Varhaisultra

Pidän kädet silmilläni, kun kätilö alkaa ultraamaan. Viimeksi varhaisultrassa alkio löytyi heti enkä ehtinyt panikoimaan. Nyt kuluu minuutti ja kätilö ei oikein sano mitään. Vilkaisen näytölle. Raskauspussi, mutta tyhjältä näyttävä sellainen. Eikö siellä nyt sitten ole sitä alkiota parkaisen jo kyyneleet silmissä ja peitän taas silmäni. Tällä kertaa siis tuulimuna, ajattelen. Kätilö rauhoittelee ja pyytää hengittämään rauhallisesti ja kohta sanookin, että katsoppas nyt tänne. Näen heti nopeasti vilkkuvan sykkeen ja huokaisen helpotuksesta <3

Meidän pienokaisemme oli alkuun tiukasti painautunut kohdun limakalvoon, eikä häntä meinattu saada näkyviin. Helpotus oli suuri, kun syke löytyi ja pieni viitsi vähän irrottautua limakalvostakin, että saatiin mitat :D Tunteet menivät kyllä niin vuoristorataa. Toisella hetkellä olin ihan varma, että tämä raskaus oli tässä. Toisella hetkellä olin onneni kukkuloilla. Käynnin jälkeen uskalsi mieskin hymyillä, onnitteli ja halasi tiukasti. Kätilö oli sama, kuin viimeksikin varhaisultrassa ja hän jutteli meidän kanssa myös keskenmenosta. Ihana, että hän jaksoi rauhallisesti käydä keskenmenon vaiheet meidän kanssa läpi ja ymmärsi paniikkini. Hän myös sanoi, että varmasti 8+6 (raskaus viimeksi keskeytyi) ja 10+0 (keskenmeno viimeksi todettiin) tulee varmasti esiintymään pelkoa ja paniikkia. Saatanpa käydä uudelleen joskus noilla viikoilla varhaisultrassa. Pieni hinta kuitenkin mahdollisesta mielenrauhasta! Ja jos raskaus taas keskeytyisi, haluaisin tietää sen mahdollisimman pian.

Tänään on omien laskelmien mukaan 6+3 ja ultrassa mitoiksi saatiin 6+4. Menen varmaan tuon 6+3 mukaan edelleen, sillä nuo mitat saattaa alussa hieman heittää. Ja ei ne taida laskettua aikaa muuttaa julkisellakaan, vaikka muutama päiväkin heittoa olisi. Tai saa nähdä mitä neuvolassa sanovat, menen sitten sen mukaan minkä mukaan he haluavat mennä. Edelleen on hassun epäuskoinen olo raskautta kohtaan, vaikka pienen näkikin ultran näytöllä ja oireet ovat vahvoja. Pelko siitä, että tämä taas vietäisiin meiltä pois, on niin kova. Edelleen fiilikset yleisesti ottaen on kyllä rauhalliset raskauden suhteen, varmaan tuon epäuskoisuuden vuoksi. Ei voi kun yrittää luottaa, että tällä kertaa onnistuttaisiin ja saataisiin pieni syliin asti.

6. raskausviikko

Eli raskausviikko 5+0-5+6. Tänään elellään päivässä 5+5, mutta en huomenna kerkeä oman koneen ääreen, niin ajattelin postata tämän näin etukäteen :)

Koko: Kirjoitin viime viikolle väärin, tällä viikolla se alkio on omenan siemenen kokoinen! :D Eli viime viikolla alkio oli unikon siemenen kokoinen.

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Tällä viikolla aivot kehittyvät ja aivan viikon lopulla muodostuvat aivojen erilliset osiot. 25 päivää hedelmöittymisestä eli tämän viikon puolivälissä alkaa alkion sydän lyömään ja pumppaamaan nestettä! (vau.fi)

Suurimmat oireet: Rinnat kipeät, vatsan turvotus, väsymys, ajoittainen etominen ja pahoinvointi.

