14.-16. raskausviikko

Eli 13+0-15+6. Huh, edellisestä kirjoituksesta ehti vierähtääkin tovi!

Koko: Viikolta 16 lähtien sikiön pituutta ei määritetä enää CRL- mitalla vaan päästä kantapäähän. Sikiön koko pituus on viikolla 16 noin 12cm. Kohtu painaa 250g ja sisältää 2,5dl lapsivettä.

Mitä viikolla 16 tapahtuu: Sikiön vartalo kasvaa kovaa vauhtia, jalat pitenevät ja luusto ja lihaksisto vahvistuu. Sikiön iho on lähes läpinäkyvä, verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva, joka peittää sikiön kehon syntymään asti. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Migreenit jatkuvat, liitoskipuja ja repäisykipuja. Pahoinvointi ja oksentelu jatkuivat 15+0 asti, jonka jälkeen ne ovat suurimmaksi osaksi helpottaneet! Onpa ihanaa, kun ruokaa pystyy syömään normaalimmin ja joka päivä ei tarvitse oksentaa. Tietenkin raskauspahoinvoinnin helpotettua sairastuin lyhyeen vatsatautiin ja tuli sitten oksenneltua sen takia :D

Mielihalut/mikä etoo: Ajatus hampurilaisista ja muusta kovin rasvaisesta ruoasta aiheuttavat etovaa oloa. Mielihaluja tulee välillä, esimerkiksi lohta ja perunaa teki vähän aikaa sitten kovasti mieli.

Mietteitä: Ihanaa, kun vointi on alkanut helpottamaan. Migreenitkin ovat hieman helpottaneet, mutta kyllä edelleen melkein päivittäin saa jonkinlaisesta päänsärystä kärsiä, joka helposti yltyy migreeniksi asti. Viime postauksessa mainitsemani migreeniputki piti lopulta käydä katkaisemassa sairaalan päivystyksessä. Töihin olen päässyt palaamaan ja toistaiseksi ihan hyvin jaksanut. Ihanat työkaverit ovat ottaneet raskauden huomioon niin, etten joudu ihan raskaimpia hommia tekemään enää. 

Edelleenkään kalloon ei meinaa upota, että vatsassa kasvaa oikeasti pieni vauva! Pieniä hankintoja on vauvalle tullut tehtyä, olen yrittänyt näillä myös konkretisoida vauvan tuloa. Jouluna saimme myös vauvalle lahjaksi ihania pieniä juttuja! Keskeytynyt keskenmeno kummittelee päivittäin mielessä. En koe jatkuvaa paniikkia aiheesta, vaan enemmänkin tiedostan asian mielessäni, että niinkin voi edelleenkin käydä ilman että sitä tajuaisin. Ja tämä estää minua kiintymästä vauvaan. En tiedä miten kestäisin menetyksen. Ystäväni on luvannut tänään kuunnella sydänäänet, kun on neuvolassa tuuraamassa. Toivottavasti pääsisin kuuntelemaan taas ihanaa sydämen jumputusta <3 

Tänään onkin jo vuoden 2018 viimeinen päivä. Vuoteen on mahtunut paljon surua, mutta myös iloa ja vuosi on hujahtanut nopeasti ohitse! Tämän vuoden aikana olen tehnyt kolme kertaa positiivisia raskaustestejä, saanut kaksi keskenmenoa, kokenut lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan, olen toivonut ja rukoillut, että meille suotaisiin vauva, olen tehnyt vaikka kuinka monta ovulaatio- ja raskaustestiä, olen laskenut kiertopäiviä ja kironnut monet kerrat, kun en ymmärtänyt kehoni hormonitoimintaa, olen ollut niin katkera ja pettynyt monet kerrat ja myös innostunut positiivisia raskaustestejä tehdessäni, olen ollut varma, ettemme saa ikinä vauvaa, olen luullut etten selviä kesäkuisesta keskenmenosta, olen huomannut olevani vahvempi kuin luulin ja lopulta vuosi päättyy siihen, että toiveeni on käynyt toteen ja saan viettää vuoden vaihteen ihana pieni vauva mahassani <3 Toivottavasti ensi vuodesta tulee elämämme paras vuosi ja saamme vauvan syliimme kesäkuussa.

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

12. ja 13. raskausviikko

Eli 11+0-12+6. Tänään elellään kyllä jo päivässä 13+1. Migreenien vuoksi en ole nyt saanut oikein kirjoiteltua.

Koko: Viikolla 12 vauva on limen kokoinen ja viikolla 13 luumun kokoinen.

Mitä näillä viikoilla tapahtuu: Viikolla 12 sisäelimet alkavat toimia ja liikkeet ovat yhä enemmän tahdonalaisia. Viikolla 13 raskauden ensimmäinen kolmannes on takana. Herkin kehityksen aika on ohi ja keskenmenon riski laskee selvästi. Sikiö näyttää yhä enemmän pieneltä lapselta. Kasvoihin ovat kehittyneet silmät, nenä ja suu. (vau.fi)

Suurimmat oireet: MIGREENI! Nämä kaksi viikkoa meni täysin migreenissä. Pahoinvointi on edelleen helpottamaan päin, suurimmaksi osaksi enää iltaisin on pahoinvointia ja oksentelua. Väsymystä, rinnat ovat kasvaneet (piti käydä rintaliivi ostoksilla :D). Alavatsaa ajoittain vihloo.

Mielihalut/mikä etoo: Edelleen rasvainen ruoka on ehdoton ei ja ajatuskin jostain mäkkäri ruoasta tekee pahaa. Suklaa on alkanut taas maistumaan sopivasti joulun lähestyessä. Mielihaluna appelsiini pikkumehut ja maku vissyt.

Mietteitä: Töihin en ole vieläkään päässyt sen yhden päivän kokeilun jälkeen, mutta huomenna uusi yritys ja toivon niin kovasti, että nyt pääsisin ja pysyisin työkuntoisena! Reilu kaksi viikkoa sitten iski kamala migreeni ja sen jälkeen en ole kivutonta päivää saanut (paitsi tänään toistaiseksi, koputan puuta ettei se migreeni nyt enää minua löytäisi!). Lääkärit ovat olleet hyvin arkoja lääkkeiden kanssa (minkä toki ymmärrän, enkä halua itsekään syödä mitään, jos se ei ole turvalliseksi todettu). Eilen sitten päivystyksessä sattui hyvä lääkäri kohdalle, joka uskalsi noudattaa teratologisen tietopalvelun ohjeita ja niin sain lääkekombon, jolla migreeni tyssäsi. Minulla menee myös estolääke migreeniin ja sen annosta nostettiin. Suurimmalla osalla migreenit helpottaa  jossain vaiheessa raskauden aikana, toivottavasti minullakin kävisi niin :)

Tänään oli toinen neuvolakäynti ja jännitin etukäteen kovasti sykkeiden kuuntelua. Ne löytyikin ihan saman tien ja terkkari totesi, että kuuluu viikkoihin nähden todella kovaa. Oli ihana kuulla pienen syke ja huokaista taas vähän helpotuksesta <3

Nt-ultra

Ja kaikki oli kunnossa! Aivan uskomatonta <3

Tänään koitti koko alkuraskauden jännitetty ja pelättykin päivä. Tuntuu ihmeelliseltä, että ollaan päästy tänne asti ja kaikki on edelleen kunnossa! Tämän jälkeenkin huono lopputulos on tietenkin edelleen mahdollinen, mutta nt-ultra ja raskausviikolle 13 pääsy on merkinnyt itselle tietynlaista etappia ja onhan se keskenmenon riski nyt tippunut huomattavasti. Ultraa jännitin kovasti etukäteen. Viikonloppunakin heräsin yöllä ja melkein hyperventiloin. Mielessä on pyörinyt keskenmeno ihan luvattoman paljon, vaikka mikään ei ole viitannut, ettei kaikki olisi kunnossa. Viime kerran keskeytynyt keskenmeno jätti jonkinlaisen trauman. Se kun voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessaan odottajan siitä mitään tietämättä. 

