Pelkoja

Herään keskellä yötä ja jään hereille. Päässä pyörii keskenmeno. Taas. Mietin, miten reagoin jos seuraavassa ultrassa tulee huonoja uutisia. Miten selviän siitä. En osaa kuvitella sitä tilannetta, että kaikki olisikin hyvin. En uskalla. Koska eihän meillä tämä voi päättyä koskaan hyvin. Vai voisiko?

Huomaa, että stressitasot alkavat nousemaan, kun lähestytään sitä päivää, kun pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tänään eletään päivässä 8+2 ja viimeksi kehitys loppui 8+6. Ihan huomaamatta ollaankin jo näillä viikoilla. Hyvin kriittisillä viikoilla itselle. Tähän asti olen pystynyt olemaan rennoin fiiliksin raskauden suhteen ja en ole turhaa murehtinut tulevaa. Mutta nyt se rento fiilis on muisto vain ja huomaamatta päässä alkaa pyörimään viime keskenmenoon liittyvät kokemukset ja pelot tämän raskauden päättymisestä.

Vointi on tosiaan ollut hyvin huono pahoinvoinnin, migreenin, närästyksen ym. kanssa. Ja ei olisi viime postauksessa kannattanut hehkuttaa, että on oksentanut vain kerran, on nimittäin tullut oksennettua monta kertaa sen jälkeen! En pysty olla miettimättä, että kärsinkö tämän kaiken taas turhaan. Että mitä jos tämä vointi on näin huono ja joudun olemaan sairaslomalla, mutta sitten raskaus keskeytyykin. Eli kaikki tämä kärsimys olisi vain kärsitty muuten vain ja kivulias keskenmeno siihen päälle. Niin kuin viime raskaudessa kävi. Vajaa kuukausi pahoinvointia, oksentelua, migreeniä ja sitten pitkän kaavan mukaan mennyt keskenmeno. Ei ole helppoa tämä homma ja on aikamoinen riski aina tämä raskautuminen. Ja kun tämä ei vaikuta vain minuun vaan myös lähipiiriini ja työpaikalle asti, kun joutuvat järjestelemään sijaisia.

Toivon niin, että tällä kertaa tämä huono olo on kaiken arvoista. Ehkä tätä huonoa oloa on tällä kertaa vielä vaikeampi kestääkin, koska tietää, ettei se välttämättä tarkoita sitä vauvaa. Aion mennä uuteen ultraan yksityiselle viikon - parin sisään. On pakko varmistaa, mikä on tilanne. Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia ja ultran näytölle piirtyisi elävä pienokainen ja saataisiin kuulla syke. Tai muuten olisi kyllä taas todella huono tuuri. Jos varhaisultrassa on todettu syke ja kaiken olevan kunnossa, sanotaan keskenmenon mahdollisuuden olevan vain 2-3%. Viimeksi kuuluttiin tuohon pieneen prosenttiin, eikö tällä kertaa olisi meidän vuoro olla siinä 97-98% joukossa, jolla ei tule keskenmenoa?

Keskenmeno taisi sekoittaa kierron

Toisella hetkellä luotan kaiken järjestyvän ja menevän hyvin. Toisella hetkellä olen aivan vakuuttunut, ettei tästä hommasta tule yhtään mitään. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. On tullut alettua taas vähän ylianalysoimaan. Mutta tämä minun kropan toiminta on sen aiheuttanut!

Kp 28, 11dpo tai sitten 2dpo tai sitten ei mitään dpo. Ei mitään varmuutta paitsi tuo kiertopäivä. Viime tekstissä kerroinkin siitä ovisplussasta ja oireet menivät todella hyvin yksiin ovistestin tuloksen kanssa. Ovislimat kuitenkin ovat jatkuneet tähän päivään asti melkein päivittäin, ikinä ei ennen ole tullut kahta viikkoa ovislimoja. Tein kaksi päivää sitten kokeilun vuoksi ovistestin ja niin plussaa näytti, kun mahdollista. Mitäköhän ihmettä teet rakas kroppani?! Ilmeisesti keskenmeno sekoitti kierron sitten ihan tyystin. Raskaustestin tein eilen illalla ja se näytti negatiivista. Tietenkin toivon, että plussaa testiin vielä ilmestyisi ja ovis olisi oikeasti ollut silloin, kun sen alunperinkin ajattelin olevan. Turhauttavinta tässä nyt on se, kun ei ole mitään käryä missä mennään kierron kanssa. Milloin alkaa seuraava kierto ja päästään yrittämään uusiksi? Ovuloinko ollenkaan vai unohtiko kroppani miten se tehdään? Vaikka aiemminkaan ovulaation ajankohta ei ole ollut tarkkaan etukäteen ennustettavissa, ei ole kuitenkaan epäselväksi kertaakaan jäänyt, että tapahtuiko se vai ei. Hanskat olen heittänyt tiskiin suurimmaksi osin jo tämän kierron osalta. 

Onneksi ensi kuussa on lääkärin aika koskien tätä vauvaprojektia. Papa kokeen olen käynyt otattamassa ja sen vastaus oli ymmärtääkseni normaali, kun omakannasta luin. Lauantaina käyn otattamassa verikokeet. Kovasti olen nyt miettinyt kilpirauhasarvoani, kun se on aiemmin ollut yläkanttinen/juuri ja juuri viitearvoissa. Raskautta suunnitteleville sen suositeltaisi olevan ainakin puolet pienempi, kun minulla on aiemmin ollut. Saa nähdä mitä se kilppariarvo on nyt. Veikkaan, että liian suuri. Toivottavasti lääkäri siinä tapauksessa suostuu heti aloittamaan Thyroxin lääkityksen vaikka olisikin juuri ja juuri viitearvoissa. Minulla on myös sellainen 3-4kg ylipainoa BMI:n mukaan, jota en millään konstilla meinaa saada pois. Olen muuttanut syömisiä koko ajan terveellisempään suuntaan jostain parin kolmen vuoden takaisesta, kun paino nousi. Nyt se ei ole onneksi enää pitkään aikaan noussut, mutta luulisi sentään jotain tapahtuvan jo tekemälläni ja pidempään noudattamallani ruokavalioremontilla. Mietinkin, että voisiko hieman yläkanttisella kilppariarvolla olla osuutta asiaan ettei paino putoa helposti? Onko kenelläkään kokemusta?

