelee itseään käsillään ja peppua ylös. Pari kertaa hän on kääntynyt selältä vatsalleen, mutta en ole nähnyt tätä tapahtumaa, sillä olen juuri silloin ollut käymässä toisessa huoneessa :D Hän viihtyy itsekseen lattialla leikkimässä jonkin aikaa, jaksaa katsella ja lueskella kirjaa yhdessä, tykkää loruttelusta, laulamisesta, hassuttelusta ja kylvyistä/suihkuista. Hän osaa myös päristellä, se taito oli yhdessä vaiheessa kova hitti. Hän osaa viedä ruokaa käsillä suuhun (äiti tosin arastelee vielä sormiruokailua..) ja juoda pillimukista. Ensimmäiset hampaat puhkesivat kolme päivää sitten! Etualahampaat tulivat nopeasti ja onneksi melko helposti suurempia oireita aiheuttamatta läpi.

Kuuden kuukauden kehitysvaihe näkyi meillä vahvasti (siinä tulee yleensä painajaisia, lapsi tajuaa, että vanhemmat voivat lähteä pois ym.) ja yöt muuttuivat sen johdosta melko hyvistä rikkonaisemmiksi ja poitsu heräili alkuyön itkeskelemään usein. Sitten lisäksi joulukuun puolivälissä alkoi melkein kahden viikon sairastelu, kun ensin iski flunssa ja heti perään laryngiitti. Jouduimme lääkärissäkin käydä arviossa ja hengittelemässä avaavaa lääkettä. Tämä huononsi öitä tietenkin entisestään. Nyt alkaa tilanne olla taas tasaisempi, mutta syöttöjä on edelleen yössä 3-4. Poitsu on osannut hienosti itsekseen aikaisemmin nukahtaa, mutta nyt joulukuun aikana sekin taito on ottanut takapakkia. Tänään aloimmekin treenaamaan uudelleen tuota itsekseen nukahtamista ja yöunille nukahtaminen meni suht hyvin! Josko tämä tästä taas. Täytyy alkaa noita yösyöttöjäkin koittaa vähentää, yhdessä vaiheessa niitä oli yhdestä kahteen, että josko siihen päästäisiin takaisin.

Aloimme maistattamaan kiinteitä reilu viiden kuukauden iässä täysimetyksen jälkeen. Alusta asti on maistunut ruoka hyvin ja uusia makuja on otettu nopealla tahdilla maisteluun. Tällä hetkellä menee 3-4 ateriaa päivässä ja imetykset tietenkin lisäksi. Imetys on tällä hetkellä ihanan helppoa, hälinässä poitsu ei vain oikein pysty keskittymään ja silloin siirrymme ruokailemaan rauhallisempaan paikkaan. Imetyshetket ovat ihania yhteisiä hetkiä ja toivon imetyksen jatkuvan ainakin yhden vuoden ikään. 

Päivässä on nykyisin melko selkeä rytmi, herätys 6-7 aikaan ja yöunille 18-19 aikaan. Päivän aikana poitsu nukkuu kolmet päiväunet, joista keskimmäiset ovat yleensä pidemmät. Hereillä hän jaksaa olla kerrallaan 2-2,5h. Meillä oli pitkään päiväunet kovin huonoja, niin on ihanaa, kun nyt on yleensä nuo yhdet pidemmät päikkärit päivässä. Poitsu itsekkin jaksaa selvästi paremmin, kun saa levättyä kunnolla.

Itsestäni voisin mainita sen verran, että hepatoosi on vihdoin selätetty kokonaan! Loppuraskaudesta minulle siis iski raskaushepatoosi ja oireet jäivät päälle synnytyksen jälkeen. Oireilu loppui joskus 1-2 kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta arvot laskivat todella hitaasti. Nyt marraskuussa oli viimeisin kontrolli ja arvot olivat jo ihan normaalit! :) Olen myös saanut raskaudesta jääneitä kiloja pikkuhiljaa tippumaan, 4 kiloa on tällä hetkellä tiputettu ja noin 7 kiloa jäljellä. Tämä joulu on nyt vähän sotkenut kyllä ruokavaliotani, mutta uuden vuoden jälkeen on taas aika palata kuriin :D kiertokin muuten käynnistyi joulukuun alussa, aivan sekaisinhan tuo vielä on, olen kärsinyt kahdet kuukautiset nyt joulukuussa. Toivottavasti se tasottuisi pian. Positiivista on kyllä se, että synnytyksen jälkeen en ole kärsinyt ollenkaan menkkakivuista!! Aiemmin jouduin vetämään pari ekaa päivää maksimiannoksia buranaa.

Tämä vuosi on kyllä ollut elämäni paras <3 Suurin haaveeni toteutui, kuin saimme tuon ihanan pojan elämäämme. Välillä on raskasta, joskus tulee koettua kovaa turhautumista ja väsymys on välillä kamalaa. Mutta joka päivä muistan kiittää siitä, että olemme hänet saaneet <3 Enkä vaihtaisi tätä mistään hinnasta. Olen oppinut myös olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja arvostamaan mahdollisuutta lepoon. Välillä olemmekin nukkuneet päiväunia poitsun kanssa yhdessä, vaikka kämppä olisi kamalassa kaaoksessa. 

Olen nauttinut kovasti poitsun kanssa kotona olemisesta ja toivon, että pystyn mahdollisimman pitkään kotiäiti-elämää viettämään :D Koko ajan on enemmän alkanut olemaan myös ajatuksissa toisen raskauden yrittäminen, toivottavasti meille tulevaisuudessa suotaisiin toinenkin lapsi. Emme siis ole kuitenkaan vielä vähään aikaan aloittamassa yrittämistä. Itsellä olisi toiveissa, josko kesällä voisi jo mennä tulee jos on tullakseen meiningillä, mutta mies ei ollut vielä innostunut tästä aikataulusta. Toivoisin pientä ikäeroa ja olen varautunut siihen, että yritys saattaa viedä aikaa. Saa nähdä, millaiseen kompromissiin sitten jatkossa asiasta päästään... :) Jollain tapaa sitä raskautta, ihanaa raskausmasua, potkuja ja synnytystä jo kaipaa :D 

Ihanaa uutta vuotta! ❤

Vauva 3,5kk

Ehtipä edellisestä kirjoituksesta kulua tovi! Tarkoitus on ollut kyllä tulla päivittelemään kuulumisia ja kirjaamaan ylös, että missä vaiheessa mennään vauvan kanssa, mutta ei vaan ole ehtinyt. Paljon on ollut menoja viime aikoina, mutta suurin syy ajan puutteelle on ollut vauvan huonot päiväunet. Iltaisin on ollut omaa aikaa ihan hyvin, mutta sitten ei olekaan enää jaksanut avata konetta.

Eli vauva on jo 3,5 kuukautta vanha! Kliseisesti aika oikeasti tuntuu vaan juoksevan eteenpäin. Kesäkin on yht'äkkiä vaihtunut syksyyn. Tämän vuoden kesä tuntuu kiitäneen ohitse huomaamatta ja menneen tietynlaisessa sumussa: herätykset öisin olivat 2 tunnin välein ja paljon opeteltavaa riitti vauvan hoidossa. Alkuun imetys vei hirveästi aikaa ja sohvan pohjalla istuessa imettäessä kauniit kesäpäivät suurimmaksi osin lipuivat ohitse. Mutta se ei kyllä yhtään itseäni haittaa, kesiä tulee kyllä elämässä lisää, mutta kerran vain lapsi on näin pieni <3 on ollut ihana rauhassa tutustua vauvaan ja alkuun vain pesiä hänen kanssaan kotona. Ja olen kyllä nauttinut kovasti äitiyslomasta ja vauvan kanssa kotona olemisesta.

Meillä oli viime viikolla neuvola ja vauva painaa jo 8140grammaa ja on 64,5cm pitkä! Hyvin on kasvanut täysimetyksellä. Vaatteissa mennään jo 68cm koossa ja pian nekin jo jää pieneksi. Huomaa kyllä vauvaa kannellessa, että painoa on tullut syntymän jälkeen se reilu 4kg lisää. Vaikeaa enää käsittää, kuinka pieni hän silloin alkuun olikaan. Vauva on kehittynyt myös hurjasti: hän juttelee ja hymyilee paljon vastavuoroisesti, vähän jo naurahtelee, kovasti yrittää vatsalla ollessaan eteenpäin potkuttelemalla ja jaksaa pitkään kannatella päätään ja hän on alkanut tarttumaan esineisiin ja vie niitä suuhun. Vielä ei kääntymisyrityksiä ole tullut, kerran on mennyt vahingossa vatsaltaan selälleen pään viedessä mennessään :D

Mutta ne alkuun mainitsemani päiväunet tosiaan. Nyt kuukauden ajan päiväunien nukkuminen on ollut melko huonoa, suurimmaksi osaksi vauva nukkuu 30-40 min pätkiä, vaikka selvästi tarvitsisi yhdet pidemmän unet päivän aikana. Toivon tämän olevan vain joku vaihe. Yöt ovat menneet onneksi melko hyvin, lukuunottamatta 3kk iässä tullutta tiheää imua, jonka johdosta heräiltiin vajaa viikko useammin öisin. Mutta normaalisti vauva menee nukkumaan 19-20 välillä illalla, ensimmäinen unipätkä on jotain 4-7h väliltä ja yössä herätään normaalisti 2 kertaa syömään. Hyvin ehtii onneksi itsekin nukkua yön aikana!

Itse kävin julkisen puolen fyssarilla syyskuun alussa polveni takia ja hän onneksi katsoi erkauman samalla, joka oli 2-3cm vielä. Olen nyt treenaillut erkaumalle sopivilla liikkeillä sekä vaunulenkkeillyt ja kunto on selvästi parantunut tässä viime aikoina. Kroppa jaksaa paljon paremmin ja keskivartalo tuntuu olevan paremmin hallinnassa. Vieläkään paino ei ole lähtenyt tippumaan siitä, mihin se tyssäsi alun tippumisen jälkeen ja raskauskiloja on kymmenisen jäljellä, vaikka olen liikkunut ja rajoittanut herkkujen syömistä. Imetys taitaa itsellä pitää kiloista kiinni (ainakin toivon, että kyse on vain siitä). Vauva on siis täysimetyksellä ja kierto ei ole vielä lähtenyt käyntiin. Raskaushepatoosin takia on edelleen labrakontrolleja (viime kontrollissa sappihapot ja maksa-arvot olivat vähän yli viitearvojen, sappihapot ovat onneksi tulleet koko ajan alaspäin kuitenkin) ja seuraava kontrolli on marraskuun alussa.

Vauva heräsi taas päiväuniltaan, joten hyvin nopea päivitys tuli, toivottavasti tekstissä on jotain järkeä :D

Paljon voi vuodessa muuttua

13.6.2018 maailmani romahtaa. Pahimmat pelkoni käyvät toteen ja lääkäri varmistaa ultrassa keskeytyneen keskenmenon.

12.6.2019 haaveilemani päivä on vihdoin täällä. Saan pienen pojan rinnalleni. Oman rakkaan poikani.

