"Ei meille kuitenkaan tule ikinä vauvaa"

Viime päivät ovat olleet todella vaikeita ja ahdistavia. Viime yönäkin tuli herättyä kolmen maissa ja valvottua reilu kaksi tuntia itkua välillä tihrustaen. Päässä on niin vahvasti ajatus, että ei meille kuitenkaan tule ikinä sitä vauvaa.

Niin, tuntuu vain, että kunhan tässä nyt huvin ja tavan vuoksi yritetään, mutta ei tämä tule ikinä johtamaan siihen haluttuun loppu tulokseen. Olen jostain syystä nyt päähäni saanut vahvasti ajatuksen, että meille ei sitä ihmettä suoda. En tiedä onko tämä jotain itsensä suojelua ja valmistelua siihen, jos matka raskauteen ja vauvan saamiseen pitkittyy. Tai siihen, jos sitä vauvaa ei ikinä saisikaan. On aika raskaita ajatuksia ja tunteita nyt mukana kannettavaksi kaiken muun stressin ja kiireen keskellä. Suoraan sanottuna olen todella väsynyt. Väsynyt tuntemaan näitä negatiivisia tunteita ja ajattelemaan vain pahinta lopputulemaa.

Ajattelinkin nyt tarttua tähän ja yrittää tehdä asialle jotain. Kauaa ei mieli jaksa pyöriä mustissa vesissä tai sinne saattaa upota pidemmäksikin aikaa. Ja ihminen tarvitsee unelmia ja haaveilua. On pakko taas rikkoa negatiivisia ajatusmalleja ja suunnata ajatuksia positiivisempaan suuntaan oman mielenterveyden kannalta. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, että miten tämä polku tästä eteenpäin etenee, niin miksi murehdin koko ajan pahinta mahdollista lopputulosta? En hyödy siitä loppujen lopuksi mitään, että stressaan päivät, illat ja yöt kaikkia mahdollisia asioita missä voi mennä vikaan tämän raskautumisen suhteen. Ajattelinkin nyt alkaa taas aktiivisemmin harjoittamaan midfullnesia. Teen tietoisen läsnäolon harjoituksia puhelimen sovelluksen avulla, kuuntelen musiikkia tai väritän aikuisten värityskirjaa. Yritän myös tunnistaa nopeammin haitalliset ajatusmallit, jotka kiertää päässäni ja pysäyttää ne alkuunsa. Varasin huomiseksi tunnin hieronnan. Yritän myös taas uskaltaa haaveilla. Haaveilla siitä omasta pienestä vauvasta ja elämästä hänen kanssaan.

Käsillä oleva ovulaatiokin on varmaan omalta osaltaan nostanut stressitasoja ja huolia tässä kierrossa raskautumisen suhteen. Kovasti tuli pohdittua, että meneehän nyt ajoitukset seksin kanssa oikein ja tuleekohan se ovulaatio vai ei. Ovulaatiotestit ovat aiheuttaneet epäselvyyttä. Yleensä testit pomppaavat haaleasta suoraan selkeään positiiviseen ja testit pysyvät kaksi päivää positiivisena ja sitten viiva haalenee. Tein nyt vielä kahta eri merkkiä testejä, että varmasti saan selkeän tuloksen. Eilen sain molemman merkkisiin testeihin (OneStep ja Pregcheck) sellaisen ihan melkein plussan. Yleensä viivat ovat tasavahvat, eikä asiasta jää epäselvyyttä. Testiviiva oli kuitenkin vielä jonkin verran kontrolliviivaa haaleampi. Tänään viivat ovat jo selkeästi haalistuneet. Eli olikohan se nyt sitten ovisplussa vai ei? Oireiden perusteella täällä kyllä ovuloidaan; ovulaatiolimoja on ollut, vasemmalle puolelle alavatsaa jomottelee kovasti ja rinnat ovat arat. Pakko tämän tiedon mukaan nyt vaan ajatella, että eilen oli lh-piikki ja ovulaatio on todennäköisesti tänään. Stressasin muuten myös sitä, että vaikuttaako tällä hetkellä kokemani stressi haitallisesti ovulaatioon. Todella hyvin siis menee!

