Neuvolaan soitto + labratulokset

Tänään aamulla oli pakko taas varmistus testailla ennen neuvolaan soittoa. Ja olihan se viiva taas onneksi vahvistunut. Puhuin oman neuvola terkkarin kanssa, kenen luona ehdin käydä kesäkuussa ennen keskenmenoa. Hän toivoi myös, että nyt kaikki menisi hyvin ja luottavaisin mielin varaili minulle ensimmäistä aikaa ja keskusteltiin jo myöhemmin tulevasta lääkärin ajastakin. Hän sanoi, että näillä tiedoilla (pitkä kierto + ensimmäinen kierto sitten huhtikuun) hän laittaa lähetteen julkiselle puolelle varhaisultraan. Jonkin ajan kuluttua tulikin soittoa takaisin päin, ettei hän laitakaan lähetettä. Hän oli konsultoinut toista terkkaria, joka oli sitä mieltä, ettei tarvetta lähetteelle ole ja se vain käännettäisiin takaisin. Noh, sanoin sitten varaavani ajan yksityiselle ultraan ja ilmoittavani tuloksen. Sillä kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja millään laskea! Sen laskutavan mukaan nyt olisi 5+5 ja minun laskujen mukaan on 4+1. Ja jos olisi jo 5+5 olisin saanut negatiivista vielä 4+5 ja sen haamun mistä laitoin kuvaakin niin 5+0. Onneksi se kätilön tekemä ultra yksityisellä ei ole maata kaatavan kallis ja maksan sen mielelläni oman mielenrauhan ja viikkojen määrittämisen vuoksi.

Tänä perjantaina olisi ollut käynti lääkärin luona koskien reilun vuoden yritystä ja aiemmin otettuja labratuloksia. Tuo käynti nyt peruttiin sitten tarpeettomana. Toivottavasti saan uuden ajan, jos tämäkin raskaus keskeytyisi, sillä tarvitsen varmasti siinä vaiheessa jotain kiertoja tasaamaan. Papakoe siis ymmärtääkseni kantaan tulleen lausunnon mukaan oli ihan normaali ja verikokeissa kaikki muu oli aivan mallillaan, paitsi kolesteroliarvot. En ymmärrä miten, mutta onneksi, TSH oli 1,74!! Eli täysin normaali ja hyvä tulos tämä raskautumis asiakin huomioiden. Mutta ne kolesteroliarvot. Kokonaiskolesteroli ja LDL eli "paha" kolesteroli olivat koholla. En tiedä onko sillä ollut jotain vaikutusta, kun koko syyskuun vetelin täysrasvaisia maitotuotteita, koska luin netistä niiden vaikuttavan positiivisesti raskautumiseen :D no nyt ei ole onneksi enää tarvinnut niitä käyttää. Toivon neuvolalääkäriltä, että laittaisi sitten lähetteen kolesteroliarvojen kontrollointiin. Tai jos ei sinne asti päästä, niin pyydän lähetettä terveyasemalta.

Aiemmasta tuttuja oireita on ilmaantunut lisää. Rinnat ovat todella arat ja turvonneet, vatsaa turvottaa iltaa kohden, alavatsan jomotteluja tulee ja menee, palelen iltaisin, jatkuvasti on nälkä (viime yönä piti ekan kerran nousta keskellä yötä syömään, koska ei vaan voinut nukkua niin hirveässä nälässä), jotkut hajut etovat ja pitkä ruokailuväli aiheuttaa etomista. Unet ovat taas käsitelleet runsaasti raskaus- ja vauva-asioita. Viime yönäkin näin unta, missä imetin pientä vauvaani. Imetysunia näin paljon myös viime raskaudessa. Onneksi on ollut hyviä unia, eikä menettämiseen liittyviä. Edelleenkään en osaa ajatella oikeasti olevani raskaana. Tai tajuan tietenkin sen asian käytännön tasolla, mutta en jotenkin sitten ehkä uskalla luottaa tarpeeksi, että sisäistäisin asian kunnolla. Tällä hetkellä olen aika rauhallisin mielin ja sillä asenteella, että niin käy kun on käydäkseen. En voi siihen vaikuttaa muuten, kun tekemällä kaikki asiat huomioiden olevani raskaana (niinkuin syömällä suositusten mukaan). Viime raskauksissa olin todella huolissani ja pelkäsin pahinta ja sitten se pahin kävi. Eikä siitä pelkäämisestä ollut mitään hyötyä. Toivottavasti tämä rauhallinen fiilis jatkuukin näin ja olen tietoisesti myös siihen pyrkinytkin.