Näin paljon voi vuodessa asiat muuttua. Vuosi sitten surin menetettyä pienokaista ja mietin, miten ikinä selviän tästä ja miksi näin kävi juuri minulle ja meille. Olin varma, ettei meitä ikinä onnista ja emme saa kuitenkaan lapsia, kun koko ajan tuntui tulevan vastoinkäymisiä. Ensin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, josta heti jäi tunne, että tämä keskenmeno ei ollut tässä. Soittelin sairaalaan useampaan kertaan, ettei kaikki ole kunnossa ja vasta heinäkuun puolen välin tienoilla minua uskottiin ja pääsin uuteen ultraan. Siitä seuraavana päivänä sitten kaavintaan. Pahin pelkoni raskaudessa oli keskenmeno ja pahin pelkoni keskenmenossa oli kaavintaan joutuminen. Selvisin kuitenkin noista molemmista.

Vuosi sitten olin katkera. Minun oli välillä vaikea kohdata kavereita, kenellä oli pieniä lapsia ja pelkäsin koko ajan lähipiiristä tulevan uusia raskausuutisia. Kaikkialla ympärillä näki vain raskausmahoja ja vauvoja. Olin melko sulkeutunut ja ajatukseni pyörivät vain uudelleen raskaaksi tulemisen ympärillä. Kaikki muu tuntui melko merkityksettömältä.

Nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta ja tunnen olevani paljon enemmän oma itseni ja se tuntuu hyvältä. Se pakkomielteinen raskauden tavoittelu vei todella paljon tilaa elämästä ja ajatuksista. Se katkeruus rasitti todella paljon itseäni. En siltikään varmasti olisi pystynyt elämään tuota elämänvaihetta mitenkään muuten. Se vauvan kaipuu on jotain niin kovaa, ettei siltä noin vain ummisteta silmiä. Eikä sille katkeruudellekaan mitään oikein voinut, muuta kuin koittaa käsitellä järjellä sitä tunnetta.

Onneksi viime syyskuussa tärpännyt raskaus tuotti tulosta ja meidän poikamme on nyt täällä <3 Olen niin kiitollinen hänestä. Alkupuolisko raskaudesta meni pelätessä, enkä uskaltanut kiintyä vauvaan. Pahoinvointi myös aiheutti sen, etten pystynyt nauttimaan raskaudesta. Onneksi loppupuoliskolla pystyin pikkuhiljaa alkaa luottamaan, että kaikki voi sujua hyvin ja aloin kiintymään vauvaan. Pidin tuossa vaiheessa myös raskaana olemisesta ja se vauvamaha oli ihana! Nyt pystyn ajattelemaan, että näin tämän kuului mennä. Juuri tämä poika meidän kuului saada luoksemme <3 

Nyt sitten tietenkin mielessä ja puheissa käy välillä mahdollinen toinen lapsi. Toivomme kovasti pojallemme sisarusta jossain vaiheessa. Raskasta tulee taas mahdollisesti olemaan yritystaival, jos ei jotenkin ihmeen kaupalla nopeasti tärppäisi ja kaikki menisi hyvin (epäilen, eiköhän kierto ole raskauden ja imetyksen jäljiltä mitä sattuu, sitten kun se joskus starttaa). Siinä tulee myös mukana uuden keskenmenon riski. Se oli elämäni raskaimpia kokemuksia ja olisi kamalaa joutua käymään se läpi uudelleen. Mutta veikkaan, että vauvakuume alkaa jossain vaiheessa uudelleen vaivaamaan. Sinne nyt on vielä aikaa, että alamme uudelleen yrittämään, mutta on kiva haaveilla tulevasta :)

Sekalaisia kuulumisia

Huh, meneepäs tämä aika nopeasti! Piti kirjoitella tänne jo vauvan ollessa 4 viikkoinen, mutta on on ollut niin paljon menoja, etten ole saanut aikaiseksi. Ne vapaat/lepohetket mitä on ollut, on halunnut käyttää muuten, kuin tietokoneen ääressä. Mutta josko nyt päivittelisi tänne kuulumisia! :)

Poitsu täytti keskiviikkona jo 7 viikkoa! Hän tuntuu jo niin isolta verrattuna siihen reilun 1,5kk takaiseen vastasyntyneeseen. Paino oli tämän viikon lääkärikäynnillä 5710g ja pituus 57,6cm. Painoa on tullut siis 2kg ja pituutta vajaa 9cm syntymästä :D On kyllä huomannutkin tuon kasvun. Poitsu on kannatellut jo pidemmän aikaa hienosti päätään ja nousee kyynärvarsien varaan. Hän on alkanut ääntelemään paljon monipuolisemmin, ihana  jo jutella vastavuoroisemmin hänen kanssaan. Hymyjä on tullut sieltä 4 viikon ikäisestä asti koko ajan enemmän. Tällä hetkellä on menossa iltahulinavaihe ja iltaisin on meno aika itkuista ja kaikenlaisia kikkaskonsteja on käytössä, että saa hänet syömään ja rauhoittumaan. Saa nähdä milloin tämä vaihe helpottaa. Aamupäivisin ja päivisin poitsu on suurimmaksi osin yleensä oikein tyytyväinen tapaus :)

Yöt ovat aika rikkonaisia, välillä välissä on parempia. Öisin on masuvaivat vaivanneet välillä useammankin yön putkeen ja välillä poitsu on päättänyt valvoskella keskellä yötä :D Jonkin näköinen rytmi löytyy: aamulla herätään 7.30-9 välillä, ensimmäisille päikkäreille 11-12 maissa. Iltapäivä menee päikkäreillä ja valveilla vuorotellen, unien pituus vähän riippuen siitä, että ollaanko autolla/vaunuilla liikkeessä vai ihan kotosalla sisällä. Alkuillasta 19 maissa vielä pienet päikkärit, jonka jälkeen vielä valvoskelua ja 21.30-23 välillä yöunille. Toivottavasti yöt alkavat jossain vaiheessa paranemaan, itse en ole saanut hirveästi yli 2h pätkää nukuttua. Mies onneksi auttaa sen minkä töiltään pystyy, ja olenkin saanut välillä illalla mennä ihan yksin nukkumaan tai aamulla jatkaa unia aamu syötön jälkeen.

Syntymästä asti on menty ihan täysimetyksellä. Alku imetyksen kanssa oli todella haastavaa ja olin jo luovuttamassa koko homman suhteen. Sairaalassa sain hyvin ohjausta, mutta ohjaus oli vähän ristiriitaista. Esimerkiksi yksi kätilö toi rintakumin keskellä yötä, kun rinnanpäät oli niin kipeät ja seuraavana päivänä toinen kätilö ihmetteli koko rintakumia ja vei sen pois. Mutta siis, rinnanpäät olivat ihan tajuttoman kipeät ja haavoilla alkuun, vaikka kuinka rasvailin ja pidin maidonkerääjiä liiveissä päivisin, että pysyisivät kosteina ja paranisivat. Rintakumit olivat 4 viikkoa käytössä tuon kivun takia ja sitten niistä on onneksi päässyt luopumaan. Neljäntenä päivänä synnytyksestä maito nousi kunnolla ja ai että sekin sattui ja tuntui niin epämukavalta. Tuona yönä itki äiti sekä vauva, kun ei meinannut imetyksestä tulla mitään. Onneksi imetys on nyt useamman viikon jo sujunut hyvin ja imetyshetkistä pystyy nauttimaan. Tällä hetkellä on kyllä rintaraivareita iltaisin, mutta eiköhän tämä tästä taas helpota... :D

Itse olen toipunut synnytyksestä hyvin: epparihaava on parantunut hyvin, jälkivuoto loppui kahden viikon jälkeen ja lantionpohjalihakset vahvistuu pikkuhiljaa. Mieliala oli 2 viikkoa synnytyksestä hyvin heittelevä, välillä itkin aivan valtoimenaan mikä ei ole yhtään tapaistani. Nyt mieliala on onneksi tasainen ja huonoista öistä huolimatta jaksan mielestäni melko hyvin. Raskausaikana liikunta jäi hyvin minimaaliseksi kaikkien oireiden vuoksi ja nyt sen huomaa kyllä kropassa ja jaksamisessa. Olen vaunulenkkeillyt ja tehnyt ihan kevyttä joogaa, että alkaisi lihakset taas vahvistumaan. Jälkitarkastuksessa ei katsottu erkaumaa (piti kysyä siitä, mutta unohdin sillä käynnillä sen pyytää katsomaan) ja aion käydä äitiysfyssarilla sen tarkistuttamassa ja sitten hänen ohjeillaan aloitella enemmän liikuntaa. Hepatoosista johtuva jalkapohjien kutina jatkui jotain viikkoja synnytyksen jälkeenkin ja sappiarvoja on nyt kontrolloitu ja ne ovat edelleen koholla, vaikka laskusuuntaiset. Jostain syystä maksa-arvot nousivat nyt viimeisimmässä mittauksesssa, vaikka tähän asti ne ovat olleet normaalit. Lääkäri ei ollut tästä huolissaan kuitenkaan, toivottavasti ensi mittauksessa jo kaikki olisi normaalia. 

Kaukaiselta tuntuu tässä vaiheessa jo raskausaika ja iso vatsa! Enää ei kunnolla muistakaan, miltä ne pienet potkut tuolla vatsassa tuntuikaan. Toivottavasti pääsen vielä raskauden kokemaan uudelleen, vaikka omalle kropalle se rankkaa aikaa olikin, mutta palkinto siitä on mitä parhain <3 Tuo poikamme on kyllä jotain niin parasta ja ihaninta <3 Paljon tämä äitiys ottaa ja oma aika on todella vähissä tällä hetkellä, mutta niin paljon se myös antaa ja tulee antamaan. Ristiriitaisesti kokee samaan aikaan haikeutta pojan kasvamisesta ja samalla ei malta odottaa, että hän kasvaa ja oppii uusia taitoja.

Tällaisia sekalaisia kuulumisia ja mietteitä tällä kertaa :)

Synnytyskertomus

Noniin, nyt olisi aika taas pikkuhiljaa palailla kirjoittelemaan tänne ja aloitetaan synnytyskertomuksella :D Ensi viikolla koitan keretä ja jaksaa kirjoitella, miten ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on sujunut, sillä vauva täyttää jo 4 viikkoa!! 

Kirjoitan synnytyskertomuksen ihan aikajärjestyksessä ja melko tarkkaan, sillä haluan myöhemminkin pystyä palaamaan sen äärelle ja muistaa kaikki yksityiskohdat :) Synnytys käynnistettiin maanantaina ja poika syntyi keskiviikkona, joten varoitus: pitkä teksti tulossa!

10.6.2019, rv 39+0
Olimme saaneet synnytyksen käynnistämiseen ajan sairaalaan 10-12.6 välille hepatoosin ja niukan lapsiveden määrän vuoksi. Käyrille ja lääkärin vastaanotolle oli aika varattuna 10.6 aamulla ja tuota ennen kävin hepatoosin vuoksi labrassa. Tarkoitus oli, että käynnistely aloitetaan heti maanantaina, jos sairaalassa on tilaa. Kätilö otti käyrät ja puhui, että tilanne osastolla näyttäisi hyvältä käynnistyksen aloituksen suhteen. Hän myös kyseli, olemmeko varautuneet jäämään sairaalaan. Mukana oli kaikki kamppeet ja eväät ja oma toiveemme oli, että käynnistys aloitettaisi heti :D Käyrillä oli kaikki kunnossa ja siirryttiin lääkärin vastaanotolle. Kohdunsuun tilanne oli edelleen epäkypsä, mutta salli ballongin laiton ja sitä sitten alettiinkin heti virittelemään ja se saatiin paikoilleen! Kello oli tuolloin 9.30. Ballonki alkoi heti aiheuttamaan menkkajomotuksia. Yleensä ballongin kanssa pääsee kotiin, mutta vähäisen lapsiveden vuoksi meidät ohjattiin osastolle kello 10.45 maissa. Ballonkia ohjattiin nykimään aina wc:ssä käynnin yhteydessä ja tarkoituksena olisi, että se avaisi paikkoja ja tipahtaisi pois.