Kapusin paikan päällä ultrauspöydälle ja hengittelyyn piti taas keskittyä. Kerroin kätilölle keskenmeno taustasta ja totesin hiukan jännittävän. Hän oli onneksi todella kokeneen ja rauhallisen oloinen. Ensin ultrailtiin vatsan päältä ja pieni löytyi sieltä heti ja kätilö totesi, että kyllä täällä liikettä on. Ihmeissäni kyselin, että onko se oikeasti siellä elossa ja näytöltä havaitsinkin itsekin liikkeet! Noiden liikkeiden näkeminen on kyllä niin ihmeellistä. Sydän jumputti kanssa hyvää vauhtia. Alakautta sitten katsottiin vielä tarkemmin rakenteita. Pieni oli jämähtänyt selälleen, eikä meinannut millään näyttää sivuprofiiliaan meille! Heilutteli vaan raajojaan edestakaisin. Kätilö käski kyykkäämään ja paineli vatsaa ja näin saatiinkin hetkeksi myös sivuprofiili näkyviin. Niskaturvotus ja kaikki rakenteet olivat täysin normaalit. Pieni oli muutamia päiviä isompi, mutta laskettua aikaa ei muutettu, eli viikot ovat nyt 12+0. Seulan tulokset tulee sitten myöhemmin, toivottavasti nekin ovat kunnossa! Istukka minulla on edessä ja osittain kohdunkaulakanavan päällä. Kätilö sanoi, että kohdun kasvaessa se suurella todennäköisyydellä siitä liikkuu itsestään ylöspäin. Toivottavasti, haluaisin kovasti synnyttää alakautta.

Olen koko alkuraskauden varautunut pahimpaan. Ja niin on tehnyt mieskin. Emme ole kummemmin uskaltaneet puhua vauvasta ja mies ei ole uskaltanut lukea raskausviikko kuvauksiakaan. Raskaudesta on puhuttu epävarmana asiana ja muistutettu raskaudesta tietäviäkin siitä, jos on mennyt puheissa liian varmaksi raskauden jatkuminen loppuun asti. Nyt näyttää siltä, että meille hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä tulee oikeasti kesällä vauva! Totesin miehellekin, että nyt pitää alkaa oikeasti varautumaan siihen, että puolen vuoden päästä meidän elämä muuttuu täysin :D menee varmasti hetki, että pystyy kääntämään ajatukset, en tällä hetkellä meinaa uskoa tätä ollenkaan todeksi. Että tuolla vatsassani hyppelehtii jo 6cm pituinen vauva, jolla on kaikki elimet ja rakenteet jo valmiina. Toivottavasti vatsan kasvaessa ja ajan kuluessa pystyn uskomaan ja luottamaan. Ja toivottavasti annan itseni kiintyä vauvaan, nyt en ole uskaltanut sitä tehdä kovan menettämisen pelon vuoksi.

10. ja 11. raskausviikko

Eli viikot 9+0-10+6.

Koko: Viikolla 10 alkio on oliivin kokoinen ja viikolla 11 sikiö on kuivatun luumun kokoinen. Viikolla 11 kohtu on greipin kokoinen.

Mitä näillä viikoilla tapahtuu: Viikolla kymmenen alkio tekee ensimmäiset refleksinomaiset liikkeensä. Sisäelimet ja raajojen alut jatkavat kehittymistään. Viikolla 11 kaikki rakenteet ovat muodostuneet valmiiksi ja aletaan puhumaan sikiöstä! Tämän vaiheen jälkeen sikiön tehtävä on kasvaa ja kypsyä kohdussa. Sikiö alkaa pissata, kun munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Aivot alkavat hiljalleen saada sikiön liikkeet hallintaansa. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Migreeni, alavatsan vihlonta ja kiristely, rinnat kipeät ja turvonneet, kova väsymys. Pahoinvointia ja oksentelua edelleen, mutta ei ole onneksi enää ihan jatkuvasti oksennus kurkussa olo. Pientä helpotusta siis tullut! 

Mielihalut/mikä etoo: Rasvainen ruoka ällöttää eniten. Olen joitain päiviä pystynyt syömään jopa lämmintä ruokaa välillä vähän isompia määriä kerrallaan. Edelleen kaikki raikkaat asiat maistuu parhaiten ja ruisleipää tekee välillä mieli.

Mietteitä: Viimeisin ultra toi uskoa, että kaikki voisi oikeasti mennä tällä kertaa hyvin, mutta edelleenkään en uskalla luottaa mihinkään tai ajatella tulevaisuutta vauvan kanssa. Ei ole mitään tunnetta, että kaikki ei olisi kunnossa, mutta en uskalla ajatella kaiken olevan hyvin :D Keskenmeno pyörii edelleen päivittäin mielessä ja tuleva nt-ultra on alkanut jännittää. Olen myös alkanut jännittämään seulan tuloksia, siinä tapauksessa siis jos pieni on vielä elossa ja niiltä osin kaikki kunnossa. Kävin töissä yhden vuoron verran ja jotenkuten työpäivän jaksoin, mutta seuraavana päivänä taas jouduin jäämään sairaslomalle kamalan migreenin, pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi. Ei kroppa oikein kestä tällä hetkellä rasitusta :/ pitää koittaa ensi viikon puolella uudelleen töihin paluuta.

Pienen pieni ihme

Taas makoilen jo tutuksi käyneen kätilön ultraus pöydällä. Kätilö tiedustelee saako ultrauksen aloittaa. Sanon, että joo äkkiä vaan pois alta tämä epätietoisuus! Kätilö kertoo, että kun näyttää siltä, että pyörryn kohta. Sydän hakkaa hulluna ja tuntuu, etten pysty hengittämään jännitykseltä. Alakautta ultratessa tulee näkyviin viime kerrasta suurentunut raskauspussi, mutta näkyvyys on alkuun huono ja pientä ei näy. Vaihdetaan mahan päältä ultraukseen, ja sieltähän se pieni pomppaa näkyviin! Kätilö toteaa, että kyllä täällä elossa ollaan. Pystyn taas hengittämään.

En ole viime päivinä uskaltanut ajatella mihinkään suuntaan etukäteen ultran lopputulosta. Ajattelin vain, että asiat on niin kuin ne on ja sille ei voi mitään kuitenkaan. H-hetken lähestyessä paniikki kuitenkin kasvoi taas valtaviin mittoihin ja varsinkin, kun pientä ei taas ensiksi näkynyt niin olo oli hyvin epätoivoinen. Onneksi kaikki oli juuri niin, kuin pitääkin! Pieni pomppi ja heilutteli ja syke kuului hyvin. Niin ihmeellistä! En voi käsittää, että vatsassani kasvaa ja liikkuu tuollainen pieni ihme <3 Voi, kunpa kaikki menisi nyt jatkossakin hyvin! Tämä ainakin vähän valoi lisää uskoa siihen.