Kuva vielä eilis iltaisista ovistesteistä kp16. Yllä OneStep ja alla Pregcheck. Mielipiteitä voiko tuon laskea nyt plussaksi näillä tiedoilla? Ja voiko lh-tasojen ylhäällä pysyminen vaihdella samalla ihmisellä, yleensä kun testit ovat tasavahvoja viivoja näyttäneet sen pari päivää ja tänään oli jo haaleammat viivat?

Millä olen yrittänyt boostata hedelmällisyyttä

Netistä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita ja keinoja hedelmällisyyden lisäämiseksi. Osa perustuu tutkittuun tietoon ja osa ihmisten omiin kokemuksiin. Varmaan aika usea vauvaa yrittävä on googlannut keinoja hedelmällisyytensä lisäämiseksi. Ajattelin listata keinoja, mitä olen itse yrittänyt ja mitkä keinot ovat tällä hetkellä käytössä. 

Maca-jauhe ja vehnänalkioöljy
Itse käytän näitä tällä hetkellä ja voin suositella näitä kahta oman kokemuksen perusteella! Huhtikuussa tärppiin johtaneessa kierrossa käytin molempia päivittäin kierron alusta asti ja aloitin tämän kierron alussa uudelleen. Luin näistä paljon hyviä kokemuksia netistä juurikin hedelmällisyyden ja raskautumisen näkökulmasta ja sen perusteella itsekin lähdin kokeilemaan. Kovin hyvänmakuisia nämä ei ole. Itse saan nämä helpoiten alas, kun kaadan aamuisin smoothieta tai mehukeittoa lasin pohjalle ja sekoitan siihen 0,5-1 teelusikkaa macaa ja 1 teelusikan vehnänalkioöljyä. Miehelle olen kanssa macaa välillä syöttänyt ja se menee jogurtin seassa alas. Vehnänalkioöljy näistä enemmän maistuu läpi.

Maca-jauhe lupaa lisätä hedelmällisyyttä ja tukea hormonitoimintaa sekä miehillä että naisilla. Luvataan myös esimerkiksi seksuaalisen halukkuuden lisääntymistä, energiatasojen nousua, unettomuuden helpottumista ja masennuksen lievittymistä. Netistä löytyy paljon tietoa aiheesta. Itselläni olen kokenut olevan hormonitoiminnassa heittelyä, sillä välillä loppukierrosta tiputtelee ja helmikuun kemiallisen koin johtuvan huonosta keltarauhasen toiminnasta ja siitä johtuneesta tiputteluvuodosta. Välillä myös ovulaatio on aika myöhään ja kierrot ovat epäsäännöllisiä. Ja uskon kyllä tuon macan jonkin verran tasapainottaneen hormonitoimintaani. En tiedä onko macan ansiota vai johtuuko muusta, mutta koen tällä hetkellä myös itseni energisemmäksi ja jaksan paremmin. Ovulaatio on myös nyt tässä kierrossa tulossa hyvään aikaan oireiden perusteella.

Vehnänalkioöljy taas on luonnon rikkain e-vitamiinin lähde, joka muunmuassa suojaa soluja ennenaikaiselta vanhenemiselta, tukee limakalvojen hyvinvointia ja lupaa helpottaa kuukautisvaivoja sekä lisätä hedelmällisyyttä. Toivon tämän tukevan kohdun limakalvon kasvamista näin kaavinnan jälkeen ja muutenkin tuon e-vitamiinin lisäävän hedelmällisyyttäni.

Greippimehu
Paljon yrittäjien keskuudessa puhutaan greippimehun hyvistä vaikutuksista. Välillä olen lukenut sen lisäävän hyödyllisen ovulaatioliman määrään ja välillä taas sen vaikuttavan suotuisasti kohdun limakalvoon. Eli vaikuttaisikohan positiivisesti näihin molempiin! Greippimehua suositellaan ymmärtääkseni juotavan kierron alusta ovulaatioon asti 1-2 lasillista päivässä. Itse kokeilin tätä yhdessä kierrossa viime syksynä, tuolloin en kummempaa vaikutusta huomannut. Voisi tätä uudelleen jossain kierrossa kokeilla, jos ei ala tärppäämään.

