Toinen Letrozol kierto ja vihdoinkin toivottu plussa!

Tuijotan epäuskoisena raskaustestiä. Onko siinä toinenkin viiva! Sydän alkaa hakkaamaan. Tunne ei ole se mitä olin etukäteen ajatellut sen olevan, jos kaksi viivaa testiin piirtyy jonain päivänä. Tuntuu, että päässä lyö vaan tyhjää ja olo on todella epäuskoinen. Minäkö raskaana?

Toiseen Letrozol kiertoon lähdettiin siis tupla annoksella eli Letrozol 5mg kp3-7. Seuranta ultra oli taas kp12 ja nyt nähtävissä oli vasemmalla 14mm johtofolli! Kp15 sain positiivisen ovulaatiotestin ja ovulaatio on tapahtunut oireiden perusteella kp16. Gynen kanssa oli soittoaika kp18 ja hän sanoi, että oireiden ja mittailemieni lämpöjen perusteella ovulaatio on kyllä hyvin todennäköisesti tapahtunut. Hän laittoi lähetteen progesteroni labraan, joka otetaan tiettyyn aikaan ovulaation jälkeen. Itsellä tämä aika olisi osunut juuri juhannukseen, joten sovittiin, että käyn seuraavassa kierrossa. Sain luvan jatkaa Letroja omin päin tulevissa kierroissa, kun on saatu hyvä vaste aikaan.

Ovulaation jälkeen siis lämmöt nousivat hyvin. Normaalisti rinnat/nännit kipeytyvät oviksen jälkeen, mutta nyt tuota oiretta ei tullut. 6dpo tuli ministi tiputteluvuotoa, josta ajattelin, että mönkään meni ja tiputtelu alkaa nyt vain aiemmin, kuin normaalisti. 8dpo alkoi rinnat/nännit kipeytymään, josta toiveet nousi korkealle. Esikoisen raskaudessa olen juuri 8dpo kirjannut rintojen arkuuden oireeksi. Eilen 9dpo alkoi tulemaan lisää oireita: hajuaisti on herkempi, turvotusta, alavatsan lievää juilintaa, nälkä tulee nopeammin ja välillä on ollut ohimenevästi hieman huonohko olo. Ja eilen testiin sitten piirtyikin hailakkaa toista viivaa! Olin ajatellut itkeväni onnesta ja iloitsevani, kun saan positiivisen testin, mutta enemmänkin tosiaan olo oli vain hyvin epäuskoinen ja en pystynyt sisäistämään, että asia voisi olla totta. En uskaltanut yhtään luottaa, että kyseessä olisi oikea viiva. Pelkäsin että onkin vain tosi räikeä viivanpaikka.

Tänään aamulla tein uudet testit ja rfsu herkkä olikin vahvistunut eilisestä ja clearbluen digi antoi tuloksen raskaana! Eli kyllä täällä oikeasti taidetaan olla raskaana! Vaikka en vieläkään pysty uskomaan sitä ja huomaan ajoittain vain yhtäkkiä muistavani, että hei niin tosiaan, mähän taidan olla raskaana. Vielä on niin kovin aikaista, vasta rv3+3, joten mitä vaan voi vielä sattua. Tänään tulikin hieman vaaleanpunertavaa pyyhkiessä vessassa, joka tietenkin pisti huolestuttamaan. Mutta ei auta, kun mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten tämän raskauden kanssa käy. Toivottavasti hyvin ja saisimme ensi maaliskuussa vauvan ja sisaruksen esikoiselle ❤️ 

Kävin hamstraamassa kaupasta lisää testejä, joten testailua tiedossa siis tulevina päivinä :D Ja pitää varmaan katsoa, että mitä rajoituksia sitä raskausaikana ruokailujen suhteen olikaan.

Ovistestailu aloitettu...