Siellä hän kelluu pää alaspäin <3

9. raskausviikko

Eli raskausviikko 8+0-8+6. Tänään elellään päivässä 9+1. Neuvolassa viikot lasketaan varhaisultran mukaan, niin lasken itsekin nyt sen mukaan.

Koko: Pieni on vadelman kokoinen!

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Sisäelimet ja aivot kehittyvät kovalla vauhdilla. Sormet, varpaat ja kyynärpäät alkavat myös kasvaa. Vartalo vahvistuu ja pää muuttuu pyöreämmäksi. Vastuu verisolujen tuotannosta siirtyy maksalle ja näin ollen ruskuaispussia ei enää tarvita ja se surkastuu pois. Sukuelimet alkavat muodostua. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pahoinvointi ja oksentelu, olo on jatkuvasti huono. Rinnat ovat kasvaneet ja todella pinkeät. Alavatsaa jomottelee välillä ja jännää kipristelyä ja vihlontaa on tuntunut ajoittain.

Mielihalut/mikä etoo: Melko samat, kuin viime viikoilla. Edelleen raikkaat asiat maistuvat parhaiten ja lämmin ruoka ei maistuisi ollenkaan. Leipää on tehnyt välillä mieli. Mehukeitto, smoothie, jogurtti ja hedelmä linjalla aika pitkälti elelen.

Mietteitä: Tällä viikolla oli ensimmäinen neuvolakäynti. Käynti oli aika nopea ja kertausta vain, sillä kävin ensikäynnillä viimeksi kesäkuussa. Vähän ehkä harmittikin, kun käynti oli niin nopea tahtinen ja esimerkiksi neuvolakorttini on täytetty vajaasti. Valittelin huonoa oloa terveydenhoitajalle ja hän varasikin seuraavalle päivälle jo ajan neuvolalääkärille. Lääkäri sitten onneksi kirjoitti sairaslomaa, jota jatkettiin taas tänään hänen toimestaan pidemmälle. Olo ei ole kohentunut yhtään, oksentelua ja yökkäilyä on päivittäin ja pahoinvointi on läsnä melkein läpi vuorokauden. Tarvitsen kovasti varmistusta, että pienellä on kaikki kunnossa, joten varasin ajan uuteen varhaisultraan yksityiselle... Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia. Nyt ollaan ylitetty 8+6, jolloin pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tuolloin tuli pientä tuhruvuotoa neljän-viiden päivän ajan. Nyt tuollaista vuotoa ei ole onneksi näkynyt!

Pelkoja

Herään keskellä yötä ja jään hereille. Päässä pyörii keskenmeno. Taas. Mietin, miten reagoin jos seuraavassa ultrassa tulee huonoja uutisia. Miten selviän siitä. En osaa kuvitella sitä tilannetta, että kaikki olisikin hyvin. En uskalla. Koska eihän meillä tämä voi päättyä koskaan hyvin. Vai voisiko?

Huomaa, että stressitasot alkavat nousemaan, kun lähestytään sitä päivää, kun pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tänään eletään päivässä 8+2 ja viimeksi kehitys loppui 8+6. Ihan huomaamatta ollaankin jo näillä viikoilla. Hyvin kriittisillä viikoilla itselle. Tähän asti olen pystynyt olemaan rennoin fiiliksin raskauden suhteen ja en ole turhaa murehtinut tulevaa. Mutta nyt se rento fiilis on muisto vain ja huomaamatta päässä alkaa pyörimään viime keskenmenoon liittyvät kokemukset ja pelot tämän raskauden päättymisestä.

Vointi on tosiaan ollut hyvin huono pahoinvoinnin, migreenin, närästyksen ym. kanssa. Ja ei olisi viime postauksessa kannattanut hehkuttaa, että on oksentanut vain kerran, on nimittäin tullut oksennettua monta kertaa sen jälkeen! En pysty olla miettimättä, että kärsinkö tämän kaiken taas turhaan. Että mitä jos tämä vointi on näin huono ja joudun olemaan sairaslomalla, mutta sitten raskaus keskeytyykin. Eli kaikki tämä kärsimys olisi vain kärsitty muuten vain ja kivulias keskenmeno siihen päälle. Niin kuin viime raskaudessa kävi. Vajaa kuukausi pahoinvointia, oksentelua, migreeniä ja sitten pitkän kaavan mukaan mennyt keskenmeno. Ei ole helppoa tämä homma ja on aikamoinen riski aina tämä raskautuminen. Ja kun tämä ei vaikuta vain minuun vaan myös lähipiiriini ja työpaikalle asti, kun joutuvat järjestelemään sijaisia.

Toivon niin, että tällä kertaa tämä huono olo on kaiken arvoista. Ehkä tätä huonoa oloa on tällä kertaa vielä vaikeampi kestääkin, koska tietää, ettei se välttämättä tarkoita sitä vauvaa. Aion mennä uuteen ultraan yksityiselle viikon - parin sisään. On pakko varmistaa, mikä on tilanne. Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia ja ultran näytölle piirtyisi elävä pienokainen ja saataisiin kuulla syke. Tai muuten olisi kyllä taas todella huono tuuri. Jos varhaisultrassa on todettu syke ja kaiken olevan kunnossa, sanotaan keskenmenon mahdollisuuden olevan vain 2-3%. Viimeksi kuuluttiin tuohon pieneen prosenttiin, eikö tällä kertaa olisi meidän vuoro olla siinä 97-98% joukossa, jolla ei tule keskenmenoa?

7. ja 8. raskausviikko

Eli raskausviikot 6+0-7+6. Tänään elellään päivässä 7+4. On ollut kiirettä tällä viikolla ja vointi niin huono välillä, ettei aiemmin ole ehtinyt kirjoittelemaan.

Koko: 7. viikolla alkio oli linssin kokoinen ja tällä viikolla mustikan kokoinen!

Mitä näillä viikoilla tapahtuu: 7. viikolla silmien aiheet ja sisäelimien esiasteet muodostuvat ja loppuviikosta sydän alkaa kierrättämään verta. 8. viikolla suu ja sieraimet ovat alkaneet jo muodostua sekä sydämen seinämät ja läpät muodostuvat. Käsivarsien ja jalkojen aiheet kasvavat. Alkiolla on jo ohut ihokerros eikä se ole enää litteä. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Rinnat ovat kipeät ja turvonneet, pahoinvointi, närästys, vatsan turvotus, alavatsan juiliminen, väsymys, migreeni.

Mielihalut/mikä etoo: Mielihaluina satsumat ja raikkaat smoothiet! Ja muutenkin kaikki hedelmät maistuvat parhaiten. Lämmin ruoka ei oikein meinaa maistua ja annokset ovat tosi pieniä. Toisella hetkellä joku ruoka saattaa maistua ok mutta toisella hetkellä se etoo ja ei voisi kuvitellakaan syövänsä sitä :D jos taas ei syö, niin pahoinvointi vaan pahenee, eli jotain pientä pitäisi koko ajan syödä vaikka ei yhtään tekisi mieli. Lyhyesti sanottuna, on aika vaikeaa tämä ruokailu tällä hetkellä!

Mietteitä: Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet tosi raskaita. Olen ollut sairaslomalla enemmän kuin töissä, mutta tämän viikon olen onneksi ollut syyslomalla. Vaikka aika rankka tämä lomaviikkokin on ollut, oltiin nimittäin ulkomailla! Oli ihana matka ja ihana kohde, mutta kyllä tämä väsymys ja pahoinvointi vaan verottaa ihan kamalasti, eikä matkasta pystynyt nauttimaan samalla tavalla. Uskaltauduin reissusta ostamaan pari vauvan vaatetta <3 oli niin söpöjä! 