Foolihappo + vitamiinit
Foolihapon syönti kehoitetaan aloittamaan jo ennen raskauden yrittämistä, sillä se vähentää synnynnäisten epämuodostumien vaaraa. Erityisesti sikiön hermostoputken sulkeutusmishäiriön vaara pienenee. Yksi terveydenhoitaja sanoi minulle, että juuri munasolun hedelmöittyessä olisi jo tärkeää olla foolihappotasot kunnossa. Itse aloitin foolihapon syömisen jo yli vuosi sitten. Ostin ensin ihan pelkkää foolihappo valmistetta mutta vaihdoin tämän pian raskaus- ja imetysajan vitamiineihin. Koin kätevämmäksi, kun yhdestä purkista saa kaikki tarvittavat vitamiinit. Raskautumisen kannalta tärkeänä yleensä mainitaan myös D-vitamiini, jota käyttämässäni valmisteessa on 10mikrogrammaa. Olen miettinyt, pitäisikö tuota märää nostaa näin pimeää kautta kohden ja kävinkin tänään ostamassa lisäksi 20mikrogrammaista D-vitamiinia. Lohduta mua - blogissa mainittiin sinkin positiivisista vaikutuksista: sinkin käyttö voi vähentää keskenmenon riskiä ja sinkki vaikuttaa positiivisesti kohdun limakalvoon. Sinkin mainitaan nopealla googlettelulla parantavan yleisesti naisten sekä miesten hedelmällisyyttä. Tuossa mama monivitamiinissa sinkkiäkin on kyllä, mutta liian vähän. Netissä useassa lähteessä mainitaan, että määrän tulisi olla 40mg vuorokaudessa. Täytyy siis viimeistään ensi kierrossa lähteä sinkkitabletteja ostamaan!

Terveellinen ruokavalio ja liikunta
Netistä löytyy monenlaisia ruokavalio-ohjeita ynnä muuta hedelmällisyyden parantamiseksi. Itse en ole liikaa asiasta stressannut, vaan olen ajatellut että terveellisesti syömällä ja sokeria ja turhia höttöhiilareita välttelemällä varmaan pääsee jo aika pitkälle. Olen joutunut oikeasti tekemään paljon töitä tuon sokerimäärän vähentämiseksi, mutta nyt hyvin onnistunut siinä. Joskus luin, että täysrasvaisten maitotuotteiden käytöllä olisi positiivisia vaikutuksia raskautumiseen. Olen huhtikuussa käyttänyt täysrasvaisia maitotuotteita ja nyt aloitin taas kokeilun. Olen myös yritysaikana yhdessä vaiheessa vähentänyt maitotuotteita ja vaihtanut niitä kaurapohjaisiin. Tiedä sitten kumpi näistä olisi paras vaihtoehto! Kofeiinia ei saisi yritysaikana nauttia liikaa. Luin, että paljon kofeiinia käyttävillä raskautumiseen menisi pidempi aika. Kahvia juon vain silloin tällöin, mutta nyt ongelmaksi on noussut energiajuomat! Olen käyttänyt niitä nimittäin migreenikohtauksen alkaessa särkylääkkeiden vaikutusta tehostamaan ja se on toiminut oikein hyvin. Ja nyt sitten olen alkanut juomaan niitä muutenkin... Ei hyvä, täytyy alkaa rajaamaan niiden juomista rankasti! Liikuntaa harrastan viikottain, että tämän suhteen ei ongelmaa. Joskus olen lukenut, että ovulaation aikaan ei saisi liian raskasta liikuntaa harrastaa, sillä se voi estää ovulaation.

Lääkkeet
Tulehduskipulääkkeet voivat estää ovulaatiota, joten niitä ei ovulaation aikaan ainakaan suositella käytettäväksi. Tämä ei ole hyvä migreenini kannalta, mutta olen kyllä pärjännyt Panadol + energiajuoma yhdistelmällä yllättävän hyvin, kun otan nuo heti jotain ennakoivia oireita huomatessani! Pahimpiin tapauksiin on myös tujumpaa lääkettä onneksi, mitä voin ihan lääkärin luvalla käyttää raskausaikanakin. Migreenit ovat muutenkin muuttuneet tässä viime aikoina pelkiksi pahoiksi ennakko oireiksi, jonka jälkeen ei tulekaan särkyä. Ihan alkukierrosta olen uskaltanut tulehduskipulääkkeitä käyttää, mutta ovulaation lähestyessä ja sen jälkeen seuraaviin kuukautisiin asti olen sinnitellyt ilman. Ovulaation jälkeen en käytä mitään lääkkeitä, joita en käyttäisi raskausaikanakaan.