Keskenmeno taisi sekoittaa kierron

Toisella hetkellä luotan kaiken järjestyvän ja menevän hyvin. Toisella hetkellä olen aivan vakuuttunut, ettei tästä hommasta tule yhtään mitään. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. On tullut alettua taas vähän ylianalysoimaan. Mutta tämä minun kropan toiminta on sen aiheuttanut!

Kp 28, 11dpo tai sitten 2dpo tai sitten ei mitään dpo. Ei mitään varmuutta paitsi tuo kiertopäivä. Viime tekstissä kerroinkin siitä ovisplussasta ja oireet menivät todella hyvin yksiin ovistestin tuloksen kanssa. Ovislimat kuitenkin ovat jatkuneet tähän päivään asti melkein päivittäin, ikinä ei ennen ole tullut kahta viikkoa ovislimoja. Tein kaksi päivää sitten kokeilun vuoksi ovistestin ja niin plussaa näytti, kun mahdollista. Mitäköhän ihmettä teet rakas kroppani?! Ilmeisesti keskenmeno sekoitti kierron sitten ihan tyystin. Raskaustestin tein eilen illalla ja se näytti negatiivista. Tietenkin toivon, että plussaa testiin vielä ilmestyisi ja ovis olisi oikeasti ollut silloin, kun sen alunperinkin ajattelin olevan. Turhauttavinta tässä nyt on se, kun ei ole mitään käryä missä mennään kierron kanssa. Milloin alkaa seuraava kierto ja päästään yrittämään uusiksi? Ovuloinko ollenkaan vai unohtiko kroppani miten se tehdään? Vaikka aiemminkaan ovulaation ajankohta ei ole ollut tarkkaan etukäteen ennustettavissa, ei ole kuitenkaan epäselväksi kertaakaan jäänyt, että tapahtuiko se vai ei. Hanskat olen heittänyt tiskiin suurimmaksi osin jo tämän kierron osalta. 

Onneksi ensi kuussa on lääkärin aika koskien tätä vauvaprojektia. Papa kokeen olen käynyt otattamassa ja sen vastaus oli ymmärtääkseni normaali, kun omakannasta luin. Lauantaina käyn otattamassa verikokeet. Kovasti olen nyt miettinyt kilpirauhasarvoani, kun se on aiemmin ollut yläkanttinen/juuri ja juuri viitearvoissa. Raskautta suunnitteleville sen suositeltaisi olevan ainakin puolet pienempi, kun minulla on aiemmin ollut. Saa nähdä mitä se kilppariarvo on nyt. Veikkaan, että liian suuri. Toivottavasti lääkäri siinä tapauksessa suostuu heti aloittamaan Thyroxin lääkityksen vaikka olisikin juuri ja juuri viitearvoissa. Minulla on myös sellainen 3-4kg ylipainoa BMI:n mukaan, jota en millään konstilla meinaa saada pois. Olen muuttanut syömisiä koko ajan terveellisempään suuntaan jostain parin kolmen vuoden takaisesta, kun paino nousi. Nyt se ei ole onneksi enää pitkään aikaan noussut, mutta luulisi sentään jotain tapahtuvan jo tekemälläni ja pidempään noudattamallani ruokavalioremontilla. Mietinkin, että voisiko hieman yläkanttisella kilppariarvolla olla osuutta asiaan ettei paino putoa helposti? Onko kenelläkään kokemusta?

Nyt koitan olla ylianalysoimatta tilannetta enää liikaa. Kyllä se jossain vaiheessa selviää, että missä tilanteessa tässä mennään. Ja jos ei, eiköhän se lääkäri voi sitten ensi kuussa määrätä jotain käynnistämään uuden kierron jos se ei tässä itsekseen käynnisty. Tietenkin toivon tilanteen selviävän sillä, että saan kaksi viivaa raskaustestiin ;) viikonloppuna on pakko testailla varmuuden vuoksi!