 ja olen jo ehtinyt stressaantumaan muutamaan otteeseen :D

Nyt eletään kiertopäivää 12! Aloitin ovistestailut kp10. Raskauskeijun tilaus ei ole vieläkään saapunut (täytyy alkaa kyselemään perään, jos se ei alkuviikosta tupsahda postilaatikkoon), niin kävin ostamassa pregcheckin ovistestejä prismasta. Muutamana iltana on nyt tullut hieman ovislimoja, muita ovikseen viittaavia oireita ei ole vielä tuntunut. Olen ehtinyt jo tässä alkaa ylianalysoimaan tilannetta, testien viivoja, oireettomuutta ja stressaamaan sitä, jos ovulaatio meneekin vahingossa ohi eikä saada hyödynnettyä sitä. Huoh, miksi pitää olla tälläinen stressailija :D Onneksi kuitenkin suurimmaksi osin kiireisessä arjessa asiaa ei ehdi niin ajattelemaan ja pystyy olemaan rennoinkin mielin. Mutta huomaa kyllä nyt, kun yritys on vihdoin alkanut, että vauvakuume kovenee kovenemistaan. Olen lueskellut löytämiäni yritys- ja raskausblogeja (vielä kun löytäisi aktiivisia sellaisia seurattavaksi!), keskustelupalstoja ja googlaillut vaikka mitä aiheeseen liittyvää.

Onneksi olen puhelimen appillä pitänyt kirjaa kierroistani vuodesta 2017 lähtien, niin olen vähän pystynyt lunttaamaan mitä oireita minulla on yleensä oviksen aikaan. Olen kirjannut oireina toispuoleista vatsan nippailua/kiristelyä ja kipua, turvotusta, migreeniä, finnien ilmaantumista ja ovislimaa useampana päivänä. Ovulaatio on tullut keskimäärin kp16-19 välillä. 

Tässä tähän mennessä tehdyt ovistestit. Pohdin tässä, että minä kiertopäivänä alan testaamaan aamuin illoin. Varmaan sitten, kun oireet lisääntyvät. Olen myös jo miettinyt, että jos jossain vaiheessa panostaisi siihen clearbluen dual hormone testiin, jos ei nopsaa tärppäisi (ja tähän henkisesti jo varaudun, vaikka toisaalta niin toivoisin tällä kertaa helpompaa ja nopeampaa yritystaivalta). Helpottaisi, kun se näyttäisi jo estrogeenitasojen nousua niin ovista pystyisi paremmin ennustamaan.

Keskenmeno taisi sekoittaa kierron

Toisella hetkellä luotan kaiken järjestyvän ja menevän hyvin. Toisella hetkellä olen aivan vakuuttunut, ettei tästä hommasta tule yhtään mitään. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. On tullut alettua taas vähän ylianalysoimaan. Mutta tämä minun kropan toiminta on sen aiheuttanut!

Kp 28, 11dpo tai sitten 2dpo tai sitten ei mitään dpo. Ei mitään varmuutta paitsi tuo kiertopäivä. Viime tekstissä kerroinkin siitä ovisplussasta ja oireet menivät todella hyvin yksiin ovistestin tuloksen kanssa. Ovislimat kuitenkin ovat jatkuneet tähän päivään asti melkein päivittäin, ikinä ei ennen ole tullut kahta viikkoa ovislimoja. Tein kaksi päivää sitten kokeilun vuoksi ovistestin ja niin plussaa näytti, kun mahdollista. Mitäköhän ihmettä teet rakas kroppani?! Ilmeisesti keskenmeno sekoitti kierron sitten ihan tyystin. Raskaustestin tein eilen illalla ja se näytti negatiivista. Tietenkin toivon, että plussaa testiin vielä ilmestyisi ja ovis olisi oikeasti ollut silloin, kun sen alunperinkin ajattelin olevan. Turhauttavinta tässä nyt on se, kun ei ole mitään käryä missä mennään kierron kanssa. Milloin alkaa seuraava kierto ja päästään yrittämään uusiksi? Ovuloinko ollenkaan vai unohtiko kroppani miten se tehdään? Vaikka aiemminkaan ovulaation ajankohta ei ole ollut tarkkaan etukäteen ennustettavissa, ei ole kuitenkaan epäselväksi kertaakaan jäänyt, että tapahtuiko se vai ei. Hanskat olen heittänyt tiskiin suurimmaksi osin jo tämän kierron osalta. 