Ovulaatiotestit
Nämä ei nyt sinällään boostaa sitä omaa hedelmällisyyttä, mutta mainitsen nämä silti. Joka kierrossa kuitenkin käytössä ovat ja näiden käyttö nostaa raskautumisen mahdollisuuksia omassa tapauksessa. Itselläni nämä ovat ihan ehdoton juttu, että saa ajoitukset kohdalleen ja sitä kautta maksimoi raskauden mahdollisuuden. Kiertoni ovat epäsäännöllisiä ja ovulaatio oireet vaihtelevat. Ovulaation tarkka ajankohta ei ole oikein etukäteen ennustettavissa ja ilman ovulaatiotestejä sen ajankohta jäisi epäselväksi. Joillakin ovulaatiotestien käyttö saattaa lisätä yrittämiseen liittyvää stressiä ja silloin niitä ei tietenkään kannata käyttää. Itselläni nämä ensin lisäävät hieman stressiä, kun aina ylitulkitsen niitä viivoja. Mutta sitten kun sen positiivisen testin saa ja tikuttaa vielä lh-hormonin laskun, niin voi huokaista helpotuksesta. Silloin voi luottaa ajoitusten menneen kohdalleen ja tietää tarkalleen ovulaatiopäivän. Näin ei mene yhtään ovulaatiota turhaan ohitse ja tietää kroppansa toimivan.

Muuta
Keinoja ja luetteloita netistä löytyy vaikka millä mitalla. Normaali paino, rentoutuminen, riittävä uni, muiden asioiden ajattelu ja yrittämisen unohtaminen,  ei turhaa stressiä, ei alkoholia, punaviinia ovulaation jälkeen lasi illassa, hyvä suun/hampaiden terveys, ei tupakointia, akupunktio, vyökyheterapia, erilaisia vitamiineja ja muita valmisteita... Käytän alkoholia todella vähän enkä tupakoi, joten se asia on kunnossa. Sitten kun vielä saisi tuon riittävän unen ja rentoutumis puolen kuntoon. Helpommin sanottu, kun tehty! Ihmisillä on taipumusta antaa neuvoja joka asiaan, ja ärsyttävin neuvo mitä olen tähän yrittämis asiaan saanut on, että "koitat vaan rentoutua ja olla ajattelematta asiaa!". Samassa tilanteessa olevat varmasti tietävät, että saattaa olla melko mahdotonta toteuttaa tuota neuvoa, ainakaan pitkäaikaisesti. 

Täällä kovasti nyt odotellaan ovulaatiota, toivottavasti tulee lähipäivinä :) hyvällä fiiliksellä mennään ja kiva päästä taas sitten piinailemaan!

Vuosi yritystä takana

2017 syyskuussa se vihdoin tapahtui. Mies vihdoin näytti vihreää valoa vauvan yrittämiselle. Olin itse jo vauvakuumeillut ties kuinka kauan. Suhde oli kriisissäkin yhdessä vaiheessa, kun etenimme eri tahdissa siinä, milloin haluamme lapsia. Olo oli jännittynyt ja innokas. Samalla kuitenkin pidin jalkani tiukasti maassa ja tiedostin, että raskaus ei välttämättä ala heti. Olin ehtinyt lukea paljon raskauden yritys-, raskaus- ja vauvablogeja ja minulla oli hyvin realistinen kuva, mitä ongelmia voi raskautumisen suhteen olla. Mutta en siltikään osannut kuvitellakaan, minkä matkan tulisimme vuoden aikana käymään ja kuinka suuren surun tulisimme kohtaamaan...

Nyt on syyskuu 2018 ja syli on edelleen tyhjä. Niin on myös kohtukin. Ei ole vauvaa eikä ole raskauttakaan. Eräs kaverini raskautui juuri tuolloin syyskuussa 2017. Se oli heidänkin ensimmäinen yrityskiertonsa. Hän synnytti ihanan poikavauvan kesäkuussa. Niin voisi meidänkin elämä olla jo ihan erilaista, jos olisin raskautunut heti. Hänen kertoessaan raskaudestaan en pystynyt kertomaan meidän tilanteesta. Iloitsin hänen puolestaan, mutta syvällä sisimmässäni itkin.