Päivä meni menkkajomottelujen kanssa ja pienen pieniä supistuksia alkoi tuntumaan kello 13 alkaen, tuolloin otettiin uusiksi myös käyrää. Kätilön avulla viriteltiin vuokraamani tens selkään. Pyrin olemaan liikkeellä osastolla ja sairaala-alueella ja näin edistämään synnytyksen käynnistymistä ja liikkeellä olo auttoi myös kipuihin. Supistukset alkoivat olla selkeämpiä ja tuntuvampia iltaa kohti ja käyriä alettiin ottamaan uusiksi kello 20 maissa. Vauva kääntyili jatkuvasti anturin alta ja jouduin olemaan makuullaan yli tunnin, jotta saatiin luotettava pätkä sykettä seurattua. Kivut alkoivat makuullaan kovenemaan ja olo oli jo melko vaikea. Käyrien jälkeen pääsin taas onneksi liikkeelle ja lämpimään suihkuun. Aina supistuksen tullessa nojailin suihkussa kaiteeseen ja heiluttelin lantiota ja tämä auttoi hyvin. 

Ballonki ei tullut pois omista ja kätilön nykimisistä huolimatta. Puolta yötä kohden kivut alkoivat käydä todella koviksi. Kipu oli jatkuvaa vihlovaa kipua ja jomotusta sekä supistuksia, enkä pystynyt, kuin seisomaan suorassa. Kaikki asennonvaihto sai kivut kovenemaan ja lopulta oksensinkin kivusta. Kätilö toi lihakseen pistettävää Oxanest kipulääkettä ja pahoinvointilääkettä ja samalla tsekattiin kohdunsuun ja ballongin tilanne. Ballonki oli tippunut kohdunkaulakanavaan ja oli pienestä kiinni, ettei se tullut itsestään pois. Tämä aiheutti nuo kovat kivut. Kätilö konsultoi lääkäriä ja ballongista tyhjennettiin nestettä ja se poistettiin. Yöksi sain myös unilääkkeen ja tarkoituksena oli, että koitan nukkua ja aamulla tsekataan taas tilanne ja jatketaan. Supistukset ja kivut loppuivat ballongin poistamisen jälkeen. Mies lähti yöksi kotiin.

11.6 rv 39+1
Sain yön nukuttua hyvin unilääkkeellä. Olin yksin neljän hengen huoneessa, mikä oli todella kiva, sillä sain olla ihan rauhassa ja huoneessa ei ollut mitään ylimääräistä liikennettä. Aamulla kello 7.30 tuli lääkäri tarkastamaan tilanteen, olin auennut 3-4cm ja kanavaa oli vielä jäljellä. Kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän laitettin scalp anturi samalla sykkeiden seuraamista varten. Pääsin siirtymään salien puolelle tarkkailuhuoneeseen, sain aamupalaa ja pääsin suihkuun. Mies tuli tässä välissä kotoa paikalle. Streptokokki näytteeni oli ollut positiivinen, joten suonensisäinen antibiootti aloitettiin. Omat supistukset eivät alkaneet kahden tunnin kuluessa ja oksitosiini tiputus aloitettiin kello 9.50 supistuksia aiheuttamaan. 

Oksitosiini alkoi aiheuttamaan nopeasti supistuksia, alkuun olivat mietoja, mutta kovenivat sitä mukaan, kun tiputuksen nopeutta nostettiin. Tens oli koko ajan käytössä ja se auttoi todella hyvin. Oksitosiinin takia vauvan sydänääniä jouduttiin seuraamaan jatkuvasti, joten olin piuhoissa kiinni vessataukoja lukuunottamatta. Sain onneksi aina samalla jaloitella käytävällä jonkin aikaa, sillä liike auttoi ottamaan supistuksia vastaan ja halusin vauhdittaa synnytystä taas olemalla liikkeellä. Vauvan sykkeet onneksi pysyivät hyvänä koko ajan. Jossain vaiheessa iltapäivää sain myös akupunktiota kivunlievityksenä. Huoneessa nojailin seinän kaiteeseen tai tippatelineeseen ja heiluttelin lantiota aina supistuksen tullessa. Käytin myös matalaa ääntä apuna. Keskityin myös hengitykseen ja leuan ja kropan rentouttamiseen ja sainkin kätilöltä kehuja, kun osasin hengittää hyvin aina supistuksen tullessa. 

Kello 20 maissa supistukset alkoivat kovenemaan kunnolla ja olokin alkoi olla jo aika väsynyt, kun koko päivän oli supistellut, enkä ollut pystynyt lepäämään. Kohdunsuun tilanne ei ollut edennyt aamuisesta kuitenkaan mihinkään. Olo oli hetken todella pettynyt ja tuntui, että päivän supistelut olivat menneet "hukkaan", kun mitään ei tapahtunut. Kumma kyllä pystyin pitämään muuten mielialan koko ajan positiivisena ja lannistuksesta pääsi nopeasti yli. (Tästäkin saimme muuten miehen kanssa samaiselta kätilöltä vielä synnytyksen päätyttyä kehuja, kun meillä oli kuulemma koko ajan niin hyvä meininki ja tsemppi päällä! :)). Jotenkin suhtauduin tähän hommaan niin, että menee miten menee, teen parhaani synnytyksen edistämiseksi ja elin hetken aina kerrallaan eteenpäin. Lääkäriä konsultoitiin, kun oksitosiinia oltiin jo tiputeltu niin kauan ja mietittiin myös Cytotec lääkettä avittamaan tilannetta. Lopulta lääkäri päätyi siihen, että Oksitosiini kiinni ja minut kipulääkitään niin, että minä ja kohtuni saadaan yö levättyä ja aamulla aikaisin taas jatketaan. Sain Samarinia (auttaa kohtulihaksen palautumiseen) ja kipulääkettä taas lihakseen. Lähdin taas lämpimään suihkuun rentoutumaan ja sitten nukkumaan. Mies sai jäädä onneksi yöksi, mutta joutui nukkumaan sellaisen ison säkkituolin päällä lattialla :D

12.6 rv 39+2
Oksitosiinin kiinni pistämisen jälkeen omat supistukset onneksi jäivät päälle yön ajaksi ja sain kaksi kertaa uudelleen kipulääkettä, jotta pystyin nukkumaan. Aamua kohden supistukset alkoivat olla taas kunnolla kipeitä, tulivat kuitenkin vain 10 min välein ja aina supistuksen tullessa jouduin hengittelemään ja ähisemään :D Suihkuun taas rentoutumaan ja aamupesuille, ennen kuin käynnistystä jatkettaisiin. Oksitosiini laitettiin taas joskus kuuden jälkeen tippumaan. Tens viriteltiin selkään ja sanoin kätilölle, etten tiedä miten pärjään enää pelkän tensin, äänen ja lantion heiluttelun avulla, jos supistukset lähtevät nykyisestä kovenemaan ja tihenemään. Kätilö viritti ilokaasun valmiiksi ja näytti miten sitä käytetään, jotta voin ottaa sen heti käyttöön, kun siltä tuntuu.

Nopeaan supistukset sitten lähtivätkin oikein kunnolla kovenemaan, vaikka oksitosiini meni vain pienellä nopeudella. Supistukset olivat erilaisia aiempaan verrattuna, tuntuivat paljon kokonaisvaltaisemmin ja todella paljon kovempaa ja pahenivat koko ajan. Heiluttelin lantiota, käytin tensiä, hengittelin ilokaasua ja matalalla äänellä aina uloshengityksellä "hymisin" (ei sitä enää siinä vaiheessa hyminäksi kyllä voinut sanoa, en keksi mitään kuvaavaa sanaa sille ääntelylle :D). Aamuvuoron kätilö ja lääkäri tulivat tarkastamaan tilannetta joskus ennen yhdeksää ja huomasivat minun olevan jo todella kipeä. Kohdunsuu oli edelleen sen saman 3-4cm auki (kirosin ja ihmettelin miten se voi olla mahdollista niillä supistuksilla), mutta kaula oli hävinnyt. Kätilö selittikin, että yleensä se kanava sieltä häviää ensin ja nyt sitten alkaisi kohdunsuukin pikkuhiljaa avautumaan. Päätettiin tilata anestesialääkäriä laittamaan kipu spinaalia (vain vahvaa kipulääkettä spinaalitilaan, puudutteita ei vielä tässä vaiheessa haluttu antaa, olisikohan voinut hidastaa avautumista?).

Tässä vaiheessa on omat muistikuvat jo hieman hatarammat ja vajosin johonkin omaan maailmaan. Oksensin taas kivusta ja samalla anestesialääkäri onneksi tulikin paikalle. Spinaalipistosta varten oli maattava kyljellään, selkä pyöristettynä ja aivan paikallaan, ei ollut aivan helppo homma niissä supistuksissa! Pistämisen en muista tuntuneen miltään, mutta kivut lähtivät heti helpottamaan, kun kipulääke saatiin annosteltua. Ihana tunne! Samalla vaan iski kauhea kutina siitä kipulääkkeestä :D Samalla pistoksella laitettiin epiduraalikatetri, jotta myöhemmin voitaisiin annostella puudutetta. Pystyin taas puhumaan ja tankkasin juotavaa. Kätilö mittaili alkuun verenpaineita, ja kun vointini oli hyvä hän jätti meidät rauhassa lepäilemään. Ajatuksena oli, että nukun ja kerään voimia ja mieskin lähti huoneen ulkopuolelle soittamaan puhelua.

Hetken kuluttua aloin tuntemaan supistuksien palaavan ja outoa paineen tunnetta. Lapsivettä myös yht'äkkiä holahteli isoja määriä. Pohdin siinä, että kehtaanko soittaa kelloa. Päätin varuiksi soittaa ja kätilö tsekkasi kohdunsuun tilanteen. Hän totesi aivan yllättyneenä, että vauva tuntuu ihan tässä ja kohdunsuu on täysin auki! Olin itsekin aivan yllättynyt ja järkyttynyt :D Spinaalipuudutusta alettiin valmistelemaan siis yhdeksän jälkeen ja jotain jälkeen kymmenen olin jo täysin auki, vajaassa tunnissa siis meni tuo loppu avautuminen ja kropan rentoutuminen oli edesauttanut sitä. Tilannehan oli tässä vaiheessa se, että olimme pienessä tarkkailuhuoneessa, mies oli puhumassa sitä puhelua käytävällä ja en ollut vielä päässyt saliin asti vaan ajatuksena oli ollut siirtää meidät sinne, kun vastapäinen sali on siivottu.

