Rakenneultra ja 15.-23. raskausviikko

 Eli raskausviikot 14+0-22+6.

Tauko kirjoittelusta venähti vahingossa pitkäksi, arki on ollut melko kiireistä ja väsymyksen vuoksi iltaisin on joutunut mennä aikaisin nukkumaan. Viime kirjoituksen jälkeen olen päässyt palaamaan töihin syyskuun alussa. Arkeen palaaminen on ollut ihanaa! Ja ihaninta on ollut se, että pahoinvointi ei ole ollut niin lamaavaa ja se on asteittain helpottanut sieltä 14. raskausviikolta lähtien. Xonveaa jouduin syömään vielä jonkin aikaa töihin paluun jälkeen, en muista tarkalleen, millä viikolla uskalsin jättää sen kokonaan pois. Mutta ainakin nyt vajaan kuukauden olen pärjäillyt ilman sitä. Edelleen aamuisin ja aamupäivisin pahoinvointi aaltoilee ja täytyy huolehtia, ettei ruokavälit pääse kasvamaan liian pitkiksi, sillä muuten iskee oksettava olo. Sokerirasituksessa minun olisi pitänyt käydä jo rv12-16 pcos diagnoosin takia, mutta tuon pahoinvoinnin vuoksi en ole vieläkään siihen päässyt, sillä kroppa ei kestä paastoa ja koe varmasti päättyisi oksentamiseen. Lääkärin luvalla olen saanut lykätä sitä ja tarkoitus olisi käydä rasituksessa rv24. Eiköhän tuolloin jo toivottavasti paastosta selviä.

Vatsa on kasvanut ihanaksi selkeäksi raskausmasuksi viikkojen edetessä. Vauva liikkuu ja potkii aktiivisesti, liikkeitä tuntuu jo useita kertoja päivässä ja muutaman kerran olen kädellekin liikkeet tuntunut ja nähnyt ne vatsan läpi <3 Istukka on edessä, joten se on taas vaimentanut liikkeiden tuntemista alkuun ja varmasti vieläkin.

Ruoka maistuu onneksi paremmin, vaikka edelleen on välillä vaikea keksiä, mitä tekisi mieli syödä. Edelleen mielihaluna on jäätelö! Varsinkin mäkkärin mcflurry/sunday jäätelöä tekisi usein mieli. Närästystä tuli pahimman pahoinvoinnin helpottamisen jälkeen edelleen hyvin herkästi, mutta nyt sekin on ollut helpottamaan päin. Sen sijaan liitoskipuja on alkanut viime viikkoina esiintyä rasituksessa. Varsinkin, jos kävelee reippaammin ja yhtään pidempää matkaa, niin tuntuu kunnon sukkapuikko vihlontaa.Samoin migreenejä on ollut melko paljon ja näiden takia joitain sairauspoissaoloja töistä.

Rakenneultra

Meillä oli rakenneultra 20+0 ja siellä oli onneksi kaikki niin kuin pitääkin. Rakenteet olivat kaikki kunnossa ja vilkas tyyppi masusta löytyi <3 Paino pienellä oli 373grammaa. Istukka oli lähellä kohdunsuuta ja istukan paikka kontrolloidaan varuiksi viikolla 32. Kätilö kyllä sanoi, että kyllä se sieltä nousee ja ei tule aiheuttamaan ongelmia ja normaali alatiesynnytys onnistuu. Samassa ultrassa tullaan sitten tekemään kasvukontrolli, sillä syön beetasalpaajaa migreenin estoon. Ennen ultraa taas toisaalta jännitti kovasti, mutta toisaalta oli sellainen olo, että kaikki menee hyvin. Pyysimme kätilöä kirjoittamaan sukupuolen lapulle, niin kuin esikoisen raskaudessakin, jotta voimme katsoa sen rauhassa yhdessä myöhemmin. Päädyimmekin pitämään hyvin pienet gender reveal - juhlat perheillemme. Sukupuolen paljastus tapahtui confettitykin avulla ja sieltä tuli sininen confetti sade, meille tulee siis toinen poika! <3 Olin todella yllättynyt, sillä on ollut niin vahva fiilis tytöstä ja kaikki lähipiirissä tulevaa isää lukuunottamatta veikkasivat tyttöä :D Mutta ihanaa saada toinen poika ja veljes kaksikko!