Pelottaa ajatella, mitä kaikkea tämä matka vielä tuo tullessaan. Mitä kaikkea se vaatii, että saamme vihdoin meidän oman pienemme syliin? Kuinka paljon joudumme kärsimään vielä? Kuinka monta yrityskiertoa? Kuinka monta keskenmenoa? Tiedän, että meidän matkamme ei todellakaan ole sieltä vaikeimmasta päästä. Tiedän, että monet ovat kulkeneet matkaansa monta vuotta ja välttämättä koskaan saamatta sitä vauvaa syliin. Suuri halaus kaikille pitkän matkan kulkijoille, en voi edes kuvitella tuskaanne. Lohtua tuo myös se, että nämä pitkän matkan tarinat saavat välillä onnellisen lopun. Mutta tuska on kuitenkin välillä todella suuri tämän tyhjän sylin kanssa. Ja kun ei ole varmuutta, että tämä saa onnellisen loppunsa. Kukaan ei voi luvata sitä. 

Onneksi gynekologit ovat kuitenkin lohduttaneet, että mahdollisuudet uuteen raskauteen ovat hyvät. Ja niinhän ne varmasti ovat. Kyllä minä sen itsekin tiedän ja osaan järkeillä tämän taustamme perusteella. Välillä vain tunteet ja pelot ottavat ylivallan. Lapsettomuuden määritelmä on, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa säännöllisistä yhdynnöistä huolimatta. Vuosi meillä on yritystä täynnä, mutta raskaus on alkanut kaksi kertaa. En koe lapsettomuuden siis koskettavan vielä meitä. Olemme vain jossain välitilassa, en tiedä millä tätä meidän tilannetta kuvailisi? 

Olen päättänyt, että en aikaile ja odottele yhtään. Jos voin jotenkin tutkituttaa itseäni tai raskautumiseen/raskauden jatkumiseen voi jotenkin vaikuttaa, haluan tietää sen. Niinpä soitin tänään kädet täristen meidän terveysasemalle. Jännitti kovasti siksi, koska ajattelin, että joudun alkaa tappelemaan, että saisin edes muutamat peruslabrat tarkistettua. Mutta mitä ihmettä! Ihana hoitaja vastasi puhelimeen ja konsultoi heti lääkäriä asian suhteen. Sain lähetteen labroihin, papa-kokeeseen ja käskyn soittaa ensi viikolla uudelleen ja varata aika lääkärille! Edes joku asia menee helpomman kautta ja etenee. Hoitaja puhui jo myös, että tarvittaessa laitetaan sitten lähetettä lapsettomuusklinikalle jos jotain sitä vaativaa löytyy tai raskaus ei ala. Enää ei tarvitse yksin pähkäillä, meitä autetaan tämän asian kanssa! Olo on aika yllättynyt ja helpottunut.

Katkeruus

Unessa hyvä ystäväni, joka on vähän aikaa sitten saanut vauvan, laittaa minulle viestiä raskaustestistä. Siinä on kaksi viivaa ja toinen on digitaalinen testi sanoilla "raskaana". Olen vihainen. Juurihan hän sai lapsen, miten hän on taas raskaana. Miksi kaikilla muilla tämä homma onnistuu, paitsi meillä! Alan itkemään vuolaasti ja mieheni vetää minut syliinsä. Herään omituisen ristiriitaisen olon kanssa.