Onneksi ensi kuussa on lääkärin aika koskien tätä vauvaprojektia. Papa kokeen olen käynyt otattamassa ja sen vastaus oli ymmärtääkseni normaali, kun omakannasta luin. Lauantaina käyn otattamassa verikokeet. Kovasti olen nyt miettinyt kilpirauhasarvoani, kun se on aiemmin ollut yläkanttinen/juuri ja juuri viitearvoissa. Raskautta suunnitteleville sen suositeltaisi olevan ainakin puolet pienempi, kun minulla on aiemmin ollut. Saa nähdä mitä se kilppariarvo on nyt. Veikkaan, että liian suuri. Toivottavasti lääkäri siinä tapauksessa suostuu heti aloittamaan Thyroxin lääkityksen vaikka olisikin juuri ja juuri viitearvoissa. Minulla on myös sellainen 3-4kg ylipainoa BMI:n mukaan, jota en millään konstilla meinaa saada pois. Olen muuttanut syömisiä koko ajan terveellisempään suuntaan jostain parin kolmen vuoden takaisesta, kun paino nousi. Nyt se ei ole onneksi enää pitkään aikaan noussut, mutta luulisi sentään jotain tapahtuvan jo tekemälläni ja pidempään noudattamallani ruokavalioremontilla. Mietinkin, että voisiko hieman yläkanttisella kilppariarvolla olla osuutta asiaan ettei paino putoa helposti? Onko kenelläkään kokemusta?

Nyt koitan olla ylianalysoimatta tilannetta enää liikaa. Kyllä se jossain vaiheessa selviää, että missä tilanteessa tässä mennään. Ja jos ei, eiköhän se lääkäri voi sitten ensi kuussa määrätä jotain käynnistämään uuden kierron jos se ei tässä itsekseen käynnisty. Tietenkin toivon tilanteen selviävän sillä, että saan kaksi viivaa raskaustestiin ;) viikonloppuna on pakko testailla varmuuden vuoksi!

"Ei meille kuitenkaan tule ikinä vauvaa"

Viime päivät ovat olleet todella vaikeita ja ahdistavia. Viime yönäkin tuli herättyä kolmen maissa ja valvottua reilu kaksi tuntia itkua välillä tihrustaen. Päässä on niin vahvasti ajatus, että ei meille kuitenkaan tule ikinä sitä vauvaa.

Niin, tuntuu vain, että kunhan tässä nyt huvin ja tavan vuoksi yritetään, mutta ei tämä tule ikinä johtamaan siihen haluttuun loppu tulokseen. Olen jostain syystä nyt päähäni saanut vahvasti ajatuksen, että meille ei sitä ihmettä suoda. En tiedä onko tämä jotain itsensä suojelua ja valmistelua siihen, jos matka raskauteen ja vauvan saamiseen pitkittyy. Tai siihen, jos sitä vauvaa ei ikinä saisikaan. On aika raskaita ajatuksia ja tunteita nyt mukana kannettavaksi kaiken muun stressin ja kiireen keskellä. Suoraan sanottuna olen todella väsynyt. Väsynyt tuntemaan näitä negatiivisia tunteita ja ajattelemaan vain pahinta lopputulemaa.

Ajattelinkin nyt tarttua tähän ja yrittää tehdä asialle jotain. Kauaa ei mieli jaksa pyöriä mustissa vesissä tai sinne saattaa upota pidemmäksikin aikaa. Ja ihminen tarvitsee unelmia ja haaveilua. On pakko taas rikkoa negatiivisia ajatusmalleja ja suunnata ajatuksia positiivisempaan suuntaan oman mielenterveyden kannalta. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, että miten tämä polku tästä eteenpäin etenee, niin miksi murehdin koko ajan pahinta mahdollista lopputulosta? En hyödy siitä loppujen lopuksi mitään, että stressaan päivät, illat ja yöt kaikkia mahdollisia asioita missä voi mennä vikaan tämän raskautumisen suhteen. Ajattelinkin nyt alkaa taas aktiivisemmin harjoittamaan midfullnesia. Teen tietoisen läsnäolon harjoituksia puhelimen sovelluksen avulla, kuuntelen musiikkia tai väritän aikuisten värityskirjaa. Yritän myös tunnistaa nopeammin haitalliset ajatusmallit, jotka kiertää päässäni ja pysäyttää ne alkuunsa. Varasin huomiseksi tunnin hieronnan. Yritän myös taas uskaltaa haaveilla. Haaveilla siitä omasta pienestä vauvasta ja elämästä hänen kanssaan.