Minulla on migreeni ja raskaus on taas provosoinut sitä entisestään. Viime viikolla nousi kuume influenssarokotteesta. Tällä hetkellä olen kovassa flunssassa. Inhottavaa närästystä ja ylävatsa oireilua on melkein päivittäin. Väsymys on lamaavaa. Pahoinvointi on taas kamalaa ja saa kyseenalaistamaan miten tämän jaksaa, niinkuin viime kerrallakin raskaana ollessani. Olen oksentanut vain kerran, viime raskaudesta olen oppinut miten pitää omalla kohdallani oksentelu kurissa ja olen tällä kertaa syönyt välillä lääkärin määräämiä pahoinvointilääkkeitä. Mitenköhän sitä pärjää ensi viikolla töissä? Kaikesta pahasta olosta huolimatta olen onnellinen. Onnellinen siitä, että saan olla raskaana. Millään muulla ei ole väliä. Vietän vaikka loppu raskausajan sairaslomalla ja kärsin sohvanpohjalla, kunhan saan kesäkuussa meidän vauvan terveenä syliin <3

Varhaisultra

Pidän kädet silmilläni, kun kätilö alkaa ultraamaan. Viimeksi varhaisultrassa alkio löytyi heti enkä ehtinyt panikoimaan. Nyt kuluu minuutti ja kätilö ei oikein sano mitään. Vilkaisen näytölle. Raskauspussi, mutta tyhjältä näyttävä sellainen. Eikö siellä nyt sitten ole sitä alkiota parkaisen jo kyyneleet silmissä ja peitän taas silmäni. Tällä kertaa siis tuulimuna, ajattelen. Kätilö rauhoittelee ja pyytää hengittämään rauhallisesti ja kohta sanookin, että katsoppas nyt tänne. Näen heti nopeasti vilkkuvan sykkeen ja huokaisen helpotuksesta <3

Meidän pienokaisemme oli alkuun tiukasti painautunut kohdun limakalvoon, eikä häntä meinattu saada näkyviin. Helpotus oli suuri, kun syke löytyi ja pieni viitsi vähän irrottautua limakalvostakin, että saatiin mitat :D Tunteet menivät kyllä niin vuoristorataa. Toisella hetkellä olin ihan varma, että tämä raskaus oli tässä. Toisella hetkellä olin onneni kukkuloilla. Käynnin jälkeen uskalsi mieskin hymyillä, onnitteli ja halasi tiukasti. Kätilö oli sama, kuin viimeksikin varhaisultrassa ja hän jutteli meidän kanssa myös keskenmenosta. Ihana, että hän jaksoi rauhallisesti käydä keskenmenon vaiheet meidän kanssa läpi ja ymmärsi paniikkini. Hän myös sanoi, että varmasti 8+6 (raskaus viimeksi keskeytyi) ja 10+0 (keskenmeno viimeksi todettiin) tulee varmasti esiintymään pelkoa ja paniikkia. Saatanpa käydä uudelleen joskus noilla viikoilla varhaisultrassa. Pieni hinta kuitenkin mahdollisesta mielenrauhasta! Ja jos raskaus taas keskeytyisi, haluaisin tietää sen mahdollisimman pian.

Tänään on omien laskelmien mukaan 6+3 ja ultrassa mitoiksi saatiin 6+4. Menen varmaan tuon 6+3 mukaan edelleen, sillä nuo mitat saattaa alussa hieman heittää. Ja ei ne taida laskettua aikaa muuttaa julkisellakaan, vaikka muutama päiväkin heittoa olisi. Tai saa nähdä mitä neuvolassa sanovat, menen sitten sen mukaan minkä mukaan he haluavat mennä. Edelleen on hassun epäuskoinen olo raskautta kohtaan, vaikka pienen näkikin ultran näytöllä ja oireet ovat vahvoja. Pelko siitä, että tämä taas vietäisiin meiltä pois, on niin kova. Edelleen fiilikset yleisesti ottaen on kyllä rauhalliset raskauden suhteen, varmaan tuon epäuskoisuuden vuoksi. Ei voi kun yrittää luottaa, että tällä kertaa onnistuttaisiin ja saataisiin pieni syliin asti.

6. raskausviikko

Eli raskausviikko 5+0-5+6. Tänään elellään päivässä 5+5, mutta en huomenna kerkeä oman koneen ääreen, niin ajattelin postata tämän näin etukäteen :)

Koko: Kirjoitin viime viikolle väärin, tällä viikolla se alkio on omenan siemenen kokoinen! :D Eli viime viikolla alkio oli unikon siemenen kokoinen.

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Tällä viikolla aivot kehittyvät ja aivan viikon lopulla muodostuvat aivojen erilliset osiot. 25 päivää hedelmöittymisestä eli tämän viikon puolivälissä alkaa alkion sydän lyömään ja pumppaamaan nestettä! (vau.fi)

Suurimmat oireet: Rinnat kipeät, vatsan turvotus, väsymys, ajoittainen etominen ja pahoinvointi.

Mielihalut/mikä etoo: Tällä viikolla ei ole ollut mielihaluja, mutta viime raskaudesta tuttu etominen on alkanut. Jotkut ruoat vain alkavat etomaan niiden syömisen jälkeen, enkä voi kuvitellakaan syöväni niitä uudelleen :D esimerkiksi itse tehty tomaattikeitto ja burger kingin hampurilainen. Ajatuskin näistä tekee oikeasti pahan olon!

Mietteitä: Edelleen on vaikeuksia uskoa tähän raskauteen. Tein tänään viimeisen testin kaapista pois ja sain tasavahvat viivat, kyllä siellä joku majailee oikeasti ja nostaa hormonitasoja <3 Melkein joka kerta vessassa tulee pelättyä, että mitä jos näkyykin verta tai muuta outoa vuotoa. Alavatsaa on välillä kovasti jomotellut, mutta nyt pariin päivään ei ole jomottelua tuntunut. On ollut todella kiireiset päivät, että kyse voi olla vain siitä, että en ole sitä jomottelua huomioinut. Tai sitten se on normaalia vaihtelua oireissa. Silti pelko nostaa päätään, että jos siellä ei pieni kasvakkaan. Pelästyin myös, kun vasenta puolta alavatsasta on vihlonut välillä todella pistävästi. Mieleen tuli heti tietenkin kohdunulkoisen mahdollisuus. Soitin neuvolaankin, että pitääkö huolestua, kun kipu tuntui tosi kovalta ajoittain. Sieltä terkkari rauhoitteli, että suurella todennäköisyydellä on ihan normaalia kohdun kasvuun ja kohdunkannattimien venymiseen liittyvää kipuilua ja jos tulee vuotoa tai kipu lisääntyy niin sitten pitää soitella uusiksi. Itselle tuli myös mieleen kysta tai keltarauhaseen liittyvä kipuilu. Toivottavasti kivut ovat ihan normaaleja! 

5. raskausviikko

Ajattelin kirjoitella jokaisesta raskausviikosta pienen postauksen, että jää sitten asiat muistoksi. Ja voi sitten vertailla myöhemmin, jos raskaus keskeytyisikin ja alkaisi taas uusi raskaus. Tai sitten jos kaikki menisikin hyvin ja joskus vielä odottaisi pikkusisarusta! Ja itse olen tykännyt lukea tällaisia raskausviikko postauksia muista blogeista. Tänään siis on 4+6 ja huomenna alkaa uusi viikko.

Eli raskausviikko 4+0-4+6. 