No ainakaan vielä kukaan kaverini ei ole ilmoittanut olevansa raskaana. Mutta sitä hetkeä pelkään, jos näin käykin. Nimittäin nyt se on palannut. Katkeruus. Ensin tuloksettoman yrityksen ja sitten kemiallisen raskauden ja keskenmenon siivittämän matkan jälkeen koen kovaa katkeruutta. Ja koen siitä tunteesta syyllisyyttä. Katkeruutta oli jo itseasiassa ennen yrityksen alkamista, sillä vauvakuumeeni oli todella kova ja kaikki ympärilläni tuntui saavan lapsia. Se jatkui, kunnes tulin raskaaksi ja sen kautta se tunne jäi. Saavutin vihdoin sen asian, mistä niin haaveilin ja mistä koin katkeruutta. Mutta se ilo loppui lyhyeen. Keskenmenon jälkeen ihmettelin, että missä se katkeruus on. Olin ihmeissäni, enkö enää olekaan katkera ja muiden raskausvatsat ja vauvat eivät hetkeen kääntäneet puukkoa haavassa. Ihmettelin ja huokaisin helpotuksesta, että jatkuuko tämä taival nyt ilman sitä. Mutta ei, nyt se on pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa palannut ja havahduin tähän asiaan tuon unen myötä. Katkeruus on jollain tapaa kielletty tunne ja siksi en nyt olekaan varmaan heti myöntänyt itselleni taas tuntevani sitä. Katkeruus on myös oikeasti sen tuntijalle kuluttavaa ja raastavaa. Muiden onnistumisistahan pitäisi pystyä iloitsemaan eikä se ole itseltä pois mitenkään, jos jollain toisella on jotain. Mutta toisaalta taas katkeruus on hyvin luonnollinen tunne, enkä todellakaan ole ainut, joka sitä tässä asiassa tuntee. Sehän vain loppujen lopuksi kertoo siitä, kuinka paljon itse haluaisin tätä asiaa.

Eniten koen katkeruutta raskaana olevia ja pienen vauvan kanssa kaduilla kärräileviä kohtaan. Myös sosiaalisessa mediassa osuu silmiin paljon tuttujen sekä vähemmän tuttujen ja täysin tuntemattomien raskaus- ja vauvauutisia. Ja jos nyt joku lähipiiristä ilmoittaisi olevansa raskaana, en oikeasti tiedä miten reagoisin. Tottakai varmasti ulospäin iloitsisin, mutta syvällä sisimmässä varmaan romahtaisin ja asian käsittelyyn menisi aikaa. Jotenkin tuntuu, että pitää "keretä" nyt äkkiä raskaaksi ensin, ennen kuin joku muu ilmoittaa raskaudestaan. Koen huonommuutta siitä, etten vielä ole raskaana tai ettei meillä vielä ole vauvaa. Mutta eihän se oikeasti määrittele minua ihmisenä. En myös ymmärrä, miksi "kidutan" itseäni selailemalla esimerkiksi instagramia ja muiden raskaus- ja vauvaonnea. Pitäisi vain pitää se puhelin pois käsistä ja sulkea nuo asiat nyt tietoisesti ulkopuolelle. Ei minun olisi pakko tuijotella niitä muiden kuvia.

Olen kokenut katkeruutta välillä myös ystäviäni kohtaan. Lähimmät ystäväni ovat kaikki raskautuneet todella helposti ja heidän raskautensa ovat sujuneet hyvin. Kenelläkään heistä ei ole ollut keskenmenoa. Minulla ei ole ketään ystävää, kuka ymmärtäisi tätä yrityksen ja keskenmenon tuottamaa tuskaa. Koen häpeää tästä ystäviäni kohtaan tuntemastani katkeruudesta. He ovat minulle niin rakkaita, kuin myös heidän lapsensakin. Minulla on myös ihania kummilapsia. On hyvin ristiriitainen tunne sisällä, kun välillä on katkera ja välillä tuntee niin suurta onnea toisten puolesta. En ole oikein kenelläkään uskaltanut tästä katkeruudestani puhua, mitäs jos ystäväni eivät ymmärtäisikään ja menettäisin heidät. Eikä minun tästä tarvitsekaan varmasti puhua heille, ei se poistaisi tätä tunnettani mihinkään. Yksi ystäväni osasi kyllä ihanasti ottaa tämän keskenmenon huomioon ja asettui minun asemaani. Hän nimittäin kysyi kahvitteluja sopiessamme, että tuleeko yksin vai vauvansa kanssa. Hän kertoi ymmärtävänsä, jos hänen vauvansa näkeminen tuntuu minusta pahalta, kun olen juuri menettänyt itse tulevan vauvani. Ja tuo oli minusta ihanasti ajateltu, hän asetti itsensä minun kenkiini ja mietti miltä minusta saattaa tuntua <3 jotenkin tällä hän antoi "luvan" katkeruudelleni. Ymmärsin, että kyllä se katkeruus muiden silmissä voi olla ihan sallittu tunne.