Mielihalut/mikä etoo: Tällä viikolla ei ole ollut mielihaluja, mutta viime raskaudesta tuttu etominen on alkanut. Jotkut ruoat vain alkavat etomaan niiden syömisen jälkeen, enkä voi kuvitellakaan syöväni niitä uudelleen :D esimerkiksi itse tehty tomaattikeitto ja burger kingin hampurilainen. Ajatuskin näistä tekee oikeasti pahan olon!

Mietteitä: Edelleen on vaikeuksia uskoa tähän raskauteen. Tein tänään viimeisen testin kaapista pois ja sain tasavahvat viivat, kyllä siellä joku majailee oikeasti ja nostaa hormonitasoja <3 Melkein joka kerta vessassa tulee pelättyä, että mitä jos näkyykin verta tai muuta outoa vuotoa. Alavatsaa on välillä kovasti jomotellut, mutta nyt pariin päivään ei ole jomottelua tuntunut. On ollut todella kiireiset päivät, että kyse voi olla vain siitä, että en ole sitä jomottelua huomioinut. Tai sitten se on normaalia vaihtelua oireissa. Silti pelko nostaa päätään, että jos siellä ei pieni kasvakkaan. Pelästyin myös, kun vasenta puolta alavatsasta on vihlonut välillä todella pistävästi. Mieleen tuli heti tietenkin kohdunulkoisen mahdollisuus. Soitin neuvolaankin, että pitääkö huolestua, kun kipu tuntui tosi kovalta ajoittain. Sieltä terkkari rauhoitteli, että suurella todennäköisyydellä on ihan normaalia kohdun kasvuun ja kohdunkannattimien venymiseen liittyvää kipuilua ja jos tulee vuotoa tai kipu lisääntyy niin sitten pitää soitella uusiksi. Itselle tuli myös mieleen kysta tai keltarauhaseen liittyvä kipuilu. Toivottavasti kivut ovat ihan normaaleja! 

5. raskausviikko

Ajattelin kirjoitella jokaisesta raskausviikosta pienen postauksen, että jää sitten asiat muistoksi. Ja voi sitten vertailla myöhemmin, jos raskaus keskeytyisikin ja alkaisi taas uusi raskaus. Tai sitten jos kaikki menisikin hyvin ja joskus vielä odottaisi pikkusisarusta! Ja itse olen tykännyt lukea tällaisia raskausviikko postauksia muista blogeista. Tänään siis on 4+6 ja huomenna alkaa uusi viikko.

Eli raskausviikko 4+0-4+6. 

Koko: Alkio on omenan siemenen kokoinen.

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Kolme alkiokerrosta muodostuu. Uloimmasta kerroksesta kehittyvät mm. aivot, selkäydin, hermosto, silmät, korvat ja iho. Keskimmäisestä ja sisimmästä kerroksesta kehittyvät mm. luusto, lihaksisto, verisuonet, sydän, suolisto ja muut sisäelimet. (vauva.fi)

Suurimmat oireet: rintojen arkuus, vatsan turvotus varsinkin illalla, jatkuva nälkä, alavatsan jomottelu. 

Mielihalut: Jäätelö! Yleensä syön jäätelöä hyvin harvoin. Tällä viikolla on maistunut melkein päivittäin, hups :D 