Kätilö meni huikkaamaan miehelleni, että tarvittais isää paikalle, vauva tulee nyt ja haki pyörätuolin minulle. Oli mieskin vähän yllättynyt nopeasta tilanteen kehittymisestä :D Sitten vaan pyörätuoliin ja kätilö huuteli mennessämme käytävällä laitoshuoltajille, että pois tieltä ja lääkärille, että tulisiko laittamaan pudendaalipuudutetta. Epiduraalikatetriin ei voitu antaa vielä puudutetta, sillä spinaalista oli niin vähän aikaa. Olin ajatellut, että varmaan loppuvaiheeseen tarvitsen epiduraalin, mutta onneksi en panikoinut, kun tajusin ettei sitä saakaan. Ihmeen rauhallisesti suhtauduin taas tilanteeseen, vaikka vähän häseltämistä oli, kun huonetta jouduttiin vaihtamaan tuossa vaiheessa ja mies haki tavaroita vanhasta huoneesta.

Salissa kätilö sanoi, että voisin yrittää käydä vielä pissalla, sillä olin viimeksi käynyt aikaisin aamulla. Koitin istua pöntölle ja totesin heti, että ei tästä pissaamisesta tule kyllä mitään, että se katetrointi mieluummin kiitos. Tässä vaiheessa kipusin salin sängylle. Lääkäri laittoi ensin pudendaalipuudutteen eli häpyhermon puudutuksen (todella pitkällä metallihärpäkkeellä!). Tuntui todella epämukavalta ja kiemurtelin kivuissa. Sitten kätilö katetroi ja pissaa tulikin sitten melkein 1000ml, en yhtään tuntenut, että rakko on niin täynnä. Ylivenyttyneen rakon vuoksi sain synnytyksen jälkeen kestokatetrin vuorokaudeksi. 

Seuraavaksi kätilö totesikin, että voin ruveta ponnistelemaan. Enhän minä yhtään tiennyt miten se tehdään ja mies oli vielä hakemassa niitä tavaroitamme niin huusin vain, että missä se mun mieheni on! Samassa hän tulikin onneksi saliin. Kokeilin ensin ponnistaa kyljellään, mutta en jotenkin saanut siinä asennossa tarpeeksi voimaa hommaan ja jalka puutui. Sitten käännyin puoli-istuvaan ja kätilön ohjeilla alkoi ponnistaminen sujumaan. Käytin ääntä ja huusin ponnistaessa, se jotenkin auttoi kipuun ja antoi voimaa. Ilokaasu oli myös käytössä, mutta en enää jälkeenpäin muista, että kuinka paljon hengittelin sitä tuossa vaiheessa. Vauvan pää ei mahtunut syntymään, kun paikat oli niin kireät ja sykkeissä alkoi tulla laskua (jota en onneksi itse tuossa vaiheessa tajunnut!), joten päätettiin leikata episiotomia. Puudutusta laitettiin kunnolla, mutta jostain syystä en puutunut ja tunsin leikkauksen. Se teki ihan älyttömän kipeää ja tuossa vaiheessa ihan itkin ja huusin vieläkin kovempaa ja mieskin sanoi jälkeenpäin, että tuossa vaiheessa teki todella todella pahaa minun puolesta. Kätilö sanoi, että saksetkin olivat jostain syystä olleet liian tylsät. Puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen, vähän yli 11 syntyi meidän ihana poikamme <3 Mikä helpotuksen tunne, että hän oli vihdoin siinä, elävänä ja itkien kaiken sen odotuksen ja raskauden aikaisten pelkojen jälkeen! Napanuora oli lyhkänen, mikä oli saattanut aiheuttaa niitä sykelaskuja ja kinnata vastaan. Tuore isä sai leikata napanuoran ja tuon jälkeen sain pojan rinnalleni.

Istukka syntyi nopeasti ja seuraavaksi edessä olikin sitten tikkailut. Epparihaavalla oli pari vuotavaa pientä valtimoa, jotka tuli lääkäri tikkaamaan ja kätilö tikkasi sitten loppu haavan. Sain myös pienen nirhauman virtsaputken lähelle, mutta sille ei tarvinnut tehdä mitään. Vuodon vuoksi minulle tiputeltiin nestettä ja lääkettä veren hyytymistä edistämään. Tikkien laitto myös sattui, mutta pojan ihmettelyn, ilokaasun ja paikallispuudutteiden voimalla siitäkin selvisi. Itsellä ei ollut mitään ajantajua tässä vaiheessa, mutta miehen mukaan joku puolisen tuntia tikkailussa meni. Ensi imetyksen jälkeen poika siirrettiin isälleen ihokontaktiin ja pääsin itse suihkuun. Tuon jälkeen saimme aamupalaa ja alkoholitonta skumppaa ja pääsimme kilistelemään :) Olo oli onneksi hyvä synnytyksen jälkeen, vaikka alakerta kipeä olikin. Jaksoin kävellä osastolle ja saimme onneksi perhehuoneen. 

Käynnistely siis kesti alkuun pitkään ja tuntui, ettei synnytys etene mihinkään. Onneksi sitten loppu meni noinkin nopeasti yllättäen! Synnytyksestä jäi hyvä fiilis ja olen ylpeä itsestäni, että jaksoin niin hyvin ja pystyin siihen! En mennyt missään vaiheessa paniikkiin tai luovuttanut. Ponnistusvaiheessa muistan kyllä yhdessä vaiheessa miettineeni, että miksi helkkarissa olen itseni siihen tilanteeseen saattanut, että se on ihan hullun hommaa :D Synnytys oli todella voimakas ja mielenkiintoinen kokemus ja toivon, että saan vielä joskus kokea sen uudelleen ;) Traumoja ei onneksi jäänyt, vaikka tuo epparin leikkaus ei mennyt ihan putkeen. Kätilö oli jälkeenpäin todella pahoillaan, että olin sen leikkaamisen tuntenut, mutta eihän se heidän vikansa ollut, ettei puudute toiminut. Ja itsekin totesin, että olen loppujen lopuksi kuitenkin tyytyväinen, että eppari leikattiin, sillä tärkeintä oli saada poika nopeasti ulos ja en olisi itsekään jaksanut, jos ponnistusvaihe olisi pitkittynyt. Kaikki kätilöt synnytyksen aikana olivat todella ihania ja tsemppaavia ja minulla oli koko ajan turvallinen ja luottavainen olo. Pojan syntymän hoitanut kätilö ja tiistai päivän meidän kanssa ollut kätilö jäivät aivan erityisesti mieleen <3 Synnytyksestä jäi vain harmittamaan se, ettemme olleet salissa ponnistusvaiheen alkaessa. Turhaa häsellystä tuli siihen väliin tuosta nopeasta saliin siirtymisestä. Mutta olipahan ainakin mielenkiintoista menoa :D

Pieni ja täydellinen

12.6 keskiviikkona meille syntyi ihana täydellinen poika 💙 Pieni ihmeemme. 

Painoa 3702g ja pituutta 49cm. Vihdoin hän on täällä!! Kaikki voidaan hyvin. Synnytys oli pitkä ja raskas, lopussa onneksi kaikki eteni vauhdilla. Kirjoittelen tarkemmin jossain välissä miten meillä menee sekä synnytyskertomusta, kun vain päästään kotiin ja ehdin avata koneen jossain välissä :) 

38. - 39. raskausviikko (ja samalla viimeinen raskausviikkopostaus!)

Eli viikot 37+0-38+6. 

Koko: Nyt ei ole uutta kokoarviota tehty, vaikka pari kertaa on tullut tässä ultrassa käytyä. Lääkäri meinasi tänään, että kun edellisestä kokoarviosta on alle 10 päivää, niin ei ole luotettavaa tällä välillä seurata koon kehitystä.

Mitä viikolla 39 tapahtuu: Vauvan käsien otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi entistä vahvemmin valoon ja ääniin. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta pääkallon luulaatat eivät ole vielä luutuneet kiinni toisiinsa, jotta vauvan pää mahtuu synnytyskanavan läpi. Kohdussa on jo niin ahdasta, että vauvan kädet ja jalat pysyvät tiukasti vartalossa kiinni. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Liitoskipuja, väsymystä, pissattaa jatkuvasti. Helteestä johtuen huono ja voipunut olo. Harkkasuppareita ja menkkajomotteluja välillä. Vauva painaa todella alas!

Mietteitä: Viime postauksessa kirjoittelin todetusta raskaushepatoosista. Maanantaina kävin kontrollilabroissa, maksa-arvo oli edelleen normaali ja sappihapot olivat nousseet onneksi vain 0,2! Lääkkeitä olen syönyt ohjeen mukaan ja lääkärin määräämä antihistamiini on auttanut nukkumaan paremmin. En ole sitä kyllä joka ilta uskaltanut ottaa, silloin vain jos kutina on todella kovaa. Koko kropan kutina tuntuu vähän hellittäneen, mutta jalkapohjien kutina on ennallaan. Välillä ei kutise ollenkaan ja välillä kutisee niin paljon, että tekisi mieli hiekkapaperilla hinkata jalkapohjia :D

Tänään oli uusi äitiyspoli käynti. Käyrillä oli kaikki kunnossa. Sitten taas siirryttiin lääkärin vastaanotolle ultrattavaksi. Ensin otettiin GBS-näyte jo valmiiksi synnytystä ajatellen. Sisätutkimuksessa tilanne oli melko ennallaan, lääkäri sanoi, että ei ihan sisäsuu ole sormelle auki. Vauvan kertoi olevan hienosti jo todella alhaalla. Aika kovakouraisesti tutki, tutkimuksen jälkeen oli pientä ruskeaa vuotoa ja menkkajomotteluja (olisi nuo jomottelut kyllä saaneet jatkua ja synnytys vaikka käynnistyä :D) Ultrassa kaikki oli kunnossa lukuunottamatta lapsiveden määrää, joka oli hieman alakanttinen. Tämä lääkäri muuten ihanasti esitteli meille vauvan kasvoprofiilia ja jalkoja ja käsiä <3 poitsu liikkui hyvin ultran aikana ja napanuoran virtaukset olivat hyvät. Lääkäri konsultoi toista lääkäriä, että miten edetään ja adursalin eli sappilääkkeen määrää nostettiin ja tarkoitus olisi ensiviikon alussa käynnistellä synnytystä!! Yksinään kuulemma hepatoosin vuoksi ei tarvitsisi ihan vielä käynnistellä, mutta tämä lapsivesi asia siihen liitettynä niin käynnistys on nyt suositeltu vaihtoehto. Käynnistys voidaan kuulemma aloitella ballongilla, mistä olen tyytyväinen. Mahdollisimman luonnollisesti haluaisi edetä ja cytoteceistä on huonot kokemukset keskenmenon myötä.