Muistan lukeneeni jonkun blogi kirjoituksesta, että hän toivoisi läheisiltä vauva uutisia viestillä. Näin olisi aikaa sulatella asiaa ja tunteitaan. Näin toivoisin kyllä itsekin tällä hetkellä. En tiedä ainakaan tällä hetkellä kenenkään ystäväni yrittävän raskautta. Mutta jos kuulen tälläisestä asiasta, niin sitten varmaan voisi toivoa tälläistä tapaa kertoa uutisia.

Tämä katkeruuskin pitää nyt vain ajatella luonnollisena tunteena, jota varmasti jokainen jossain vaiheessa elämäänsä tuntee. Sitä ei saa lakaista maton alle ja työntää syrjään, sekin pitää käsitellä samalla tavalla kuin muutkin tunteet. Ja se pitää sallia itselle. Jos tunnen tästä tunteesta liikaa häpeää ja syyllisyyttä, ei se varmasti tee mielenterveydelleni hyvää. Tuleekohan tämä katkeruus väistymään? Viimeistään varmaan sitten, kun on toivon mukaan joskus uudestaan raskaana.

Saakohan nämä joskus pienen käyttäjän? <3

Keskellä usvaa

Ajatus blogista on pyörinyt ajoittain mielessäni jo pidempään erilaisten vastoinkäymisten kohdatessa. Itse olen lukenut paljon muiden blogeja elämäni varrella ja saanut niistä paljon vertaistukea. Mielessä on kytenyt ajatus, josko pystyisi omista kokemuksista kirjoittamaan ja sitä kautta käsittelemään asioita ja antamaan muille sitä vertaistukea myös. Blogia kirjoitan anonyymisti, jotta pystyn kirjoittamaan vaikeistakin asioista ja tapahtumista elämässäni avoimesti. Jos tunnistat minut jostain, kunnioitathan toivettani pysyä anonyyminä ja pidät tiedon vain itselläsi.

Blogi tulee käsittelemään varmasti kaikkia asioita elämässäni, mutta pääasiassa se keskittyy suurimpaan haaveeseeni - oman lapsen saamiseen syliin asti. Taustaa sen verran, että olemme mieheni kanssa aloittaneet vauvaprojektin syksyllä 2017. Tämän vuoden alussa koin kemiallisen raskauden ja kesäkuussa keskeytyneen keskenmenon. Matka oman lapsen saamiseksi ei ole ollut helppo tähän asti ja saa nähdä mitä se tuo tullessaan. Tiedostan, että matka ei ole tässä vaiheessa todellakaan sieltä vaikeimmasta päästä. Tällä hetkellä on vain vaikea luottaa, että oma vauva vielä joskus saataisiin. Varsinkin keskenmenon jälkimainingeista selvitessä asia tuntuu kaukaiselta, emme voi juuri tällä hetkellä edes yrittää raskautta. Yritys kuitenkin jatkuu entisellään, heti kun se on mahdollista. Joten eiköhän blogia voi kutsua raskauden yritysblogiksi, toivottavasti vielä joskus raskaus- ja vauvablogiksikin.

Blogissa tulee varmasti vilahtelemaan kuvia harrastuksistani - sivellintekstauksesta ja valokuvauksesta. Taustalla minulla on myös muutamia perussairauksia, joita tulen sivuamaan blogissa. Nekin kun vaikuttaa omalla tavallaan yritykseen ja raskauteen, varsinkin lääkehoidon suhteen.

Viimeisimmän sykäyksen blogin kirjoituksen aloittaminen sai eräs yö valvoessani - tunsin olevani keskellä usvaa. Usvaa, jossa olen yksin, eikä kukaan lähipiirissäni ymmärrä miltä minusta tuntuu. Usvaa, josta en tiedä milloin pääsen pois. Niin kipeästi tämä matka ja keskenmeno ovat minuun vaikuttaneet, tunnen olevani eristyksissä muista. Vertaistuen tarve on suuri. Aika varmasti poistaa tämän usvan ympäriltäni.

Tervetuloa siis mukaan matkalle! Toivottavasti joku voi saada vertaistukea kirjoituksistani, niin kuin minä olen muiden kirjoituksista saanut.