Rakenneultra 20+0

Hankintoja ei ole vielä tullut suuremmin tehtyä, muutama vaate vain tullut ostettua. Esikoisesta olin jo tässä vaiheessa tehnyt vaikka mitä hankintoja. Nyt ei ole tullut vielä tarvetta/fiilistä lähteä kaikkea ostelemaan vaan on ajatellut, että kyllä tässä ehtii. Ja jotenkin haluaa tarkkaan miettiä, mitä tarvitaan. Onneksi esikoisen vauva ajoilta on tallessa kaikenlaista säästettynä. Täytyisikin käydä ajan kanssa säästetyt vaatteet läpi ja tehdä taulukkoa, paljonko mitäkin kokoa on säästössä. Rattaat, syöttötuolin, sitterin ja pinnasängyn koitan löytää käytettynä. Ja tarvittavia vaatteita myös. Uutena ostetaan ainakin pinnasängyn patja sekä turvakaukalo. 

20.-23. raskausviikko

Eli viikot 19+0 - 22+6.

Koko: Sikiö painaa 450g viikolla 23 ja koko pituus on 27cm.

Mitä viikolla 23 tapahtuu: Vauva liikuttelee silmiään. Käsien ja jalkojen lihakset voimistuvat ja vauvan liikkeet myös tuntuvat voimakkaampina. Luurangon rustot jatkavat kehitystä luiksi. Kulmakarvat ja hiukset tulevat yhä selkeämmin esille. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pissattaa usein. Liitoskipuja, varsinkin alakertaa vihloo kävellessä välillä todella kovasti. Alaselkäkipuja ja iskias vaivaa. Väsyttää ja hengästyttää välillä.

Mielihalut/mikä etoo: Tekee niin mieli kaikkia erilaisia kakkuja! Amerikkalaista juustokakkua, mutakakkua vaniljajätskillä... nam! Nyt on tullut vähän liikaa herkuteltua, niin pitää tietoisesti vähentää tuota makean syöntiä :D rasvainen ja mausteinen ruoka ei maistu. Kaikki perus kotiruoka on parasta.

Mietteitä: Nyt on tuntunut olevan vähän enemmän energiaa! On tullut touhuiltua paljon kaikenlaista vapaapäivinäkin ja olen jaksanut joogailla ja lenkkeillä enemmän. Töissä on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti tällä hetkellä, mikä ei ole hyvä yhdistelmä tämän raskauden kanssa. Toistaiseksi nyt tuntuu vielä, että jaksaa, mutta jos kivut ja/tai väsymys lisääntyvät, niin en varmaan pysy enää vauhdissa mukana. Stressitasot ovat myös töissä todella korkealla ja olenkin mietiskellyt, että mitenköhän tuo stressi vaikuttaa vauvaan...

Tällä viikolla kävin neuvolassa terveydenhoitajalla. Hb oli 131! Olin varautunut, että se on varmaan laskenut niin, että joutuu lisäraudan aloittamaan :D No parempi näin. Verenpaineet olivat laskeneet, mutta ovat vielä ok tasolla. Poitsun sykkeet löytyivät heti, mutta pienokaisella oli joku jumppatuokio menossa niin meni hetki sydänäänien kuuntelussa :) Sain ohjeistuksen Kelan tukien hakemiseen sekä raskaustodistuksen ja heti sitten laittelinkin hakemuksia menemään. Äitiyspakkausta odotellessa :) Ollaanko oikeasti jo näin pitkällä raskautta menossa! Sain myös ohjeet sokerirasitukseen liittyen. Veriryhmäni rh-tekijä on negatiivinen, joten samalla varmistetaan sitten verikokeella siihen liittyen vauvan veriryhmä ja omasta verestäni vasta-aineet. Ongelmia voi tulla, jos vauvan rh-tekijä on positiivinen, joten siinä tapauksessa saisin suojauksen. Tuon suojauksen olenkin kaksi kertaa saanut jo kesällä keskenmenon vuoksi varuiksi, ettei keskenmenon jälkeisissä raskauksissa juuri tulisi ongelmia.