Käsillä oleva ovulaatiokin on varmaan omalta osaltaan nostanut stressitasoja ja huolia tässä kierrossa raskautumisen suhteen. Kovasti tuli pohdittua, että meneehän nyt ajoitukset seksin kanssa oikein ja tuleekohan se ovulaatio vai ei. Ovulaatiotestit ovat aiheuttaneet epäselvyyttä. Yleensä testit pomppaavat haaleasta suoraan selkeään positiiviseen ja testit pysyvät kaksi päivää positiivisena ja sitten viiva haalenee. Tein nyt vielä kahta eri merkkiä testejä, että varmasti saan selkeän tuloksen. Eilen sain molemman merkkisiin testeihin (OneStep ja Pregcheck) sellaisen ihan melkein plussan. Yleensä viivat ovat tasavahvat, eikä asiasta jää epäselvyyttä. Testiviiva oli kuitenkin vielä jonkin verran kontrolliviivaa haaleampi. Tänään viivat ovat jo selkeästi haalistuneet. Eli olikohan se nyt sitten ovisplussa vai ei? Oireiden perusteella täällä kyllä ovuloidaan; ovulaatiolimoja on ollut, vasemmalle puolelle alavatsaa jomottelee kovasti ja rinnat ovat arat. Pakko tämän tiedon mukaan nyt vaan ajatella, että eilen oli lh-piikki ja ovulaatio on todennäköisesti tänään. Stressasin muuten myös sitä, että vaikuttaako tällä hetkellä kokemani stressi haitallisesti ovulaatioon. Todella hyvin siis menee!

Kuva vielä eilis iltaisista ovistesteistä kp16. Yllä OneStep ja alla Pregcheck. Mielipiteitä voiko tuon laskea nyt plussaksi näillä tiedoilla? Ja voiko lh-tasojen ylhäällä pysyminen vaihdella samalla ihmisellä, yleensä kun testit ovat tasavahvoja viivoja näyttäneet sen pari päivää ja tänään oli jo haaleammat viivat?

Jes, mä ovuloin!

Kirjoittelinkin viime postauksessani, että oireiden perusteella ovulaatio olisi lähestymässä. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen tuolloin, viime torstaina. Oireiden perusteella olisin veikannut ovulaatiota viikonlopulle. Kun plussaa ei tullut, tuntui, että kuvittelinkohan vaan koko jutun ja oireiden takana ei olekaan ovulaatio. Tiistai iltana sitten sainkin testiin plussan! Ovulaatio on yleensä ollut plussaa seuraavana päivänä, eli lasken keskiviikon nyt ovulaatiopäiväksi. Yleensä olen pystynyt vihlontojen ja kipuilujen perusteella sanomaan, kummalta puolelta ovuloin. Nyt ei kyllä ole mitään käryä, sillä tuntemuksia oli vasemmalla, oikealla sekä keskellä alavatsaa ja hyvin vaihtelevasti. Eniten kyllä vasemmalla. Selitin tätä oireiden omituisuutta miehelleni, ja hän tokaisi, että mitäs jos ovuloinkin molemmilta puolilta. Selitin, että sitten on mahdollisuus kaksosiin jos kaksi munasolua lähtisi liikkeelle. Miehen ilme oli hieman pelästynyt :D

Käytän OneStep ovulaatiotestejä ja kohdallani nämä ovat toimineet aika hyvin. Ovulaatioplussa on tullut selkeästi näkyviin, yhtä kertaa lukuunottamatta. Tuolloin sain "melkein" plussan ja siitä seuraavana päivänä vasta kunnon plussan. Alla nyt tehdyt testit torstaista - tiistaihin.

Kovin korkealla ei odotukset ole tämän ovulaation suhteen, vaikka tieto ovulaatiosta hyvin hyödynnettiinkin. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen ovulaatio keskenmenon jälkeen ja minulle jouduttiin se kaavintakin tekemään. Tietenkin toivon raskautumista jo nyt. Ainakin tiedän nyt kiertoni palautuvan ja menkkojen ajankohdan suht tarkkaan. Ja pääsen viettämään piinapäiviä pitkästä aikaa, vaikka tarkoituksena on kyllä ottaa rennosti ja mahdollinen raskaus olisi vain iloinen yllätys :)

Vihdoin negaa

Ensimmäistä kertaa ikinä olen helpottunut negatiivisesta raskaustestistä! Negatiivista testiä toivoin jo 3 viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä, mutta silloin se oli aika vahva positiivinen. Neljä viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä testi näytti vielä hailakkaa plussaa. Ohjeena oli siis kaavinnan jälkeen tehdä 4 viikon kohdalla kotona raskaustesti, että nähdään hcg:n varmasti laskeneen. Halusin tehdä jo testin aiemmin, tänään on pikkasen päälle 3 viikkoa kaavinnasta. Onneksi raskaushormoni on nyt laskenut ja tämän keskenmenon voi nyt todeta hoituneen loppuun. Pitkän kaavan mukaan sitä piti mennä tämän asian kanssa. On tullut kasvettua ja opittua itsestä uusia asioita. Tämä on kyllä vahvistanut minua todella paljon, vaikka vaikeita hetkiä on riittämiin ollutkin. Ja vahvistanut käsitystä siitä, että kyllä minä pärjään enkä vähällä kaadu tai muserru. Tämä on myös vahvistanut meidän parisuhdetta. Hyvin meillä meni jo ennen keskenmenoa, mutta ollaan lähennytty miehen kanssa entisestään. On ollut myös ihana huomata, miten huolehtivainen mies osaakaan olla <3