Nyt koitan olla ylianalysoimatta tilannetta enää liikaa. Kyllä se jossain vaiheessa selviää, että missä tilanteessa tässä mennään. Ja jos ei, eiköhän se lääkäri voi sitten ensi kuussa määrätä jotain käynnistämään uuden kierron jos se ei tässä itsekseen käynnisty. Tietenkin toivon tilanteen selviävän sillä, että saan kaksi viivaa raskaustestiin ;) viikonloppuna on pakko testailla varmuuden vuoksi!

"Ei meille kuitenkaan tule ikinä vauvaa"

Viime päivät ovat olleet todella vaikeita ja ahdistavia. Viime yönäkin tuli herättyä kolmen maissa ja valvottua reilu kaksi tuntia itkua välillä tihrustaen. Päässä on niin vahvasti ajatus, että ei meille kuitenkaan tule ikinä sitä vauvaa.

Niin, tuntuu vain, että kunhan tässä nyt huvin ja tavan vuoksi yritetään, mutta ei tämä tule ikinä johtamaan siihen haluttuun loppu tulokseen. Olen jostain syystä nyt päähäni saanut vahvasti ajatuksen, että meille ei sitä ihmettä suoda. En tiedä onko tämä jotain itsensä suojelua ja valmistelua siihen, jos matka raskauteen ja vauvan saamiseen pitkittyy. Tai siihen, jos sitä vauvaa ei ikinä saisikaan. On aika raskaita ajatuksia ja tunteita nyt mukana kannettavaksi kaiken muun stressin ja kiireen keskellä. Suoraan sanottuna olen todella väsynyt. Väsynyt tuntemaan näitä negatiivisia tunteita ja ajattelemaan vain pahinta lopputulemaa.

Ajattelinkin nyt tarttua tähän ja yrittää tehdä asialle jotain. Kauaa ei mieli jaksa pyöriä mustissa vesissä tai sinne saattaa upota pidemmäksikin aikaa. Ja ihminen tarvitsee unelmia ja haaveilua. On pakko taas rikkoa negatiivisia ajatusmalleja ja suunnata ajatuksia positiivisempaan suuntaan oman mielenterveyden kannalta. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, että miten tämä polku tästä eteenpäin etenee, niin miksi murehdin koko ajan pahinta mahdollista lopputulosta? En hyödy siitä loppujen lopuksi mitään, että stressaan päivät, illat ja yöt kaikkia mahdollisia asioita missä voi mennä vikaan tämän raskautumisen suhteen. Ajattelinkin nyt alkaa taas aktiivisemmin harjoittamaan midfullnesia. Teen tietoisen läsnäolon harjoituksia puhelimen sovelluksen avulla, kuuntelen musiikkia tai väritän aikuisten värityskirjaa. Yritän myös tunnistaa nopeammin haitalliset ajatusmallit, jotka kiertää päässäni ja pysäyttää ne alkuunsa. Varasin huomiseksi tunnin hieronnan. Yritän myös taas uskaltaa haaveilla. Haaveilla siitä omasta pienestä vauvasta ja elämästä hänen kanssaan.

Käsillä oleva ovulaatiokin on varmaan omalta osaltaan nostanut stressitasoja ja huolia tässä kierrossa raskautumisen suhteen. Kovasti tuli pohdittua, että meneehän nyt ajoitukset seksin kanssa oikein ja tuleekohan se ovulaatio vai ei. Ovulaatiotestit ovat aiheuttaneet epäselvyyttä. Yleensä testit pomppaavat haaleasta suoraan selkeään positiiviseen ja testit pysyvät kaksi päivää positiivisena ja sitten viiva haalenee. Tein nyt vielä kahta eri merkkiä testejä, että varmasti saan selkeän tuloksen. Eilen sain molemman merkkisiin testeihin (OneStep ja Pregcheck) sellaisen ihan melkein plussan. Yleensä viivat ovat tasavahvat, eikä asiasta jää epäselvyyttä. Testiviiva oli kuitenkin vielä jonkin verran kontrolliviivaa haaleampi. Tänään viivat ovat jo selkeästi haalistuneet. Eli olikohan se nyt sitten ovisplussa vai ei? Oireiden perusteella täällä kyllä ovuloidaan; ovulaatiolimoja on ollut, vasemmalle puolelle alavatsaa jomottelee kovasti ja rinnat ovat arat. Pakko tämän tiedon mukaan nyt vaan ajatella, että eilen oli lh-piikki ja ovulaatio on todennäköisesti tänään. Stressasin muuten myös sitä, että vaikuttaako tällä hetkellä kokemani stressi haitallisesti ovulaatioon. Todella hyvin siis menee!

Kuva vielä eilis iltaisista ovistesteistä kp16. Yllä OneStep ja alla Pregcheck. Mielipiteitä voiko tuon laskea nyt plussaksi näillä tiedoilla? Ja voiko lh-tasojen ylhäällä pysyminen vaihdella samalla ihmisellä, yleensä kun testit ovat tasavahvoja viivoja näyttäneet sen pari päivää ja tänään oli jo haaleammat viivat?