Liikkeitä on tuntunut koko ajan enemmän ja paremmin <3 Varsinkin iltaisin on kovat myllerrykset menossa. Huomaa kyllä vauvan kasvaneen! Liikkeitä on tuntunut jo jonkun verran kädellekin, mutta mies kun on koittanut niitä tunnustella, niin ei ole poitsu suostunutkaan enää potkimaan :D  Liikkeiden kunnolla tunteminen on kyllä rauhoittanut paljon omaa mieltä, kun ei tarvitse enää miettiä päivittäin, että onkohan vauva vielä elossa. Tänään on kyllä nyt sattunut olemaan vähän hiljaisempi päivä vauvan liikkeiden suhteen ja ehdin jo alkaa huolestumaan ja katastrofiajatukset alkoivat jylläämään päässä. Onneksi nyt kun pääsin pitkän päivän päätteeksi sohvalle makoilemaan, niin vauvan liikkeitä on tuntunut jonkin verran, mutta eivät ole niin napakoita potkuja. Järkeilin, että olisikohan vauva nyt vaan sellaisessa asennossa, että liikkeet ei niin hyvin tunnu? Onko muilla näillä viikoilla ollut huolta vauvan liikkeistä tai ollut vielä vaihtelua, miten liikkeet tuntuu?

IT'S A....

BOY! 

Meille olisi tulossa siis kesäkuussa pieni poika 💙 Aivan ihanaa! Raskauden alusta asti on ollut vahva poikafiilis ja se näköjään piti paikkaansa! Olen varma, että kesällä menettämämme pienokainen oli pieni tyttö ❤️ Tuossa raskaudessa oli vahva tyttöfiilis alusta asti. Ja meillä on miehen kanssa mennyt nämä fiilikset yksiin! 

Pienokaisen pienet kädet!

Keskenmenneiden raskauksien ajattelu saa edelleenkin mielen maahan ja varsinkin kesällä sattuneen keskenmenon ajattelu kyyneleet kihoamaan silmiin. Ehdin jo niin kiintyä tuohon pieneen vauvan alkuun niiden viikkojen aikana ja pudotus oli iso, kun keskeytynyt keskenmeno selvisi. Ensimmäisen laskettuaika olisi ollut lokakuussa ja toisen tammikuussa. Meillä voisi olla nyt 3 kuukauden ikäinen tai alle kuukauden ikäinen vauva. Hassua ajatella, miten asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Edelleenkin ajattelen, että kaikella on syynsä ja tässä tapauksessa se syy varmaan on selvä, kun tämän pojan saan rinnalleni kesäkuussa <3 Olen onnellinen, että juuri nyt olen tässä tilanteessa ja kannan tätä pientä ihmettä sisälläni ja uskon, että hän juuri on meille tarkoitettu.

Sukupuolen selviäminen on konkretisoinut paljon raskautta ja mielessäni ajattelen vauvaa nyt poikana :) Olen ajatellut tulevaisuuttamme pienen poika vauvan kanssa ja millainen hänen luonteensa mahtaa olla. Mistä hän mahtaa tulevaisuudessa pitää? Tuleeko hänestä vilkas taapero ja rasavilli koululainen? Vaiko rauhallinen ja pohdiskeleva tapaus? Hyvin menneen rakenneultran jälkeen olen uskaltanut luottaa enemmän. Edelleenkin tietyt pelot ovat läsnä ja sitä ne varmasti ovat raskauden loppuun asti ja uudet pelot ja huolet astuvat tilalle vauvan syntyessä. Mutta nyt uskallan ajatella tämän pienen pojan meidän elämäämme! Appeni toi juuri pinnasängyn meille ja menemme katselemaan miehen kanssa vaunuja joku päivä. Nyt uskaltaa miettiä enemmän tavaroitakin vauvalle ja tehdä hankintoja.

Tulipas nyt samaan tekstiin iloisia ja surullisia asioita. Keskenmenoja en ole hirveästi käsitellyt raskauden aikana, sillä tämän raskauden keskenmeneminen on ollut niin suurena pelkona mielessäni. Olen niistä kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa ja jotenkin muistaa näitä hyvin pieniä pienokaisia, jotka kuitenkin haaveissa ja unelmissamme olivat jo ottaneet ison tilan. Onneksi nyt haaveet näyttävät vihdoin käyvän toteen!