Koko: Alkio on omenan siemenen kokoinen.

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Kolme alkiokerrosta muodostuu. Uloimmasta kerroksesta kehittyvät mm. aivot, selkäydin, hermosto, silmät, korvat ja iho. Keskimmäisestä ja sisimmästä kerroksesta kehittyvät mm. luusto, lihaksisto, verisuonet, sydän, suolisto ja muut sisäelimet. (vauva.fi)

Suurimmat oireet: rintojen arkuus, vatsan turvotus varsinkin illalla, jatkuva nälkä, alavatsan jomottelu. 

Mielihalut: Jäätelö! Yleensä syön jäätelöä hyvin harvoin. Tällä viikolla on maistunut melkein päivittäin, hups :D 

Mietteitä: En edelleenkään jotenkin usko tai sisäistä kunnolla olevani raskaana. Käytännön tasolla tietenkin toimin, kuten raskaana oleva. Mutta ei vaan meinaa uskoa tätä. Mitä jos kuvittelenkin kaiken? Mutta kai ne kaksi viivaa tikussa, kuukautisten puuttuminen ja oireet puhuvat puolestaan! Edelleen on tosi rauhaisa fiilis raskauden suhteen, mistä olen todella tyytyväinen. Muutama ihminenkin jo tietää raskaudesta. Kahdelle ystävälle piti kertoa yhden tulevan tapahtuman takia. On paljon helpompaa, kun he tietävät. Kerroin myös yhdelle hyvälle ystävälleni, kun mies oli kertonut veljelleen ja hyvälle ystävälleen. Eli jo viisi ihmistä tietää! Ensin ajattelin, että ei kerrota todellakaan kenellekään ja pieni paniikki nosti päätään, kun tajusin jo viiden tietävän asiasta. Mutta nyt tuntuu, että ei se haittaa, vaikka he tietävät. Ei olla vielä päätetty, missä vaiheessa kerrotaan perheille, varhaisultran vai nt-ultran jälkeen. Olettaen siis, että ultrissa kaikki olisi kunnossa, kun voi myös tietenkin olla, ettei mitään kerrottavaa olekaan. Eikä sitä onneksi vielä tarvitse päättääkään, milloin kerrotaan. Varhaisultra on muuten ensi viikon lopulla, apua!

Neuvolaan soitto + labratulokset

Tänään aamulla oli pakko taas varmistus testailla ennen neuvolaan soittoa. Ja olihan se viiva taas onneksi vahvistunut. Puhuin oman neuvola terkkarin kanssa, kenen luona ehdin käydä kesäkuussa ennen keskenmenoa. Hän toivoi myös, että nyt kaikki menisi hyvin ja luottavaisin mielin varaili minulle ensimmäistä aikaa ja keskusteltiin jo myöhemmin tulevasta lääkärin ajastakin. Hän sanoi, että näillä tiedoilla (pitkä kierto + ensimmäinen kierto sitten huhtikuun) hän laittaa lähetteen julkiselle puolelle varhaisultraan. Jonkin ajan kuluttua tulikin soittoa takaisin päin, ettei hän laitakaan lähetettä. Hän oli konsultoinut toista terkkaria, joka oli sitä mieltä, ettei tarvetta lähetteelle ole ja se vain käännettäisiin takaisin. Noh, sanoin sitten varaavani ajan yksityiselle ultraan ja ilmoittavani tuloksen. Sillä kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja millään laskea! Sen laskutavan mukaan nyt olisi 5+5 ja minun laskujen mukaan on 4+1. Ja jos olisi jo 5+5 olisin saanut negatiivista vielä 4+5 ja sen haamun mistä laitoin kuvaakin niin 5+0. Onneksi se kätilön tekemä ultra yksityisellä ei ole maata kaatavan kallis ja maksan sen mielelläni oman mielenrauhan ja viikkojen määrittämisen vuoksi.

Tänä perjantaina olisi ollut käynti lääkärin luona koskien reilun vuoden yritystä ja aiemmin otettuja labratuloksia. Tuo käynti nyt peruttiin sitten tarpeettomana. Toivottavasti saan uuden ajan, jos tämäkin raskaus keskeytyisi, sillä tarvitsen varmasti siinä vaiheessa jotain kiertoja tasaamaan. Papakoe siis ymmärtääkseni kantaan tulleen lausunnon mukaan oli ihan normaali ja verikokeissa kaikki muu oli aivan mallillaan, paitsi kolesteroliarvot. En ymmärrä miten, mutta onneksi, TSH oli 1,74!! Eli täysin normaali ja hyvä tulos tämä raskautumis asiakin huomioiden. Mutta ne kolesteroliarvot. Kokonaiskolesteroli ja LDL eli "paha" kolesteroli olivat koholla. En tiedä onko sillä ollut jotain vaikutusta, kun koko syyskuun vetelin täysrasvaisia maitotuotteita, koska luin netistä niiden vaikuttavan positiivisesti raskautumiseen :D no nyt ei ole onneksi enää tarvinnut niitä käyttää. Toivon neuvolalääkäriltä, että laittaisi sitten lähetteen kolesteroliarvojen kontrollointiin. Tai jos ei sinne asti päästä, niin pyydän lähetettä terveyasemalta.

Aiemmasta tuttuja oireita on ilmaantunut lisää. Rinnat ovat todella arat ja turvonneet, vatsaa turvottaa iltaa kohden, alavatsan jomotteluja tulee ja menee, palelen iltaisin, jatkuvasti on nälkä (viime yönä piti ekan kerran nousta keskellä yötä syömään, koska ei vaan voinut nukkua niin hirveässä nälässä), jotkut hajut etovat ja pitkä ruokailuväli aiheuttaa etomista. Unet ovat taas käsitelleet runsaasti raskaus- ja vauva-asioita. Viime yönäkin näin unta, missä imetin pientä vauvaani. Imetysunia näin paljon myös viime raskaudessa. Onneksi on ollut hyviä unia, eikä menettämiseen liittyviä. Edelleenkään en osaa ajatella oikeasti olevani raskaana. Tai tajuan tietenkin sen asian käytännön tasolla, mutta en jotenkin sitten ehkä uskalla luottaa tarpeeksi, että sisäistäisin asian kunnolla. Tällä hetkellä olen aika rauhallisin mielin ja sillä asenteella, että niin käy kun on käydäkseen. En voi siihen vaikuttaa muuten, kun tekemällä kaikki asiat huomioiden olevani raskaana (niinkuin syömällä suositusten mukaan). Viime raskauksissa olin todella huolissani ja pelkäsin pahinta ja sitten se pahin kävi. Eikä siitä pelkäämisestä ollut mitään hyötyä. Toivottavasti tämä rauhallinen fiilis jatkuukin näin ja olen tietoisesti myös siihen pyrkinytkin.

Oikeasti raskaana

Siinä sitten kävi niin, että haamut ovat alkaneet vahvistumaan... eli raskaana ollaan ihan oikeasti! 

Pelottaa, jännittää, ahdistaa, itkettää, naurattaa... Ja olen niin onnellinen! En meinaa uskoa, että olisin oikeasti taas raskaana. En ole vielä kertonut raskaudesta yhtään kenellekään, paitsi teille tieten täällä blogimaailmassa, kiitos onnitteluista ja tuestanne! <3 Mies saa kuulla heti palattuaan kotiin, niin sitten on joku kenen kanssa puhua aiheesta. On ollut vaikeaa pitää näin isoa asiaa vain itsellään viime päivät, tekisi mieli kertoa jollekin! Jos raskaus tästä etenee, niin ajatuksena on ollut, ettei asiasta kerrota kenellekään, kun vasta nt-ultran jälkeen... En edes uskalla ajatella kunnolla niin pitkälle.