Ihanaa, että vihdoin saamme tavata poikamme ensi viikolla! Ei tarvitse enää kauaa odotella <3 toivon kyllä, että synnytys käynnistyisikin itsestään vielä tässä ennen käynnistystä tai ainakin paikat kypsyisi kunnolla. Vauvan vointi huolettaa jo tämän hepatoosinkin takia ja olen öisin heräillyt paniikissa kuulostelemaan vauvan liikkeitä. Voi raukkaa, kun tökin häntä välillä hereille, mutta en vain uskalla nukahtaa, ennen kuin liikkeitä kunnolla tuntuu :/ Liikelaskentaa olen tehnyt, jos masussa on yhtään rauhallisempaa, mutta laskenta on joka kerta täyttynyt 30-40 minuutin kuluessa. Nyt, kun lapsivettäkin on vielä vähemmän, niin stressaan vauvan vointia varmasti vielä enemmän. Onneksi poitsu on ollut oikein aktiivinen nytkin :)

Maanantai aamuna siis menemme sairaalalle labroihin ja käyrille ja jos sairaalassa on tilaa, niin käynnistys aloitetaan jo maanantaina. Jos vauvalla on kaikki hyvin ja on ruuhkaa, niin käynnistys siirtyy tiistaille tai keskiviikolle. Eli maanantai-keskiviikko välillä alkaa tapahtumaan! :) jännää, ihanaa, pelottavaa ja olo on myös kovin malttamaton tällä hetkellä. Seuraavan kerran päivittelen varmaan sitten vauvan synnyttyä <3

Raskaushepatoosi

Kerroinkin viimeisimmässä postauksessa ihoni kutinasta ja tulevista labrakontrolleista. Kävin labrassa siis lauantaina otattamassa uusiksi maksa- ja sappiarvot. Ajattelin, että eiköhän ne ole normaalit ja atooppinen ihoni vain kutisee. Terveydenhoitaja sitten soittikin maanantaina, että sappiarvot ovat koholla ja hän tekee sen vuoksi lähetteen äitiyspolille. Maksa-arvo oli normaali. 

Tiistaina äitiyspolilta soiteltiin heti aamusta ja ajan sain keskiviikolle. Nopeaa toimintaa! Äitiyspolilla istuskelin ensin käyrillä, jossa kaikki oli kunnossa. Poitsun sykkeet vaihtelivat noin 140-170 välillä ja hän melskasi menemään vatsassa. Tämän jälkeen kävin stiksaamassa pissan, mikä oli normaali. Sitten siirryin lääkärín vastaanotolle. Ultrassa kaikki oli kunnossa, uutta kokoarviota ei nyt tehty, kun viimeisimmästä oli niin vähän aikaa, niin ei kuulemma luotettavasti voi seurata kasvua noin pienellä aikavälillä. Poitsu oli vain hyvin rauhallinen ultran ajan, teki kyllä hengitysharjoituksia, mutta ilmeisesti oli hyvillä aamupäiväunilla :D Lääkäri sanoi, ettei turhaan tökitä sen enempää hereille, kun oli käyrillä ollessa kuitenkin aktiivisesti liikuskellut. Sappiarvoni olivat siis 10,3 ja raja tuonne äitiyspolille lähettämiseen on 8, eli eivät paljoa koholla. Raskaushepatoosi kuitenkin nyt sitten diagnosoitiin. Hepatoosin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta ilmeisesti hormonit kuormittavat maksaa. Lääkäri meinasi, että kun minulla on oireita (öisinkin raavin ihoa ja kutina haittaa nukahtamista välillä), niin aloitetaan lääkitys jo tässä vaiheessa. Lääkkeeksi tuli Adursalia (sappilääke) ja antihistamiinia, jolla on myös väsyttävä vaikutus.

Seuraavat labrakontrollit ovat maanantaina ja seuraava äitiyspolikäynti viikon päästä. Toivottavasti arvot eivät nyt nousisi! Lääkäri puhui myös synnytyksen käynnistämisestä, jota mietitään sitten labra-arvojen mukaan. Hirveästi yli lasketun ajan ei ilmeisesti tulla raskautta päästämään, että joskus silloin olisi sitten viimeistään käynnistelyä tiedossa, jos ei synnytys itsestään ala käynnistymään! Kovasti toivon, että synnytys lähtisi itsestään käyntiin, sillä käynnistyksessä on suurempi toimenpideriski ja käynnistely voi viedä useamman päivän. Tällä hetkellä kaulaa oli jäljellä vielä 2,5cm ja kohdunsuu ei ihan ollut sormelle auki, epäkypsä tilanne siis. Lääkäri muuten kehui, että on oikein hyvä lantio synnyttämistä ajatellen :D vauvan pään kertoi myös tuntuvan alhaalla! Maha tuntuukin nyt parin päivän aikana vähän laskeutuneen ja selkeästi vauva painaa enemmän alas.

Tässä on nyt vähän vaikea itse miettiä, että mikä kutina on vain atopian aiheuttamaa ja mikä sitten on tämän hepatoosin aiheuttamaa. Onneksi noita labra arvoja seurataan. Jalkapohjien kutina nyt selkeästi on vain hepatoosista johtuvaa, mutta sitä ei eilen ollutkaan niin paljon, kuin aikaisempina päivinä. Mistä lie johtuu, sillä lääkkeetkin aloitin vasta eilen illalla. Vauvan vointi stressaa, vaikka lääkäri sanoi, että näillä arvoilla ei ole vauvalla mitään hätää. Täytyy liikkeitä tietenkin seurailla ja tarvittaessa herkästi ottaa synnärille yhteys. Liikkeitä on onneksi tuntunut hyvin, eikä liikelaskentaa ole tarvinnut tehdä.

Jos jollain on raskaushepatoosista kokemusta tai tietoa, niin saa mielellään kertoa! :)

36. - 37. raskausviikko

Eli viikot 35+0-36+6. 

Koko: 36+3 vauva oli kasvukontrollissa ultrassa 3257g. Vau.fi kertoo sikiön painoksi 2700g :D

Mitä viikolla 36 tapahtuu: Kohtu on nyt korkeimmillaan, aivan rintalastan alapuolella. Vauva kerää rasvaa syntymän jälkeistä aikaa varten. Istukka painaa enää vain noin seitsemäsosan sikiön painosta. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pari kipeämpääkin supistusta on tullut viime viikon aikana, harkkasuppareita tulee herkemmin. Liitoskipuja, väsymystä.

36+2

Mietteitä: Tässä on nyt viime aikoina tuntunut, että on ollut todella kauan raskaana. Toisaalta aika on mennyt todella nopeasti ja toisaalta aika tuntuu tosi pitkältä. Tuohon tunteeseen, että on ollut todella kauan raskaana niin vaikuttaa varmasti sekin, että viime vuonna tähän aikaan olin myös tosiaan raskaana ja kärsin sen aiheuttamista oireista. Oli siis raskaus, joka meni kesken, sitten väliä 4 kuukautta jonka aikana hoidettiin pitkittynyttä keskenmenoa ja sen jälkeen oli mielessä vain uusi raskaus, joka onneksi sitten tärppäsikin syyskuun lopussa. Toisaalta tuntuu haikealta, että raskaus lähenee loppuaan ja toisaalta taas on ihana saada oma kroppa "takaisin". Toivon kyllä, että saan raskauden kokea vielä uudelleen tämän jälkeen. Odotan myös kovin malttamattomana, että saan tämän pienen pojan syliini <3 Paljon ajatuksia ja tunteita mielessä :)

Minulla on nyt ollut häiritsevää koko kropan ihon kutinaa, jonka takia otettiin labrat hepatoosin poissulkemiseksi. Labrat olivat onneksi ok ja terveydenhoitajan kanssa totesimme, että suurella todennäköisyydellä tämä on vain atopiani pahenemista. Nyt sitten alkoi jalkapohjatkin kutisemaan lisäksi, niin kävin lauantaina uudelleen noissa labrakokeissa. Vastaukset pitäisi saada ensi viikon alussa. Toivottavasti ei olisi hepatoosia! Meinaa kyllä välillä järki mennä tämän kutinan kanssa. Verenpaineet ovat myös olleet koholla tällä viikolla, yläpaine on vaihdellut 138-148 väliä ja alapaine ollut vajaa 90. Puhuin tästä kätilön ja lääkärin kanssa kasvukontrollissa ja sain ohjeeksi seurailla verenpaineita kotona ja synnärille pitää ottaa yhteys, jos paineet ovat toistetusti yli 150/100. Ovat onneksi pysyneet alle tuon. 

Meno ja oleminen alkaa kyllä koko ajan olemaan raskaampaa. Sohvalta nouseminen, kyljen kääntäminen, kumartuminen ym. aiheuttaa ähinää ja puhinaa :D Olen koittanut pysyä liikkeellä sen mitä vain jaksaa; olen nähnyt kavereita, siivoillut kotona, tehnyt kauppareissuja ja pieniä lenkkejä sekä joogaillut rauhallisesti. Toisaalta olen myös nauttinut siitä, kun saa vain olla ja lukea vaikka koko päivän sohvan nurkassa kirjaa, jos siltä tuntuu! 

Vauvaa varten alkaa kaikki olla valmiina, turvaistuimen jalusta pitää vielä asentaa autoon. Pinnasänkykin on siirretty jo makkariin meidän sängyn viereen <3 Olen tässä vielä mietiskellyt hankintoja, että onko meillä varmasti kaikki. Esimerkiksi pitäisikö vielä sitteri hankkia sittenkin? Mies kyllä aina muistuttaa, että kaikkea saa vielä vauvan syntymänkin jälkeen, jos siltä tuntuu ja tottahan se on... :D

Kasvukontrolli

Tänään oli kauan odotettu kasvukontrolli äitiyspolilla! Edelleenkin nuo ultrat jännittää kovasti, varmaan osansa tekee se, kun keskenmenon ultrat olivat niin kamalia kokemuksia. Nytkin olen tässä viime viikkoina kovasti miettinyt, että mitä jos jokin onkin pielessä, mitäs jos vauva on ihan liian pieni tai mitä jos hän on ihan liian iso. Tai mitä jos havaitaankin jotain muuta poikkeavaa nyt tässä vaiheessa.

No kaikki oli onneksi kunnossa <3 poitsu teki hengitysharjoituksia, syke oli 137 ja tasainen, napanuoran virtaukset kunnossa, lapsivettä hyvä määrä ja koko oli ok. Painoarvio nyt 36+3 oli 3257g, kasvaa +1 käyrällä ja lääkärin mukaan paino oli normaali. Riskinä siis oli ennemminkin pienipainoisuus käyttämäni migreenin estolääkkeen vuoksi, mutta ei ole ollut mitään vaikutusta onneksi lääkityksellä :D ensin kun kuulin arvion niin olin ihan, että apua sehän on ihan liian iso! Olin jotenkin ajatellut että alle 3kg olisi tässä vaiheessa. Kyselin lääkäriltäkin, että onhan nyt tämä normaali paino varmasti ja eihän vauva kasva niin isoksi ettei mahtuisi tulemaan alakautta. Lääkäri ei ollut mistään tällaisestä huolissaan ja sanoi, että jos käyrältä katsoo niin laskettuna aikana paino olisi vajaa 4kg, vaikka ei toki mitään voi varmaksi sanoa, arvioita nämä vaan ovat. Ja eihän tuo ultrankaan arvio satavarma kuitenkaan ole. Olemme mieheni kanssa molemmat olleet siinä 4kg paikkeila syntyessämme, joten senkin suhteen kuulostaisi ihan järkeenkäyvältä tuo arvio :)

Lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Tilanne kuulemma näille viikoille tyypillinen, muistaakseni lääkäri sanoi, että kaulaa 3cm ja ei ihan sormelle ollut auki. Lantio vaikuttaisi kuulemma siltä, että alakautta mahtuu vauva hyvin tulemaan. Lääkäri vielä konsultoi varmuudeksi seniorilääkäriä ja uusia kontrolleja ei kuulemma tarvitse. Eli seuraavaksi tapaamme poitsun kanssa, kun hän syntyy <3 

Käynnin myötä tuli vielä malttamattomampi olo saada pienokainen syliin! Konkretisoitui taas enemmän vauvan tulo, kun näki hänet pitkästä aikaa ultrassa. Ja kuinka iso hän jo oikeasti siellä onkaan! :D lääkäri myös vilautti meille vielä vauvan sukukalleuksia, että poika sieltä on edelleen tulossa :D

33. - 35. raskausviikko, babyshowerit ja isyyspakkaus

Eli viikot 32+0-34+6. Tänään on vasta 34+2, mutta kirjoittelen jo tämän 35. viikon tähän samaan :)

Koko: Koko pituus on 41cm ja paino 2300g viikolla 35.