Vuosi yritystä takana

2017 syyskuussa se vihdoin tapahtui. Mies vihdoin näytti vihreää valoa vauvan yrittämiselle. Olin itse jo vauvakuumeillut ties kuinka kauan. Suhde oli kriisissäkin yhdessä vaiheessa, kun etenimme eri tahdissa siinä, milloin haluamme lapsia. Olo oli jännittynyt ja innokas. Samalla kuitenkin pidin jalkani tiukasti maassa ja tiedostin, että raskaus ei välttämättä ala heti. Olin ehtinyt lukea paljon raskauden yritys-, raskaus- ja vauvablogeja ja minulla oli hyvin realistinen kuva, mitä ongelmia voi raskautumisen suhteen olla. Mutta en siltikään osannut kuvitellakaan, minkä matkan tulisimme vuoden aikana käymään ja kuinka suuren surun tulisimme kohtaamaan...

Nyt on syyskuu 2018 ja syli on edelleen tyhjä. Niin on myös kohtukin. Ei ole vauvaa eikä ole raskauttakaan. Eräs kaverini raskautui juuri tuolloin syyskuussa 2017. Se oli heidänkin ensimmäinen yrityskiertonsa. Hän synnytti ihanan poikavauvan kesäkuussa. Niin voisi meidänkin elämä olla jo ihan erilaista, jos olisin raskautunut heti. Hänen kertoessaan raskaudestaan en pystynyt kertomaan meidän tilanteesta. Iloitsin hänen puolestaan, mutta syvällä sisimmässäni itkin.

Pelottaa ajatella, mitä kaikkea tämä matka vielä tuo tullessaan. Mitä kaikkea se vaatii, että saamme vihdoin meidän oman pienemme syliin? Kuinka paljon joudumme kärsimään vielä? Kuinka monta yrityskiertoa? Kuinka monta keskenmenoa? Tiedän, että meidän matkamme ei todellakaan ole sieltä vaikeimmasta päästä. Tiedän, että monet ovat kulkeneet matkaansa monta vuotta ja välttämättä koskaan saamatta sitä vauvaa syliin. Suuri halaus kaikille pitkän matkan kulkijoille, en voi edes kuvitella tuskaanne. Lohtua tuo myös se, että nämä pitkän matkan tarinat saavat välillä onnellisen lopun. Mutta tuska on kuitenkin välillä todella suuri tämän tyhjän sylin kanssa. Ja kun ei ole varmuutta, että tämä saa onnellisen loppunsa. Kukaan ei voi luvata sitä. 

Onneksi gynekologit ovat kuitenkin lohduttaneet, että mahdollisuudet uuteen raskauteen ovat hyvät. Ja niinhän ne varmasti ovat. Kyllä minä sen itsekin tiedän ja osaan järkeillä tämän taustamme perusteella. Välillä vain tunteet ja pelot ottavat ylivallan. Lapsettomuuden määritelmä on, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa säännöllisistä yhdynnöistä huolimatta. Vuosi meillä on yritystä täynnä, mutta raskaus on alkanut kaksi kertaa. En koe lapsettomuuden siis koskettavan vielä meitä. Olemme vain jossain välitilassa, en tiedä millä tätä meidän tilannetta kuvailisi? 

Olen päättänyt, että en aikaile ja odottele yhtään. Jos voin jotenkin tutkituttaa itseäni tai raskautumiseen/raskauden jatkumiseen voi jotenkin vaikuttaa, haluan tietää sen. Niinpä soitin tänään kädet täristen meidän terveysasemalle. Jännitti kovasti siksi, koska ajattelin, että joudun alkaa tappelemaan, että saisin edes muutamat peruslabrat tarkistettua. Mutta mitä ihmettä! Ihana hoitaja vastasi puhelimeen ja konsultoi heti lääkäriä asian suhteen. Sain lähetteen labroihin, papa-kokeeseen ja käskyn soittaa ensi viikolla uudelleen ja varata aika lääkärille! Edes joku asia menee helpomman kautta ja etenee. Hoitaja puhui jo myös, että tarvittaessa laitetaan sitten lähetettä lapsettomuusklinikalle jos jotain sitä vaativaa löytyy tai raskaus ei ala. Enää ei tarvitse yksin pähkäillä, meitä autetaan tämän asian kanssa! Olo on aika yllättynyt ja helpottunut.