Mietteitä: En edelleenkään jotenkin usko tai sisäistä kunnolla olevani raskaana. Käytännön tasolla tietenkin toimin, kuten raskaana oleva. Mutta ei vaan meinaa uskoa tätä. Mitä jos kuvittelenkin kaiken? Mutta kai ne kaksi viivaa tikussa, kuukautisten puuttuminen ja oireet puhuvat puolestaan! Edelleen on tosi rauhaisa fiilis raskauden suhteen, mistä olen todella tyytyväinen. Muutama ihminenkin jo tietää raskaudesta. Kahdelle ystävälle piti kertoa yhden tulevan tapahtuman takia. On paljon helpompaa, kun he tietävät. Kerroin myös yhdelle hyvälle ystävälleni, kun mies oli kertonut veljelleen ja hyvälle ystävälleen. Eli jo viisi ihmistä tietää! Ensin ajattelin, että ei kerrota todellakaan kenellekään ja pieni paniikki nosti päätään, kun tajusin jo viiden tietävän asiasta. Mutta nyt tuntuu, että ei se haittaa, vaikka he tietävät. Ei olla vielä päätetty, missä vaiheessa kerrotaan perheille, varhaisultran vai nt-ultran jälkeen. Olettaen siis, että ultrissa kaikki olisi kunnossa, kun voi myös tietenkin olla, ettei mitään kerrottavaa olekaan. Eikä sitä onneksi vielä tarvitse päättääkään, milloin kerrotaan. Varhaisultra on muuten ensi viikon lopulla, apua!

Neuvolaan soitto + labratulokset

Tänään aamulla oli pakko taas varmistus testailla ennen neuvolaan soittoa. Ja olihan se viiva taas onneksi vahvistunut. Puhuin oman neuvola terkkarin kanssa, kenen luona ehdin käydä kesäkuussa ennen keskenmenoa. Hän toivoi myös, että nyt kaikki menisi hyvin ja luottavaisin mielin varaili minulle ensimmäistä aikaa ja keskusteltiin jo myöhemmin tulevasta lääkärin ajastakin. Hän sanoi, että näillä tiedoilla (pitkä kierto + ensimmäinen kierto sitten huhtikuun) hän laittaa lähetteen julkiselle puolelle varhaisultraan. Jonkin ajan kuluttua tulikin soittoa takaisin päin, ettei hän laitakaan lähetettä. Hän oli konsultoinut toista terkkaria, joka oli sitä mieltä, ettei tarvetta lähetteelle ole ja se vain käännettäisiin takaisin. Noh, sanoin sitten varaavani ajan yksityiselle ultraan ja ilmoittavani tuloksen. Sillä kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja millään laskea! Sen laskutavan mukaan nyt olisi 5+5 ja minun laskujen mukaan on 4+1. Ja jos olisi jo 5+5 olisin saanut negatiivista vielä 4+5 ja sen haamun mistä laitoin kuvaakin niin 5+0. Onneksi se kätilön tekemä ultra yksityisellä ei ole maata kaatavan kallis ja maksan sen mielelläni oman mielenrauhan ja viikkojen määrittämisen vuoksi.

Tänä perjantaina olisi ollut käynti lääkärin luona koskien reilun vuoden yritystä ja aiemmin otettuja labratuloksia. Tuo käynti nyt peruttiin sitten tarpeettomana. Toivottavasti saan uuden ajan, jos tämäkin raskaus keskeytyisi, sillä tarvitsen varmasti siinä vaiheessa jotain kiertoja tasaamaan. Papakoe siis ymmärtääkseni kantaan tulleen lausunnon mukaan oli ihan normaali ja verikokeissa kaikki muu oli aivan mallillaan, paitsi kolesteroliarvot. En ymmärrä miten, mutta onneksi, TSH oli 1,74!! Eli täysin normaali ja hyvä tulos tämä raskautumis asiakin huomioiden. Mutta ne kolesteroliarvot. Kokonaiskolesteroli ja LDL eli "paha" kolesteroli olivat koholla. En tiedä onko sillä ollut jotain vaikutusta, kun koko syyskuun vetelin täysrasvaisia maitotuotteita, koska luin netistä niiden vaikuttavan positiivisesti raskautumiseen :D no nyt ei ole onneksi enää tarvinnut niitä käyttää. Toivon neuvolalääkäriltä, että laittaisi sitten lähetteen kolesteroliarvojen kontrollointiin. Tai jos ei sinne asti päästä, niin pyydän lähetettä terveyasemalta.