Mitä viikolla 35 tapahtuu: Sikiö harjoittelee unen ja valveen vaihtelua, silmät ovat auki hereillä ollessa ja kiinni nukkuessa. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Kivut jatkuvat, harkkasuppareita, viikon 35 alusta kamala väsymys.

Mietteitä: Voi apua tätä väsymystä! Viime viikolla tuli mentyä ja touhuiltua kaikenlaista enkä ehtinyt lepäämään tarpeeksi. Nyt se sitten kostautuu ja väsyttää ihan kamalasti, kroppa tuntuu ihan voimattomalta ja lötköltä :D tämä alkuviikko onkin mennyt oikeasti vain levätessä. Kroppa tuntuu tarvitsevan koko ajan enemmän aikaa palautumiseen ja liitoskivut tulevat koko ajan pienemmästä rasituksesta. Onneksi saa mennä ihan omaan tahtiin ja levätä, kun sitä tarvitsee. Tällä hetkellä olen kesälomalla töistä ja viikonloppuna alkaa sitten virallisesti äitiysloma :) poitsu potkii onneksi menemään samaan vilkkaaseen tahtiin, vaikka tulevaa äitiä vähän väsyttääkin <3

Reilu viikko sitten lähipiirini yllätti minut babyshowereilla! <3 oli aivan ihanat juhlat ja melkein kaikki tärkeät ihmiset olivat päässeet paikalle. Oli ihanat koristelut, hyvää ruokaa, erilaisia "leikkejä", mukavaa yhdessäoloa ja vauva sai todella paljon lahjoja. Itsekin sain pientä hemmottelua lahjaksi; suklaata ja lahjakortin jalkahoitoon :) tekee varmasti hyvää käydä itseään vähän hemmottelemassa ennen vauvan syntymää. Monet babyshowerit on tullut tässä vuosien varrella ystäville järjestettyä, oli hassua, kun itse olikin tällä kertaa se "päätähti" juhlissa :D olen kyllä niin otettu noista juhlista <3

Olen muuten unohtanut kirjoitella tänne miehelleni antamastani isyyspakkauksesta! Halusin muistaa tulevaa isää myös, hän ei ollut kuulemma todellakaan odottanut mitään muistamista ja oli hyvin yllättynyt :D Tein Kelan pohjan mukaan kirjeen, missä kerrottiin tästä isyyspakkauksesta ja sen tarkoituksesta. Mies oli hieman hämillään kirjettä lukiessaan :D hän oli hyvin otettu pakkauksen saadessaan! Pakkaukseen olin koonnut miehelle selviytymispakkausta ja vauvan hoitoon tarvikkeita: pari olutta, energiajuoman, pari valmiskahvia, suklaata, karkkipussin, Vauva - omistajan opas kirjan, tuttipullon + korviketta, tutteja, hoitoöljyä, kylypyankan, kosteuspyyhkeitä ja kaksi bodyä tekstillä. 

32+2

Kävin tänään neuvolassa, käynnillä oli kaikki taas kunnossa. Verenpaine samoissa lukemissa 127/77, pissa puhdas, vauvan syke tasainen 135-140. Paino oli taas jonkinverran noussut, mutta nousu oli onneksi tasaantunut viime kerrasta. Viime kerralla paino oli nimittäin pompannut tosi paljon ylöspäin, kroppa oli kerännyt turvotuksia jostain syystä. Vauva on edelleen raivotarjonnassa ja oli terkkarin mukaan laskeutunut viime käynnistä alemmaksi! :) Sf-mitta menee ihan keskikäyrän tuntumassa ja oli tänään 31cm. Tänään käynti oli vain nopea tsekkauskäynti, viime käynnillä pari viikkoa sitten juttelimme terkkarin kanssa mm. imetyksestä. Seuraavaksi olisikin sitten tiedossa kasvukontrolli parin viikon kuluttua äitiyspolilla! Ihanaa nähdä pienokainen ultrassa pitkästä aikaa <3 näkee ihan ultralla onhan kaikki edelleen kunnossa ja mikä on painoarvio :)

31. - 32. raskausviikko

Eli viikot 30+0-31+6. 

Koko: Koko pituus on 37cm ja paino 1750g viikolla 32.

Mitä viikolla 32 tapahtuu: Sikiö hikkaa, jonka tarkoituksena on valmentaa keuhkoja hengittämiseen. Hikkaamisen voi tuntea nykivinä liikkeinä mahassa (välillä olenkin tuntenut pienen hikkaavaan vatsassa!). Hikkaa seuraavat usein sikiön hengitysharjoitukset. Sikiö harjoittelee nielemistä ja pissaa puoli litraa vuorokaudessa. Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti.

Suurimmat oireet: Kaikenlaiset kivut (liitoskipuja, lonkkakipuja, selkäkipuja, alavatsan juilintaa), ajoittaisia harkkasuppareita, ajoittainen hengenahdistus/tunne, että happi loppuu. 

Mietteitä: Viime viikkoina on ollut paljon erilaisia tuntemuksia ja kipuja. Vauva varmaan painaa enemmän alaspäin. Alakerrassa tuntuu usein vihlontaa ja ajoittain iskee järkyttävä pissahädän tunne ylös noustessa, vaikka rakossa ei virtsaa olisi kuin muutama tippa. Symfyysikivut ovat lisääntyneet. Jos on ollut päivän mittaan enemmän ylhäällä ja rasittanut itseään niin iltaa kohden alkaa meneminen olemaan melkoista vaappumista :D Öisin alkaa herkästi särkemään lonkkia ja heräilen usein öisin vaihtamaan kylkeä. Vauva myös herättelee öisin ja aamuisin potkimalla ja noihin potkuihin on ihana herätä <3 Muuten olen nyt nukkunut paremmin, koska olen saanut nopeasti aina uudestaan unenpäästä kiinni eikä ole tullut valvoskeltua keskellä yötä.

Vatsa selkeästi kasvaa nyt vauhdilla ja vatsanahka on kovilla. Vatsan iho kutisee, olen rasvaillut sitä öljyllä. Ensimmäinen raskausarpikin on vatsaan ilmestynyt! Ensin "järkytyin" siitä kovasti, mutta asiaan kuuluvaahan tuo on ja aika monella niitä raskausarpia tulee. Kasvojen iho tuntuu olevan huonossa kunnossa ja koko ajan on pari finniä naamassa. Hiukset ovat paksummat ja rasvoittuvat hitaammin, mikä on tieten hyvä muutos :)

Mieliala on hyvin tasainen, positiivinen ja rauhallinen! Itseasiassa koko raskauden ajan olen ollut rauhallinen eikä mitään hormonimyrskyjä ole pahemmin ollut :D Raskauden alkupuoliskolla toki pelot olivat läsnä ja pään sisässä kävi aikamoinen myllerrys niiden vuoksi ja stressitasot olivat korkealla. Rakenneultran jälkeen olen pystynyt luottamaan koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että kaikki voi sujua hyvin. Tulevaisuuteen suhtautuukin luottavaisesti tällä hetkellä, vaikka ihan vieläkään ei täysin pysty uskomaan, että meille ihan oikeasti tulee vauva!

29. - 30. raskausviikko

Eli viikot 28+0-29+6. Viimeisellä kolmanneksella jo mennään!

Koko: Sikiö painaa 1350g viikolla 30 ja pituus on 35cm päästä varpaisiin.

Mitä viikolla 30 tapahtuu: Sikiöllä on jo muisti. Aivot ovat pitkälle kehittyneet ja pää on lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon. (Vau.fi)

Suurimmat oireet: Harkkasupistuksia, hengästymistä, väsymystä, univaikeuksia.

Mielihalut: Samoilla mennään :D

Mietteitä: Nyt tuntuu, että väsymys vaivaa enemmän. Paljon oli vielä vähän aikaa sitten energiaa siivoilla ja laitella kotia, nyt tuo energia tuntuu kadonneen :D Välillä tulee energiapiikkejä ja touhuttua enemmän, mutta sitten palautumiseen tarvitsee selvästi enemmän aikaa. Olen koittanut suosiolla lepäillä aina, kun siltä tuntuu. Sairaslomalla on onneksi mahdollista mennä ihan omaan tahtiin ja huomattavasti muutoin vointi on ollutkin parempi nyt saikulla ollessa. Harkkasupistuksia on ollut vähemmän viime viikkoina (tosin nyt viime päivinä niiden määrä on taas lisääntynyt ja tulevat herkemmin, muutamia kertoja levossakin) ja liitoskipuja on vain ajoittain. Migreenit ovat vähentyneet, pari lievempää kohtausta per viikko on nyt ollut. Vatsan huomaa kyllä kasvaneen, välillä tulee tukala olo ja kohtu tuntuu painavan vatsalaukkua ja keuhkoja. Ruokaa ei jaksa syödä niin paljon kerrallaan ja ruokahalu tuntuukin nyt huonontuneen. Täytyy koittaa syödä vain usein ja pieniä määriä kerrallaan :) suklaa ja jäätelö kyllä maistuisivat edelleen liiankin hyvin kyllä :D

29+0 oli viimeisin terveydenhoitajan käynti neuvolassa. Käynnillä menikin nyt pidemmän aikaa ja mielestäni käynti oli oikein hyvä. Mies oli mukana ja teimme isyydentunnustuksen ja yhteishuoltajuussopimuksen. Juttelimme synnytyksestä ja saimme ohjeistuksia milloin lähteä sairaalaan ja milloin ja miten tehdä liikelaskentaa ym. Kaikki mittaukset olivat taas hyvät, sf-mitta oli 27cm ja menee nätisti hieman keskikäyrän yläpuolella. Hb pysyy edelleen, nyt se oli 127. Paino oli noussut 3 viikon aikana 2kg, vaikka olin tuossa välissä oksennustaudissa, jonka johdosta paino tippui 3kg... Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ollut huolissaan ja rauhoitteli taas, että varmasti se painonnousu taas tasaantuu. Itseäni tuo painonnousu edelleen laittaa kovasti ahdistamaan, kun se vaan tuntuu nousevan syömisistäni huolimatta. Koitan vain nyt ajatella, että kroppa kerää sen mitä kerää ja toisilla paino nousee enemmän raskaana ollessa. Kasvava vatsa ei kuitenkaan ahdista, on ihanaa, kun on tälläinen vauvamaha minkä muutkin huomaavat  <3 Käynnillä sain myös sen anti-d pistoksen, ettei kehoni muodostaisi vasta-aineita vauvan rh-tekijää vastaan. Seuraava käynti sovittiin kuun loppupuolelle.