Rakenneultra

Tänään koitti vihdoin odotettu ja jännitetty rakenneultra! Yöllä tuli nukuttua huonosti ja heräsin paljon ennen kellon soittoa enkä jännitykseltä saanut enää uudelleen unen päästä kiinni. Illan, yön ja aamun aikana tuli mietittyä kaikki pahimmat skenaariot läpi päässä. Kovasti on pelottanut, että jos vauvalla todettaisiinkin joku niin kamala rakennevika, että raskaus täytyisi keskeyttää. Onneksi aika oli heti aamupäivällä, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Odotustilassa syke kohosi kohoamistaan, onneksi oli mies vierellä rauhoittamassa.

Meille rakenneultran teki lääkäri, sillä syön migreeniin estolääkkeenä beetasalpaajaa. Tuo lääke on todettu ihan turvalliseksi raskauden aikana, mutta se voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista ja pienipainoisuutta. Synnytyksen jälkeen vauvalla voi myös olla syke alhainen, joten sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Onneksi lääkäri oli oikein mukava ja hänen olemuksensa rauhoittava, myös kätilö oli tutkimuksessa paikalla.

Aivan ensimmäisenä ultrattiin alakautta kohdunkaulan ja istukan sijainnin tarkistamiseksi. Istukka oli nimittäin nt-ultrassa osittain kohdunkaulakanavan päällä. Nyt istukka oli onneksi noussut kohdun kasvamisen mukana ylöspäin, eikä ollut enää kanavan päällä ja kohdunkaula oli kanssa kunnossa. Sitten lääkäri siirtyi ultraamaan mahan päältä, oli ihanaa taas nähdä pieni <3 Alkuun lääkäri katsoi, että syke näyttää normaalilta, vauva liikkuu ja lapsivettä on normaali määrä. Sitten alettiin käydä rakenteita yksitellen läpi ja jokaisen "näyttää normaalilta/hyvältä" lausahduksen jälkeen pystyin hengittämään vapaammin. Sydäntä lääkäri ultrasi kauemmin sanomatta mitään ja siinä vaiheessa oma syke taas lähti nousuun ja olin hetken varma, että siellä on sitten jotain vikaa. Mutta ei, kaikki kunnossa! Napanuoran virtauksia myös tarkasteltiin ja ne olivat kunnossa. Pienen paino oli 369g, vastaten viikkoja 20+4 (nyt 20+2), joten tähän mennessä ainakin kasvu on ollut ihan normaalia.

Todella huojentavaa, että kaikki on hyvin! Raskaus tuntuu taas vähän todellisemmalta ja uskaltaa taas luottaa enemmän. Tuon beetasalpaaja lääkityksen vuoksi varattiin ylimääräinen sikiön kasvukontrolli raskausviikolle 36+. Se olisi sitten toukokuussa, hurjaa ajatella niin pitkälle! Aloin jo kaivelemaan kalenteria tuota aikaa varatessa, mutta tajusin, että hei mä oon silloin äitiyslomalla jo! Ei siis mitään työjuttuja tarvitse miettiä enää silloin. 

Ultran jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja olo tuntui paljon kevyemmältä. Jätettiin kuitenkin miehen kanssa vielä pieni jännitys päälle. Sukupuolen nimittäin pyysimme paperille kirjoitettuna, sillä ajateltiin, että olisi kiva illalla miehen töiden jälkeen syödä hyvin, ottaa lasit alkoholitonta skumppaa ja katsoa rauhassa kahdestaan vauvan sukupuoli! <3 Eli en vielä itsekään tiedä, kumpi meille tulee, tyttö vai poika! :D En ole tähän mennessä miettinyt sukupuolta kovinkaan paljoa, mutta koko raskauden on ollut vahva poikafiilis. Saa nähdä osuuko oikeaan vai menikö tuo fiilis ihan metsään. Hassua, kun nyt uskaltaa sukupuoltakin miettiä ja jänskättää, illalla se sitten selviää! Kirjoittelen tänne sitten myöhemmin, että kumpi meille olisi tulossa ja laitan ultrakuvaa, jos joku hyvä otos sattui tulemaan. Tieto sukupuolesta on nimittäin ultrakuvien välissä, joten en pääse niitäkään vielä tutkailemaan :D