Aiemmasta tuttuja oireita on ilmaantunut lisää. Rinnat ovat todella arat ja turvonneet, vatsaa turvottaa iltaa kohden, alavatsan jomotteluja tulee ja menee, palelen iltaisin, jatkuvasti on nälkä (viime yönä piti ekan kerran nousta keskellä yötä syömään, koska ei vaan voinut nukkua niin hirveässä nälässä), jotkut hajut etovat ja pitkä ruokailuväli aiheuttaa etomista. Unet ovat taas käsitelleet runsaasti raskaus- ja vauva-asioita. Viime yönäkin näin unta, missä imetin pientä vauvaani. Imetysunia näin paljon myös viime raskaudessa. Onneksi on ollut hyviä unia, eikä menettämiseen liittyviä. Edelleenkään en osaa ajatella oikeasti olevani raskaana. Tai tajuan tietenkin sen asian käytännön tasolla, mutta en jotenkin sitten ehkä uskalla luottaa tarpeeksi, että sisäistäisin asian kunnolla. Tällä hetkellä olen aika rauhallisin mielin ja sillä asenteella, että niin käy kun on käydäkseen. En voi siihen vaikuttaa muuten, kun tekemällä kaikki asiat huomioiden olevani raskaana (niinkuin syömällä suositusten mukaan). Viime raskauksissa olin todella huolissani ja pelkäsin pahinta ja sitten se pahin kävi. Eikä siitä pelkäämisestä ollut mitään hyötyä. Toivottavasti tämä rauhallinen fiilis jatkuukin näin ja olen tietoisesti myös siihen pyrkinytkin.

Oikeasti raskaana

Siinä sitten kävi niin, että haamut ovat alkaneet vahvistumaan... eli raskaana ollaan ihan oikeasti! 

Pelottaa, jännittää, ahdistaa, itkettää, naurattaa... Ja olen niin onnellinen! En meinaa uskoa, että olisin oikeasti taas raskaana. En ole vielä kertonut raskaudesta yhtään kenellekään, paitsi teille tieten täällä blogimaailmassa, kiitos onnitteluista ja tuestanne! <3 Mies saa kuulla heti palattuaan kotiin, niin sitten on joku kenen kanssa puhua aiheesta. On ollut vaikeaa pitää näin isoa asiaa vain itsellään viime päivät, tekisi mieli kertoa jollekin! Jos raskaus tästä etenee, niin ajatuksena on ollut, ettei asiasta kerrota kenellekään, kun vasta nt-ultran jälkeen... En edes uskalla ajatella kunnolla niin pitkälle.

Mietin juuri, että kateeksi käy niitä ihmisiä kenellä plussa tikussa tarkoittaa automaattisesti vauvaa vajaan 9 kuukauden kuluttua. He voivat luottaa raskauteen, tehdä järjestelyjä sen mukaan, että ovat raskaana vielä esim. puolen vuoden päästä ja he voivat valmistautua vauvan tuloon. Tietenkään kenelläkään ikinä mikään ei ole varmaa, mutta lähipiirissä kaikki on aina mennyt niin kuin kuuluukin: raskaus alkanut heti ja raskauksissa ei ole ollut ongelmia ja suhtautuminen raskauksiin on myös ollut sen mukaista. Keskenmenoja kokeneena ei pysty luottamaan ollenkaan raskauteen, ei uskalla miettiä mahdollista vauvaa, pelkää joka wc-reissulla vuotoa, pelkää kaikkia jomotuksia vatsassa, pelkää jos ne jomotukset puuttuu... Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun teen positiivisia raskaustestejä. Helmikuussa kemiallinen/varhainen keskenmeno (edelleen epäselvää, miten se määritellään), huhtikuussa alkanut ja kesäkuussa keskenmennyt raskaus. Ja nyt tämä, hieman jännittää tämän lopputulema. Jotenkin ei edes pysty näkemään, että vauva odottaisi tämän matkan päässä. Mutta toivon enemmän kuin mitään, että juuri tämä vauva olisi nyt tarkoitettu meille <3

Tällä hetkellä ilmeisesti eletään raskausviikkoa 3+5 eli 4. raskausviikkoa. Eli ihan kamalan alussa ollaan, niin moni asia voi mennä pieleen. Jos ensi viikolla olen vielä raskaana, niin sitten on ajatuksena soitella neuvolaan ja alkaa miettimään varhaisultraa... Yritän saada sitä julkiselta puolelta, sillä tämä oli ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen ja se oli pidempi, kuin normaali kiertoni. Kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja siis määritellä. Ja eikö ne seulonta verikokeet pitänyt suht tietyllä viikolla saada otettua ja kun ne otetaan ennen sitä nt-ultraa? Palailen ensi viikolla, toivottavasti iloisissa merkeissä...!