Neuvolalääkärillä kävin sairasloman jatkon arvioinnissa tänään. Lääkäri oli onneksi samaa mieltä kanssani, että sairaslomaa on aiheellista jatkaa, työni ollessa hyvin fyysisesti ja psyykkisestikin raskasta. Sairaslomaa tulikin koko loppuaika! Olo on hölmistynyt, mutta helpottunut, kun ei tarvitse enää stressata sitä miten ihmeessä jaksaisi töissä. Oudolta tuntuu nyt jäädä pois töistä pitkäksi aikaa, mutta odotan kyllä niin innolla tätä uutta vaihetta elämässä :) lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja kohdunkaulalla oli onneksi kaikki ok, harkkasupistukset eivät ole pehmitelleet paikkoja. Sainkin luvan jatkaa rauhallista lenkkeilyä, joogailua ym. oman jaksamisen mukaan ja hidastaa tahtia sitten aina tarvittaessa. Neuvolan vanhalla ultralla myös ihan nopeasti kurkattiin poitsua, siellä hän pää alaspäin hengaili <3 toivottavasti pysyykin loppuun asti oikeassa asennossa!

Tässä on nyt tajunnut, että pikkuhiljaa se synnytys lähestyy ja 7 viikon päästä vauva on jo täysiaikainen! Olen huomannutkin nyt ajatusten kääntyvän enemmän ja enemmän sisäänpäin ja keskittyvän vauvaan ja lähestyvään synnytykseen. Vajoaako tässä pikkuhiljaa nyt oikein kunnolla sinne raskaus- ja vauvakuplaan? :D On tämä niin ihmeellistä ja ainutlaatuista aikaa, olen nyt nauttinut kiireettömyydestä ja siitä, että saan olla kotona ja sisälläni kasvavasta pienestä ihmeestä <3 vauvan jumppailuja on ihana seurata pitkin päivää ja miehen kanssa yhdessä on ihana hänen liikkeitään tunnustella :)

26.-28. raskausviikko

Eli viikot 25+0-27+6.

Koko: Sikiö painaa 1 kilon viikolla 28 ja on 32cm koko pituudeltaan. Hurjaa, että vauva on jo kilon painoinen <3 Vau.fi:n Vauvan odotus - kirjasta katselin, että vauvan jalkapohja on nyt 5cm pitkä!

Mitä viikolla 28 tapahtuu: Sikiö alkaa availla silmiään ja sen uni- valverytmi muuttuu selkeämmäksi. Aistit terävöityvät. Kuulo on nyt parempi, kuin aikaisemmin. Sikiön ihon alle kertyy lisää rasvakudosta. (Vau.fi)

Suurimmat oireet: Harkkasupistuksia, liitoskipuja, heräilen useammin yöllä ja nukkuminen on muutenkin huonontunut.

Mielihalut: Jäätelö ja marjapirtelö.

Masu 26+2

Mietteitä: Sairastuin tämän viikon alussa vatsatautiin ja viikko onkin mennyt toipuessa siitä. Vei kyllä ihan totaalisesti voimat. Tänään on ensimmäinen päivä, kun on vähän enemmän ollut energiaa, ruoka ei meinaa oikein vieläkään maistua. Vauva on onneksi ollut koko ajan hyvin liikkuvainen ja potkinut aktiivisesti, joten hän ei onneksi taudista päässyt kärsimään! Vauvan liikkeet ja potkut tuntuvat koko ajan kovempina, välillä tulee ihan kunnon muksauksia ja tuntuu, että koko vatsa heilahtaa :D Liikkeet kyllä kovasti rauhoittavat mieltä, kun tietää pienellä olevan kaiken kunnossa.

Viimeisimmän sairasloman jälkeen olin töissä, vaikka ei kovin helpolta työnteko tuntunutkaan. Nyt taas jouduin jäämään pois, lääkäri kirjoitti 2 viikkoa saikkua harkkasupistusten vuoksi. Tämän sairasloman jälkeen olisi jäljellä enää 3 viikkoa töitä ennen lomalle jääntiä ja vähän epäilen sitä, että tuota kolmea viikkoa pystyisin töitä tekemään. Onneksi on nyt neuvolalääkäri varattuna, niin siellä voi sitten arvioida sairasloman jatkoa.

Kova pesänrakennusvietti vaivaa! :D On tullut siivoiltua kaappeja ja heitettyä turhaa tavaraa pois ja muutenkin siivoiltua kotia enemmän jaksamisen mukaan. Käytiin miehen kanssa ostamassa vauvan tarvikkeille lipastoa ja muutenkin uusia huonekaluja, en millään malttaisi odottaa, että päästään kunnolla vauvalle huonetta laittamaan <3 Tarkoitus olisi maalata yksi seinä huoneesta uusiksi ja toinen puoli huoneesta tulee olemaan vauvan puolta ja toiselle puolelle tulee pieni toimistopöytä. En malta odottaa, että pääsen pesemään vauvan vaatteita ja järjestelemään niitä! 

Paljon tuntuu olevan tavaraa hankittuna, mutta paljon vielä puuttuukin. Isompia hankintoja jäljellä on vielä ainakin turvakaukalo ja pienempiä hankintoja on vielä paljon jäljellä. Välillä iskee paniikki, että ehtiikö ja muistaako tässä varmasti kaiken hankkia, mutta onhan tässä vielä hyvin viikkoja jäljellä :) Vaunuiksi meille valikoitui Britaxin Smile II yhdistelmävaunut harmaan värisenä. Löytyi uutena suht hyvästä tarjouksesta ja vaunut ovat kyllä tässä sisällä työnnellessä tuntuneet todella ketteriltä ja hyviltä. Ihana ajatella, että niitä saa sitten kesällä työnnellä vauva kyydissä <3

Terveydenhoitajalla oli käynti viimeksi viime viikolla. Kaikki oli käynnillä kunnossa, sf-mitta otettiin ensimmäistä kertaa ja se oli 24cm, ihan keskikäyrän tuntumassa. Sokerirasituksessa kävin pari viikkoa sitten ja tulokset olivat hyvät, ei siis raskausdiabetesta! Sikiön veriryhmän rh-tekijäksi selvisi positiivinen ja itse olen siis negatiivinen. Saan tästä johtuen anti-D immunoglobuliini suojauksen raskausviikolla 30 ja synnytyksen jälkeen. Tuolla suojauksella pyritään estämään vasta-aineiden muodostumista, ettei vauva saisi hemolyyttistä tautia (punasolut tuhoutuvat vasta-aineiden vaikutuksesta). Nyt ei vasta-aineita verinäytteessä todettu ja seuraavan kerran vasta-aineet testataan viikolla 36. Aika harvinaista ymmärtääkseni on, että vasta-aineita muodostuisi ja vauva sairastuisi tuohon hemolyyttiseen tautiin, kun asiaa seurataan ja on olemassa tuo anti-D suojaus.

24.-25. raskausviikko

Eli viikot 23+0-24+6.

Koko: Sikiö painaa 650g ja koko pituus on 29cm.

Mitä viikolla 25 tapahtuu: Kuulo kehittyy ja sikiö voi kuulla äidin sykkeen, hengityksen ja ääniä vatsan ulkopuolelta. Sikiö tunnistaa äidin äänen. Tasapainoaisti alkaa muodostua ja sikiö hahmottaa itsensä ja asentonsa paremmin. Sikiö alkaa täyttää kohdun ja siksi liikkeet tuntuvat entistä paremmin. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Ensimmäiset harkkasupistukset rasituksessa. Liitoskipuja, uutena häpyliitoksen kivut (ai, että ne muuten sattuu!).

Mielihalut/mikä etoo: Tähän ei mitään uutta viime kirjoituksen jäljiltä :D

Mietteitä: Viime viikolla töissä tuli rasituksessa ekaa kertaa ilmeisesti harjoitussupistuksia. Ihan kivuttomia olivat, vatsa tuntui kiristyvän ja kovettuvan. Tuli sellainen epämukava olo ja piti päästä istumaan. Oli myös kovia liitoskipuja, alakertaa vihloi ihan huolella. Tuo työpäivä meni ähistessä ja puhistessa ja paljon hitaammalla tahdilla. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä nyt sairasloma olisi aiheen tähän väliin. Lääkäri sitten kirjoittikin viikon sairasloma pätkän, lauantaina olisi tarkoitus kokeilla töihin paluuta. On kyllä tehnyt hyvää kropalle ja mielelle tämä lepo!

Eilen illasta taas tuli kovaa jatkuvaa menkkamaista jomotusta alaselkään ja vatsaakin tuntui hieman jomottavan. Tunne oli ihan uusi tässä raskauden aikana, eikä selvästikään ollut mitään liitoskipuja. En myöskään päivän aikana ollut rasittanut itseäni mitenkään. Otin Panadolia ja laitoin selälle lämpöpussia ja lopulta päädyin soittamaan sairaalalle, että onko tuntemukset normaaleita raskauteen kuuluvia vai pitäisikö huolestua (tai olin kyllä ehtinyt jo huolestua, kun jomotus oli sen verran kovaa eikä loppunut). Kätilö konsultoi gynekologia ja sain ohjeeksi lepäillä ja seurailla tilannetta kotona, sillä Panadol ja lämpöpussi jonkin verran auttoivat. Jos kivut olisivat jatkuneet/pahentuneet tai olisi ilmaantunut jotain vuotoa, niin olisi pitänyt soitella uudestaan ja lähteä näytille. Onneksi kipu ja jomotus yön aikana laantui kokonaan! Soittelin kuitenkin tänään vielä neuvolaan tuosta oireesta, ettei vaan joku muuten oireeton tulehdus olisi päällä. Terkkari oli samaa mieltä, että asia olisi hyvä varmistaa ja sain lähetteet pissanäytteeseen ja emättimen bakteeri+hiiva näytteisiin. Huojentaa omaa mieltä, kun asia varmuudeksi tarkistetaan.

Näiden supistelujen ja jomotusten myötä on hiipinyt mieleen vahvemmin pelko, että mitä jos synnytys lähtisikin jo käyntiin? Viikkoja on vielä niin vähän, mutta tässä vaiheessa onneksi vauvaa koitettaisiin kuitenkin pelastaa. Olen seurannut tarinaa esimerkiksi viikolla 25+ syntyneestä keskosesta, joka voi nykyään hyvin. Ja se vähän huojentaa mieltä, että mahdollisuuksia olisi kuitenkin, että vauva jäisi henkiin ja voisi voida hyvin. Jos nämä supistelut ja jomotukset jatkuvat/uusivat, niin toivoisin kyllä, että pääsisin tarkistuttamaan kohdunsuun tilannetta. Viime perjantaina lääkäri osasi vain tutkia, että kohdunsuu on kiinni, mutta ei osannut sen pituutta kokeilla. Suurella todennäköisyydellä kuitenkin kaikki on hyvin ja kohdunsuulla ei ole tapahtunut muutoksia, joten pitää koittaa luottaa siihen ja olla stressaamatta turhia :) Ja vauvan liikkeet ovat lisääntyneet ja tuntuvat monesti päivässä, joten hällä ainakin kaikki pitäisi olla kunnossa <3

20.-23. raskausviikko

Eli viikot 19+0 - 22+6.

Koko: Sikiö painaa 450g viikolla 23 ja koko pituus on 27cm.