Nyt en sitten osaa päättää, että teenkö ovulaatiotestejä tässä ennen ekan kierron starttaamista? En usko ovulaation vielä olleen, tänään huomasin liman pikkuhiljaa muuttuvan ovulaation suuntaan. Eli voisikohan ovulaatio olla pikkuhiljaa tuloillaan! Mies on palaamassa reissusta viikonloppuna, joten toivon, ettei ovulaatio ehdi tapahtua ennen sitä. Mikään kiire tässä ei tietenkään ole asian kanssa, mutta en voi sille mitään, että salaa toivoisin heti uuden raskauden tärppäävän... Ja lääkäriltä on "lupa" raskauden yritykseen jo ennen ensimmäisiä kuukautisia. Jos teen ovulaatiotestejä, saatan siitä stressailla jos en saakaan niillä ovulaatiota kiinni ja jos ovulaatio onkin ennen miehen palaamista, saattaa se harmittaa. Mutta toisaalta, jos ovulaatio osuukin ennen hänen paluutaan, en ainakaan turhaan piinailisi mahdollista raskautta, kun tietäisi sen olevan mahdotonta! Ja jos ovulaatio osuisikin hänen paluun jälkeen, menisi ajoittamiset kohdalleen. Tietäisin myös, milloin seuraavat menkat olisi alkamassa eikä tarvitsisi sitä stressailla. Iltaan asti aikaa pohtia tätä asiaa, sillä iltaisin olen aina ovulaatiotestailut tehnyt. Ja huolimatta mahdollisista ovulaatiotestien tuloksista ja oikeista hetkistä ovulaation suhteen, kyllä sitä miestä muutenkin aika kovasti odotan sieltä reissusta kotiin... :) 

Mitäs mieltä olette, onko ihan hullua testailla ovulaatiota heti keskenmenon jälkeen tai onko joku sitä testaillut? Toki keskenmenon toteamispäivästä alkaa olemaan jo kaksi kuukautta, että kyllä tässä on ehtinyt asiaa käsitellä ja mietiskellä sekä valmistautua seuraavaan yritykseen.

Mikä mättää kierroissa?

Tiesin jo ennen yrityksen aloittamista, että tuskin heti pamahdan tuosta vaan paksuksi ja kaikki sujuu hyvin. Ja hyvin on aavistukseni osuneet oikeaan. Ajattelin nyt vähän oman muistinkin virkistykseksi kirjoitella, että mitä ne kiertoni ovat olleet ennen huhtikuista raskautumista ja sen päättymistä keskenmenoon. Sillä olen ovuloinut tosiaan viimeksi huhtikuun puolivälissä! Siitä on kohta 4 kuukautta!! Ja kiertoni eivät ole ihan oppikirjan mukaisia.

Olen lopettanut hormonaalisen ehkäisyn (ensin käytössä e-pillerit ja sitten nuvaring) kesällä 2016. Ehdin käyttää hormonaalista ehkäisyä 10 vuotta. Lopetin tuon ehkäisyn pääasiassa pahentuneiden migreeneiden ja ajoittaisen korkean verenpaineen vuoksi. Ajattelin myös kuitenkin kovasta vauvakuumeesta kärsiessäni, että saa kroppa rauhassa palautua sillä aikaa hormonaalisesta ehkäisystä, kunnes mieheni suostuu lähtemään vauvaprojektiin mukaan. Käytimme vain keskeytettyä yhdyntää ja minä kovasti toivoin, että tällä menetelmällä jo "vahingossa" tulisi raskaaksi. Miehenikin siis tottakai ymmärsi tämän "ehkäisymenetelmän" riskin ja raskaus ei siis maailmanloppu olisi kuitenkaan ollut. No mitään vahinkoja ei sitten käynyt kuitenkaan harmikseni. Kroppa jotenkuten toipui hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta, mitä nyt yhdessä vaiheessa tuli ikävää hormonaalista aknea ja kierrot ovat olleet epäsäännöllisiä. Toki epäsäännöllisiä ne on ollut jo ennen ehkäisyn aloittamista, mutta olin silloin sen verran nuori, että se on saattanut olla ihan asiaan kuuluvaakin.