Haamuilua

Olisiko siellä oikeasti joku pieni kyytiläinen? Jos on, pidäthän todella tiukasti kiinni ja nähdään ensi kesänä <3

Menkat eivät ole siis vieläkään alkaneet. Nyt eletään kiertopäivää 36. Olen testaillut aina välillä, että saisi jonkun käryn mitä tapahtuu. Eilen raskaustestiin ilmestyi hailakkaa haamua ja tänään sama juttu <3 Olen tässä kierrossa negaakin testaillut, viimeksi kp 33 tuli negatiivista. Kun yritän laskeskella tätä kierron matikkaa, että mikä päivä on tärppi käynyt, niin ei ole oikein muuta mahdollisuutta, kun kp26 ja nyt olisi siis kp 36 ja 10dpo. En kyllä ymmärrä miten sitten jo eilen 9dpo sain jotain raskaustestiin näkyviin. Ei ole kertaakaan aiemmin näkynyt jo niin aikaisin ja 10dpo olen kirjoittanut huhtikuussa, kun raskauduin, saaneeni todella haalean mahdollisesti kuvitellun viivan rfsu herkällä testillä. Mietin myös mahdollisuutta, että jos ovulaatio olikin silloin, kun alunperin ajattelin eli kp17 niin nyt olisi 19dpo. Ja jos tärppi olisi ollut tuolloin kp17 niin aika pahalta vaikuttaa, että vasta nyt tulisi todella haaleita haamuja testeihin.

Jännittää miten tämä tästä nyt etenee! Jos dpo onkin jo 19 niin mitä tuolla sisälläni oikein tapahtuu? Voiko tuulimuna raskaudessa tai jossain muussa tilanteessa hcg nousta todella hitaasti? Tai sitten on 10dpo ja viivat jatkavat haamuiluaan ja tämä muuttuu kemialliseksi. Tai sitten viivat vahvistuvat hienosti ja tulee keskenmeno. Tai sitten... josko saisimme ensi kesänä oikeasti pienen vauvan <3 Kolmas kerta toden sanoo? Todella toivon tämän sanonnan pitävän paikkaansa tällä kertaa!

Ainiin ja oireitakin on kyllä jotain. Alavatsassa on ollut tuntemuksia ajoittain, jomottelee ja kipristelee. Rinnat ovat arat ja raskaat. Palelen iltapäivisin ja iltaisin kovasti. Ja eilen aamulla tuli vaan tunne, että kyllä siihen testiin vielä viivaa saan.

Laitan tähän alle kuvaa niistä haamuviivoista, toodella hailakoita ovat ja vaikea tallentaa kännykän kameraan! Ja tässä tietokoneen näytöllä kyllä näkyvät todella huonosti... :D mutta kyllä ne livenä näkyi oikeasti! Eilen kävi niin, että pregcheckiin sain jotain viivanpaikan tapaista ja mielestäni se ei kyllä ikinä anna mitään turhia viivanpaikkoja. Juoksin kaupasta hakemaan sitten rfsu herkän testin ja siihen tuli haamu. Tänään rfsu herkässä viiva ei ole vahvistunut, mutta pregcheckiin ilmestyi hyvin hyvin hailakka viiva. Pitää käydä ostamassa jossain vaiheessa lisää testejä ja katsoa mihin nämä viivat tästä lähtevät kehittymään. Voi toivon niin, että vahvistuisivat... <3