Mitä viikolla 23 tapahtuu: Vauva liikuttelee silmiään. Käsien ja jalkojen lihakset voimistuvat ja vauvan liikkeet myös tuntuvat voimakkaampina. Luurangon rustot jatkavat kehitystä luiksi. Kulmakarvat ja hiukset tulevat yhä selkeämmin esille. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pissattaa usein. Liitoskipuja, varsinkin alakertaa vihloo kävellessä välillä todella kovasti. Alaselkäkipuja ja iskias vaivaa. Väsyttää ja hengästyttää välillä.

Mielihalut/mikä etoo: Tekee niin mieli kaikkia erilaisia kakkuja! Amerikkalaista juustokakkua, mutakakkua vaniljajätskillä... nam! Nyt on tullut vähän liikaa herkuteltua, niin pitää tietoisesti vähentää tuota makean syöntiä :D rasvainen ja mausteinen ruoka ei maistu. Kaikki perus kotiruoka on parasta.

Mietteitä: Nyt on tuntunut olevan vähän enemmän energiaa! On tullut touhuiltua paljon kaikenlaista vapaapäivinäkin ja olen jaksanut joogailla ja lenkkeillä enemmän. Töissä on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti tällä hetkellä, mikä ei ole hyvä yhdistelmä tämän raskauden kanssa. Toistaiseksi nyt tuntuu vielä, että jaksaa, mutta jos kivut ja/tai väsymys lisääntyvät, niin en varmaan pysy enää vauhdissa mukana. Stressitasot ovat myös töissä todella korkealla ja olenkin mietiskellyt, että mitenköhän tuo stressi vaikuttaa vauvaan...

Tällä viikolla kävin neuvolassa terveydenhoitajalla. Hb oli 131! Olin varautunut, että se on varmaan laskenut niin, että joutuu lisäraudan aloittamaan :D No parempi näin. Verenpaineet olivat laskeneet, mutta ovat vielä ok tasolla. Poitsun sykkeet löytyivät heti, mutta pienokaisella oli joku jumppatuokio menossa niin meni hetki sydänäänien kuuntelussa :) Sain ohjeistuksen Kelan tukien hakemiseen sekä raskaustodistuksen ja heti sitten laittelinkin hakemuksia menemään. Äitiyspakkausta odotellessa :) Ollaanko oikeasti jo näin pitkällä raskautta menossa! Sain myös ohjeet sokerirasitukseen liittyen. Veriryhmäni rh-tekijä on negatiivinen, joten samalla varmistetaan sitten verikokeella siihen liittyen vauvan veriryhmä ja omasta verestäni vasta-aineet. Ongelmia voi tulla, jos vauvan rh-tekijä on positiivinen, joten siinä tapauksessa saisin suojauksen. Tuon suojauksen olenkin kaksi kertaa saanut jo kesällä keskenmenon vuoksi varuiksi, ettei keskenmenon jälkeisissä raskauksissa juuri tulisi ongelmia.

Liikkeitä on tuntunut koko ajan enemmän ja paremmin <3 Varsinkin iltaisin on kovat myllerrykset menossa. Huomaa kyllä vauvan kasvaneen! Liikkeitä on tuntunut jo jonkun verran kädellekin, mutta mies kun on koittanut niitä tunnustella, niin ei ole poitsu suostunutkaan enää potkimaan :D  Liikkeiden kunnolla tunteminen on kyllä rauhoittanut paljon omaa mieltä, kun ei tarvitse enää miettiä päivittäin, että onkohan vauva vielä elossa. Tänään on kyllä nyt sattunut olemaan vähän hiljaisempi päivä vauvan liikkeiden suhteen ja ehdin jo alkaa huolestumaan ja katastrofiajatukset alkoivat jylläämään päässä. Onneksi nyt kun pääsin pitkän päivän päätteeksi sohvalle makoilemaan, niin vauvan liikkeitä on tuntunut jonkin verran, mutta eivät ole niin napakoita potkuja. Järkeilin, että olisikohan vauva nyt vaan sellaisessa asennossa, että liikkeet ei niin hyvin tunnu? Onko muilla näillä viikoilla ollut huolta vauvan liikkeistä tai ollut vielä vaihtelua, miten liikkeet tuntuu?

IT'S A....

BOY! 

Meille olisi tulossa siis kesäkuussa pieni poika 💙 Aivan ihanaa! Raskauden alusta asti on ollut vahva poikafiilis ja se näköjään piti paikkaansa! Olen varma, että kesällä menettämämme pienokainen oli pieni tyttö ❤️ Tuossa raskaudessa oli vahva tyttöfiilis alusta asti. Ja meillä on miehen kanssa mennyt nämä fiilikset yksiin! 

Pienokaisen pienet kädet!

Keskenmenneiden raskauksien ajattelu saa edelleenkin mielen maahan ja varsinkin kesällä sattuneen keskenmenon ajattelu kyyneleet kihoamaan silmiin. Ehdin jo niin kiintyä tuohon pieneen vauvan alkuun niiden viikkojen aikana ja pudotus oli iso, kun keskeytynyt keskenmeno selvisi. Ensimmäisen laskettuaika olisi ollut lokakuussa ja toisen tammikuussa. Meillä voisi olla nyt 3 kuukauden ikäinen tai alle kuukauden ikäinen vauva. Hassua ajatella, miten asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Edelleenkin ajattelen, että kaikella on syynsä ja tässä tapauksessa se syy varmaan on selvä, kun tämän pojan saan rinnalleni kesäkuussa <3 Olen onnellinen, että juuri nyt olen tässä tilanteessa ja kannan tätä pientä ihmettä sisälläni ja uskon, että hän juuri on meille tarkoitettu.

Sukupuolen selviäminen on konkretisoinut paljon raskautta ja mielessäni ajattelen vauvaa nyt poikana :) Olen ajatellut tulevaisuuttamme pienen poika vauvan kanssa ja millainen hänen luonteensa mahtaa olla. Mistä hän mahtaa tulevaisuudessa pitää? Tuleeko hänestä vilkas taapero ja rasavilli koululainen? Vaiko rauhallinen ja pohdiskeleva tapaus? Hyvin menneen rakenneultran jälkeen olen uskaltanut luottaa enemmän. Edelleenkin tietyt pelot ovat läsnä ja sitä ne varmasti ovat raskauden loppuun asti ja uudet pelot ja huolet astuvat tilalle vauvan syntyessä. Mutta nyt uskallan ajatella tämän pienen pojan meidän elämäämme! Appeni toi juuri pinnasängyn meille ja menemme katselemaan miehen kanssa vaunuja joku päivä. Nyt uskaltaa miettiä enemmän tavaroitakin vauvalle ja tehdä hankintoja.

Tulipas nyt samaan tekstiin iloisia ja surullisia asioita. Keskenmenoja en ole hirveästi käsitellyt raskauden aikana, sillä tämän raskauden keskenmeneminen on ollut niin suurena pelkona mielessäni. Olen niistä kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa ja jotenkin muistaa näitä hyvin pieniä pienokaisia, jotka kuitenkin haaveissa ja unelmissamme olivat jo ottaneet ison tilan. Onneksi nyt haaveet näyttävät vihdoin käyvän toteen!

Rakenneultra

Tänään koitti vihdoin odotettu ja jännitetty rakenneultra! Yöllä tuli nukuttua huonosti ja heräsin paljon ennen kellon soittoa enkä jännitykseltä saanut enää uudelleen unen päästä kiinni. Illan, yön ja aamun aikana tuli mietittyä kaikki pahimmat skenaariot läpi päässä. Kovasti on pelottanut, että jos vauvalla todettaisiinkin joku niin kamala rakennevika, että raskaus täytyisi keskeyttää. Onneksi aika oli heti aamupäivällä, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Odotustilassa syke kohosi kohoamistaan, onneksi oli mies vierellä rauhoittamassa.

Meille rakenneultran teki lääkäri, sillä syön migreeniin estolääkkeenä beetasalpaajaa. Tuo lääke on todettu ihan turvalliseksi raskauden aikana, mutta se voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista ja pienipainoisuutta. Synnytyksen jälkeen vauvalla voi myös olla syke alhainen, joten sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Onneksi lääkäri oli oikein mukava ja hänen olemuksensa rauhoittava, myös kätilö oli tutkimuksessa paikalla.

Aivan ensimmäisenä ultrattiin alakautta kohdunkaulan ja istukan sijainnin tarkistamiseksi. Istukka oli nimittäin nt-ultrassa osittain kohdunkaulakanavan päällä. Nyt istukka oli onneksi noussut kohdun kasvamisen mukana ylöspäin, eikä ollut enää kanavan päällä ja kohdunkaula oli kanssa kunnossa. Sitten lääkäri siirtyi ultraamaan mahan päältä, oli ihanaa taas nähdä pieni <3 Alkuun lääkäri katsoi, että syke näyttää normaalilta, vauva liikkuu ja lapsivettä on normaali määrä. Sitten alettiin käydä rakenteita yksitellen läpi ja jokaisen "näyttää normaalilta/hyvältä" lausahduksen jälkeen pystyin hengittämään vapaammin. Sydäntä lääkäri ultrasi kauemmin sanomatta mitään ja siinä vaiheessa oma syke taas lähti nousuun ja olin hetken varma, että siellä on sitten jotain vikaa. Mutta ei, kaikki kunnossa! Napanuoran virtauksia myös tarkasteltiin ja ne olivat kunnossa. Pienen paino oli 369g, vastaten viikkoja 20+4 (nyt 20+2), joten tähän mennessä ainakin kasvu on ollut ihan normaalia.

Todella huojentavaa, että kaikki on hyvin! Raskaus tuntuu taas vähän todellisemmalta ja uskaltaa taas luottaa enemmän. Tuon beetasalpaaja lääkityksen vuoksi varattiin ylimääräinen sikiön kasvukontrolli raskausviikolle 36+. Se olisi sitten toukokuussa, hurjaa ajatella niin pitkälle! Aloin jo kaivelemaan kalenteria tuota aikaa varatessa, mutta tajusin, että hei mä oon silloin äitiyslomalla jo! Ei siis mitään työjuttuja tarvitse miettiä enää silloin. 

Ultran jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja olo tuntui paljon kevyemmältä. Jätettiin kuitenkin miehen kanssa vielä pieni jännitys päälle. Sukupuolen nimittäin pyysimme paperille kirjoitettuna, sillä ajateltiin, että olisi kiva illalla miehen töiden jälkeen syödä hyvin, ottaa lasit alkoholitonta skumppaa ja katsoa rauhassa kahdestaan vauvan sukupuoli! <3 Eli en vielä itsekään tiedä, kumpi meille tulee, tyttö vai poika! :D En ole tähän mennessä miettinyt sukupuolta kovinkaan paljoa, mutta koko raskauden on ollut vahva poikafiilis. Saa nähdä osuuko oikeaan vai menikö tuo fiilis ihan metsään. Hassua, kun nyt uskaltaa sukupuoltakin miettiä ja jänskättää, illalla se sitten selviää! Kirjoittelen tänne sitten myöhemmin, että kumpi meille olisi tulossa ja laitan ultrakuvaa, jos joku hyvä otos sattui tulemaan. Tieto sukupuolesta on nimittäin ultrakuvien välissä, joten en pääse niitäkään vielä tutkailemaan :D