Syyskuussa 2017 sitten aloimme yrittämään. Kiertoni ovat heitelleet viimeisen vuoden 30-36 päivän välillä. Ovulaatio ajankohta on vaikea ennustaa epäsäännöllisen kierron sekä vaihtelevien ovulaatio oireiden vuoksi. Vaikka kuinka yritin alkuun luonnollisesti tarkkailla ovulaatiota ja seksiä oli kierron keskivaiheillakin, ei tärppiä tullut. Tammikuussa 2018 sitten aloin tikuttamaan ovulaatiota. Tammikuun kierrossa lopetin oviksen metsästämisen kp 20, kun meni hermot. Ajattelin, että tuskin ovuloin ollenkaan. Joitain päiviä tuon jälkeen tuli kova toispuoleinen alavatsakipu ja menin käymään gynekologilla. Ultrassa näkyi keltarauhanen ja tilkka nestettä kivun aiheuttajana. Eli ovulaatio oli tapahtunut ja valitettavasti se oli jäänyt hyödyntämättä. En ollut yhtään tajunnut, että ovulaatio olisi ja juuri ennen sen tapahtumista luovutin testien kanssa. Hiukan ärsytti. Jatkoin testien käyttöä seuraavissa kierroissa ja tuon jälkeen ovulaatio on onneksi löytynyt joka kierrossa. Olen saanut vahvaa plussaa, joka on muutaman päivän näkynyt testissä ja sitten hävinnyt. Eli ovulaation kanssa ei ole tämän mukaan ollut ongelmia. Muutenkin gynekologi totesi tuolla tammikuisella käynnillä kaiken olevan kunnossa ultran mukaan. Tsemppasi kovasti, että mitään esteitä raskautumiselle ei sen käynnin perusteella ollut ja on hyvät edellytykset raskautua.

Minua on hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen vaivannut tiputteluvuodot ovulaation jälkeen. Ne ovat vaihdelleet reilun viikon ja muutamien päivien välillä. Lueskelin tuolloin netistä, että muutama päivä tiputtelua ennen menkkoja on ok. Mutta jos jo yli viikkoa ennen menkkoja alkaa tiputtelemaan, kertoisi se siitä, että limakalvo tiputtelee ennen aikojaan pois. Ja jos limakalvo tiputtelee pois, ei alkiolla olisi alustaa mihin kiinnittyä. Google kertoi, että syynä on keltarauhashormonin vajaus. Lueskelin myös estrogeenidominanssista, jossa estrogeenin määrä on liian suuri keltarauhashormonin määrään nähden ja tämä aiheuttaa erilaisia oireita. Helmikuussa meillä oli siis kemiallinen raskaus, jolloin tiputteluvuoto alkoi noin viikko ovulaation jälkeen ja se jatkui aina siihen asti, kunnes raskaus meni kesken 4+5 ja alkoi kunnon vuoto. Koin keskenmenon johtuneen siitä, että limakalvo tiputteli pois ennen aikojaan ja alkio ei sitten pystynytkään kunnolla kiinnittymään siihen. Mietiskelin keväällä meneväni gynekologille ja pyytäväni jotain apua näihin tiputteluvuotoihin ja raskautumiseen, mutta sitten huhtikuussa tärppäsikin. 

Olen myös huomannut, että ovulaation ollessa oikealta ovat kierrot pidempiä ja tärpit ovat molemmat olleet vasemmalta puolelta ovuloituja. Mietiskelinkin, että voiko toisella puolella olla jotenkin huonompi laatuisia munasoluja? Vai miksiköhän oikean puolen kierrot ovat pidempiä. Tosin tammikuussa oikealta puolelta ovuloidessani, kun ultrattiin, näkyi hyvä keltarauhanen ja kaikki oli ultrassa hyvin kierron vaihekin huomioiden. Eli siinä ei ainakaan näkynyt viitettä, että joku olisi epäkunnossa oikean puolen ovulaation suhteen. 

Ajattelin myös kirjoitella jatkossa tekstiä, että mitä olen tehnyt tasatakseni hormonitasoja ja kiertoja! Ja muutenkin mitä olen tehnyt hedelmällisyyttä boostatakseni. Sillä pikkuhiljaa pitää taas ottaa keinoja takaisin käyttöön, muutaman olen aloittanutkin :)