Mietin juuri, että kateeksi käy niitä ihmisiä kenellä plussa tikussa tarkoittaa automaattisesti vauvaa vajaan 9 kuukauden kuluttua. He voivat luottaa raskauteen, tehdä järjestelyjä sen mukaan, että ovat raskaana vielä esim. puolen vuoden päästä ja he voivat valmistautua vauvan tuloon. Tietenkään kenelläkään ikinä mikään ei ole varmaa, mutta lähipiirissä kaikki on aina mennyt niin kuin kuuluukin: raskaus alkanut heti ja raskauksissa ei ole ollut ongelmia ja suhtautuminen raskauksiin on myös ollut sen mukaista. Keskenmenoja kokeneena ei pysty luottamaan ollenkaan raskauteen, ei uskalla miettiä mahdollista vauvaa, pelkää joka wc-reissulla vuotoa, pelkää kaikkia jomotuksia vatsassa, pelkää jos ne jomotukset puuttuu... Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun teen positiivisia raskaustestejä. Helmikuussa kemiallinen/varhainen keskenmeno (edelleen epäselvää, miten se määritellään), huhtikuussa alkanut ja kesäkuussa keskenmennyt raskaus. Ja nyt tämä, hieman jännittää tämän lopputulema. Jotenkin ei edes pysty näkemään, että vauva odottaisi tämän matkan päässä. Mutta toivon enemmän kuin mitään, että juuri tämä vauva olisi nyt tarkoitettu meille <3

Tällä hetkellä ilmeisesti eletään raskausviikkoa 3+5 eli 4. raskausviikkoa. Eli ihan kamalan alussa ollaan, niin moni asia voi mennä pieleen. Jos ensi viikolla olen vielä raskaana, niin sitten on ajatuksena soitella neuvolaan ja alkaa miettimään varhaisultraa... Yritän saada sitä julkiselta puolelta, sillä tämä oli ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen ja se oli pidempi, kuin normaali kiertoni. Kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja siis määritellä. Ja eikö ne seulonta verikokeet pitänyt suht tietyllä viikolla saada otettua ja kun ne otetaan ennen sitä nt-ultraa? Palailen ensi viikolla, toivottavasti iloisissa merkeissä...!

Haamuilua

Olisiko siellä oikeasti joku pieni kyytiläinen? Jos on, pidäthän todella tiukasti kiinni ja nähdään ensi kesänä <3

Menkat eivät ole siis vieläkään alkaneet. Nyt eletään kiertopäivää 36. Olen testaillut aina välillä, että saisi jonkun käryn mitä tapahtuu. Eilen raskaustestiin ilmestyi hailakkaa haamua ja tänään sama juttu <3 Olen tässä kierrossa negaakin testaillut, viimeksi kp 33 tuli negatiivista. Kun yritän laskeskella tätä kierron matikkaa, että mikä päivä on tärppi käynyt, niin ei ole oikein muuta mahdollisuutta, kun kp26 ja nyt olisi siis kp 36 ja 10dpo. En kyllä ymmärrä miten sitten jo eilen 9dpo sain jotain raskaustestiin näkyviin. Ei ole kertaakaan aiemmin näkynyt jo niin aikaisin ja 10dpo olen kirjoittanut huhtikuussa, kun raskauduin, saaneeni todella haalean mahdollisesti kuvitellun viivan rfsu herkällä testillä. Mietin myös mahdollisuutta, että jos ovulaatio olikin silloin, kun alunperin ajattelin eli kp17 niin nyt olisi 19dpo. Ja jos tärppi olisi ollut tuolloin kp17 niin aika pahalta vaikuttaa, että vasta nyt tulisi todella haaleita haamuja testeihin.

Jännittää miten tämä tästä nyt etenee! Jos dpo onkin jo 19 niin mitä tuolla sisälläni oikein tapahtuu? Voiko tuulimuna raskaudessa tai jossain muussa tilanteessa hcg nousta todella hitaasti? Tai sitten on 10dpo ja viivat jatkavat haamuiluaan ja tämä muuttuu kemialliseksi. Tai sitten viivat vahvistuvat hienosti ja tulee keskenmeno. Tai sitten... josko saisimme ensi kesänä oikeasti pienen vauvan <3 Kolmas kerta toden sanoo? Todella toivon tämän sanonnan pitävän paikkaansa tällä kertaa!

Ainiin ja oireitakin on kyllä jotain. Alavatsassa on ollut tuntemuksia ajoittain, jomottelee ja kipristelee. Rinnat ovat arat ja raskaat. Palelen iltapäivisin ja iltaisin kovasti. Ja eilen aamulla tuli vaan tunne, että kyllä siihen testiin vielä viivaa saan.

Laitan tähän alle kuvaa niistä haamuviivoista, toodella hailakoita ovat ja vaikea tallentaa kännykän kameraan! Ja tässä tietokoneen näytöllä kyllä näkyvät todella huonosti... :D mutta kyllä ne livenä näkyi oikeasti! Eilen kävi niin, että pregcheckiin sain jotain viivanpaikan tapaista ja mielestäni se ei kyllä ikinä anna mitään turhia viivanpaikkoja. Juoksin kaupasta hakemaan sitten rfsu herkän testin ja siihen tuli haamu. Tänään rfsu herkässä viiva ei ole vahvistunut, mutta pregcheckiin ilmestyi hyvin hyvin hailakka viiva. Pitää käydä ostamassa jossain vaiheessa lisää testejä ja katsoa mihin nämä viivat tästä lähtevät kehittymään. Voi toivon niin, että vahvistuisivat... <3

Keskenmeno taisi sekoittaa kierron

Toisella hetkellä luotan kaiken järjestyvän ja menevän hyvin. Toisella hetkellä olen aivan vakuuttunut, ettei tästä hommasta tule yhtään mitään. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. On tullut alettua taas vähän ylianalysoimaan. Mutta tämä minun kropan toiminta on sen aiheuttanut!

Kp 28, 11dpo tai sitten 2dpo tai sitten ei mitään dpo. Ei mitään varmuutta paitsi tuo kiertopäivä. Viime tekstissä kerroinkin siitä ovisplussasta ja oireet menivät todella hyvin yksiin ovistestin tuloksen kanssa. Ovislimat kuitenkin ovat jatkuneet tähän päivään asti melkein päivittäin, ikinä ei ennen ole tullut kahta viikkoa ovislimoja. Tein kaksi päivää sitten kokeilun vuoksi ovistestin ja niin plussaa näytti, kun mahdollista. Mitäköhän ihmettä teet rakas kroppani?! Ilmeisesti keskenmeno sekoitti kierron sitten ihan tyystin. Raskaustestin tein eilen illalla ja se näytti negatiivista. Tietenkin toivon, että plussaa testiin vielä ilmestyisi ja ovis olisi oikeasti ollut silloin, kun sen alunperinkin ajattelin olevan. Turhauttavinta tässä nyt on se, kun ei ole mitään käryä missä mennään kierron kanssa. Milloin alkaa seuraava kierto ja päästään yrittämään uusiksi? Ovuloinko ollenkaan vai unohtiko kroppani miten se tehdään? Vaikka aiemminkaan ovulaation ajankohta ei ole ollut tarkkaan etukäteen ennustettavissa, ei ole kuitenkaan epäselväksi kertaakaan jäänyt, että tapahtuiko se vai ei. Hanskat olen heittänyt tiskiin suurimmaksi osin jo tämän kierron osalta. 

Onneksi ensi kuussa on lääkärin aika koskien tätä vauvaprojektia. Papa kokeen olen käynyt otattamassa ja sen vastaus oli ymmärtääkseni normaali, kun omakannasta luin. Lauantaina käyn otattamassa verikokeet. Kovasti olen nyt miettinyt kilpirauhasarvoani, kun se on aiemmin ollut yläkanttinen/juuri ja juuri viitearvoissa. Raskautta suunnitteleville sen suositeltaisi olevan ainakin puolet pienempi, kun minulla on aiemmin ollut. Saa nähdä mitä se kilppariarvo on nyt. Veikkaan, että liian suuri. Toivottavasti lääkäri siinä tapauksessa suostuu heti aloittamaan Thyroxin lääkityksen vaikka olisikin juuri ja juuri viitearvoissa. Minulla on myös sellainen 3-4kg ylipainoa BMI:n mukaan, jota en millään konstilla meinaa saada pois. Olen muuttanut syömisiä koko ajan terveellisempään suuntaan jostain parin kolmen vuoden takaisesta, kun paino nousi. Nyt se ei ole onneksi enää pitkään aikaan noussut, mutta luulisi sentään jotain tapahtuvan jo tekemälläni ja pidempään noudattamallani ruokavalioremontilla. Mietinkin, että voisiko hieman yläkanttisella kilppariarvolla olla osuutta asiaan ettei paino putoa helposti? Onko kenelläkään kokemusta?

Nyt koitan olla ylianalysoimatta tilannetta enää liikaa. Kyllä se jossain vaiheessa selviää, että missä tilanteessa tässä mennään. Ja jos ei, eiköhän se lääkäri voi sitten ensi kuussa määrätä jotain käynnistämään uuden kierron jos se ei tässä itsekseen käynnisty. Tietenkin toivon tilanteen selviävän sillä, että saan kaksi viivaa raskaustestiin ;) viikonloppuna on pakko testailla varmuuden vuoksi!

"Ei meille kuitenkaan tule ikinä vauvaa"

Viime päivät ovat olleet todella vaikeita ja ahdistavia. Viime yönäkin tuli herättyä kolmen maissa ja valvottua reilu kaksi tuntia itkua välillä tihrustaen. Päässä on niin vahvasti ajatus, että ei meille kuitenkaan tule ikinä sitä vauvaa.

Niin, tuntuu vain, että kunhan tässä nyt huvin ja tavan vuoksi yritetään, mutta ei tämä tule ikinä johtamaan siihen haluttuun loppu tulokseen. Olen jostain syystä nyt päähäni saanut vahvasti ajatuksen, että meille ei sitä ihmettä suoda. En tiedä onko tämä jotain itsensä suojelua ja valmistelua siihen, jos matka raskauteen ja vauvan saamiseen pitkittyy. Tai siihen, jos sitä vauvaa ei ikinä saisikaan. On aika raskaita ajatuksia ja tunteita nyt mukana kannettavaksi kaiken muun stressin ja kiireen keskellä. Suoraan sanottuna olen todella väsynyt. Väsynyt tuntemaan näitä negatiivisia tunteita ja ajattelemaan vain pahinta lopputulemaa.

Ajattelinkin nyt tarttua tähän ja yrittää tehdä asialle jotain. Kauaa ei mieli jaksa pyöriä mustissa vesissä tai sinne saattaa upota pidemmäksikin aikaa. Ja ihminen tarvitsee unelmia ja haaveilua. On pakko taas rikkoa negatiivisia ajatusmalleja ja suunnata ajatuksia positiivisempaan suuntaan oman mielenterveyden kannalta. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, että miten tämä polku tästä eteenpäin etenee, niin miksi murehdin koko ajan pahinta mahdollista lopputulosta? En hyödy siitä loppujen lopuksi mitään, että stressaan päivät, illat ja yöt kaikkia mahdollisia asioita missä voi mennä vikaan tämän raskautumisen suhteen. Ajattelinkin nyt alkaa taas aktiivisemmin harjoittamaan midfullnesia. Teen tietoisen läsnäolon harjoituksia puhelimen sovelluksen avulla, kuuntelen musiikkia tai väritän aikuisten värityskirjaa. Yritän myös tunnistaa nopeammin haitalliset ajatusmallit, jotka kiertää päässäni ja pysäyttää ne alkuunsa. Varasin huomiseksi tunnin hieronnan. Yritän myös taas uskaltaa haaveilla. Haaveilla siitä omasta pienestä vauvasta ja elämästä hänen kanssaan.

Käsillä oleva ovulaatiokin on varmaan omalta osaltaan nostanut stressitasoja ja huolia tässä kierrossa raskautumisen suhteen. Kovasti tuli pohdittua, että meneehän nyt ajoitukset seksin kanssa oikein ja tuleekohan se ovulaatio vai ei. Ovulaatiotestit ovat aiheuttaneet epäselvyyttä. Yleensä testit pomppaavat haaleasta suoraan selkeään positiiviseen ja testit pysyvät kaksi päivää positiivisena ja sitten viiva haalenee. Tein nyt vielä kahta eri merkkiä testejä, että varmasti saan selkeän tuloksen. Eilen sain molemman merkkisiin testeihin (OneStep ja Pregcheck) sellaisen ihan melkein plussan. Yleensä viivat ovat tasavahvat, eikä asiasta jää epäselvyyttä. Testiviiva oli kuitenkin vielä jonkin verran kontrolliviivaa haaleampi. Tänään viivat ovat jo selkeästi haalistuneet. Eli olikohan se nyt sitten ovisplussa vai ei? Oireiden perusteella täällä kyllä ovuloidaan; ovulaatiolimoja on ollut, vasemmalle puolelle alavatsaa jomottelee kovasti ja rinnat ovat arat. Pakko tämän tiedon mukaan nyt vaan ajatella, että eilen oli lh-piikki ja ovulaatio on todennäköisesti tänään. Stressasin muuten myös sitä, että vaikuttaako tällä hetkellä kokemani stressi haitallisesti ovulaatioon. Todella hyvin siis menee!

Kuva vielä eilis iltaisista ovistesteistä kp16. Yllä OneStep ja alla Pregcheck. Mielipiteitä voiko tuon laskea nyt plussaksi näillä tiedoilla? Ja voiko lh-tasojen ylhäällä pysyminen vaihdella samalla ihmisellä, yleensä kun testit ovat tasavahvoja viivoja näyttäneet sen pari päivää ja tänään oli jo haaleammat viivat?

Millä olen yrittänyt boostata hedelmällisyyttä

Netistä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita ja keinoja hedelmällisyyden lisäämiseksi. Osa perustuu tutkittuun tietoon ja osa ihmisten omiin kokemuksiin. Varmaan aika usea vauvaa yrittävä on googlannut keinoja hedelmällisyytensä lisäämiseksi. Ajattelin listata keinoja, mitä olen itse yrittänyt ja mitkä keinot ovat tällä hetkellä käytössä. 

Maca-jauhe ja vehnänalkioöljy
Itse käytän näitä tällä hetkellä ja voin suositella näitä kahta oman kokemuksen perusteella! Huhtikuussa tärppiin johtaneessa kierrossa käytin molempia päivittäin kierron alusta asti ja aloitin tämän kierron alussa uudelleen. Luin näistä paljon hyviä kokemuksia netistä juurikin hedelmällisyyden ja raskautumisen näkökulmasta ja sen perusteella itsekin lähdin kokeilemaan. Kovin hyvänmakuisia nämä ei ole. Itse saan nämä helpoiten alas, kun kaadan aamuisin smoothieta tai mehukeittoa lasin pohjalle ja sekoitan siihen 0,5-1 teelusikkaa macaa ja 1 teelusikan vehnänalkioöljyä. Miehelle olen kanssa macaa välillä syöttänyt ja se menee jogurtin seassa alas. Vehnänalkioöljy näistä enemmän maistuu läpi.

Maca-jauhe lupaa lisätä hedelmällisyyttä ja tukea hormonitoimintaa sekä miehillä että naisilla. Luvataan myös esimerkiksi seksuaalisen halukkuuden lisääntymistä, energiatasojen nousua, unettomuuden helpottumista ja masennuksen lievittymistä. Netistä löytyy paljon tietoa aiheesta. Itselläni olen kokenut olevan hormonitoiminnassa heittelyä, sillä välillä loppukierrosta tiputtelee ja helmikuun kemiallisen koin johtuvan huonosta keltarauhasen toiminnasta ja siitä johtuneesta tiputteluvuodosta. Välillä myös ovulaatio on aika myöhään ja kierrot ovat epäsäännöllisiä. Ja uskon kyllä tuon macan jonkin verran tasapainottaneen hormonitoimintaani. En tiedä onko macan ansiota vai johtuuko muusta, mutta koen tällä hetkellä myös itseni energisemmäksi ja jaksan paremmin. Ovulaatio on myös nyt tässä kierrossa tulossa hyvään aikaan oireiden perusteella.

Vehnänalkioöljy taas on luonnon rikkain e-vitamiinin lähde, joka muunmuassa suojaa soluja ennenaikaiselta vanhenemiselta, tukee limakalvojen hyvinvointia ja lupaa helpottaa kuukautisvaivoja sekä lisätä hedelmällisyyttä. Toivon tämän tukevan kohdun limakalvon kasvamista näin kaavinnan jälkeen ja muutenkin tuon e-vitamiinin lisäävän hedelmällisyyttäni.

Greippimehu
Paljon yrittäjien keskuudessa puhutaan greippimehun hyvistä vaikutuksista. Välillä olen lukenut sen lisäävän hyödyllisen ovulaatioliman määrään ja välillä taas sen vaikuttavan suotuisasti kohdun limakalvoon. Eli vaikuttaisikohan positiivisesti näihin molempiin! Greippimehua suositellaan ymmärtääkseni juotavan kierron alusta ovulaatioon asti 1-2 lasillista päivässä. Itse kokeilin tätä yhdessä kierrossa viime syksynä, tuolloin en kummempaa vaikutusta huomannut. Voisi tätä uudelleen jossain kierrossa kokeilla, jos ei ala tärppäämään.

Foolihappo + vitamiinit
Foolihapon syönti kehoitetaan aloittamaan jo ennen raskauden yrittämistä, sillä se vähentää synnynnäisten epämuodostumien vaaraa. Erityisesti sikiön hermostoputken sulkeutusmishäiriön vaara pienenee. Yksi terveydenhoitaja sanoi minulle, että juuri munasolun hedelmöittyessä olisi jo tärkeää olla foolihappotasot kunnossa. Itse aloitin foolihapon syömisen jo yli vuosi sitten. Ostin ensin ihan pelkkää foolihappo valmistetta mutta vaihdoin tämän pian raskaus- ja imetysajan vitamiineihin. Koin kätevämmäksi, kun yhdestä purkista saa kaikki tarvittavat vitamiinit. Raskautumisen kannalta tärkeänä yleensä mainitaan myös D-vitamiini, jota käyttämässäni valmisteessa on 10mikrogrammaa. Olen miettinyt, pitäisikö tuota märää nostaa näin pimeää kautta kohden ja kävinkin tänään ostamassa lisäksi 20mikrogrammaista D-vitamiinia. Lohduta mua - blogissa mainittiin sinkin positiivisista vaikutuksista: sinkin käyttö voi vähentää keskenmenon riskiä ja sinkki vaikuttaa positiivisesti kohdun limakalvoon. Sinkin mainitaan nopealla googlettelulla parantavan yleisesti naisten sekä miesten hedelmällisyyttä. Tuossa mama monivitamiinissa sinkkiäkin on kyllä, mutta liian vähän. Netissä useassa lähteessä mainitaan, että määrän tulisi olla 40mg vuorokaudessa. Täytyy siis viimeistään ensi kierrossa lähteä sinkkitabletteja ostamaan!

Terveellinen ruokavalio ja liikunta
Netistä löytyy monenlaisia ruokavalio-ohjeita ynnä muuta hedelmällisyyden parantamiseksi. Itse en ole liikaa asiasta stressannut, vaan olen ajatellut että terveellisesti syömällä ja sokeria ja turhia höttöhiilareita välttelemällä varmaan pääsee jo aika pitkälle. Olen joutunut oikeasti tekemään paljon töitä tuon sokerimäärän vähentämiseksi, mutta nyt hyvin onnistunut siinä. Joskus luin, että täysrasvaisten maitotuotteiden käytöllä olisi positiivisia vaikutuksia raskautumiseen. Olen huhtikuussa käyttänyt täysrasvaisia maitotuotteita ja nyt aloitin taas kokeilun. Olen myös yritysaikana yhdessä vaiheessa vähentänyt maitotuotteita ja vaihtanut niitä kaurapohjaisiin. Tiedä sitten kumpi näistä olisi paras vaihtoehto! Kofeiinia ei saisi yritysaikana nauttia liikaa. Luin, että paljon kofeiinia käyttävillä raskautumiseen menisi pidempi aika. Kahvia juon vain silloin tällöin, mutta nyt ongelmaksi on noussut energiajuomat! Olen käyttänyt niitä nimittäin migreenikohtauksen alkaessa särkylääkkeiden vaikutusta tehostamaan ja se on toiminut oikein hyvin. Ja nyt sitten olen alkanut juomaan niitä muutenkin... Ei hyvä, täytyy alkaa rajaamaan niiden juomista rankasti! Liikuntaa harrastan viikottain, että tämän suhteen ei ongelmaa. Joskus olen lukenut, että ovulaation aikaan ei saisi liian raskasta liikuntaa harrastaa, sillä se voi estää ovulaation.

Lääkkeet
Tulehduskipulääkkeet voivat estää ovulaatiota, joten niitä ei ovulaation aikaan ainakaan suositella käytettäväksi. Tämä ei ole hyvä migreenini kannalta, mutta olen kyllä pärjännyt Panadol + energiajuoma yhdistelmällä yllättävän hyvin, kun otan nuo heti jotain ennakoivia oireita huomatessani! Pahimpiin tapauksiin on myös tujumpaa lääkettä onneksi, mitä voin ihan lääkärin luvalla käyttää raskausaikanakin. Migreenit ovat muutenkin muuttuneet tässä viime aikoina pelkiksi pahoiksi ennakko oireiksi, jonka jälkeen ei tulekaan särkyä. Ihan alkukierrosta olen uskaltanut tulehduskipulääkkeitä käyttää, mutta ovulaation lähestyessä ja sen jälkeen seuraaviin kuukautisiin asti olen sinnitellyt ilman. Ovulaation jälkeen en käytä mitään lääkkeitä, joita en käyttäisi raskausaikanakaan.

Ovulaatiotestit
Nämä ei nyt sinällään boostaa sitä omaa hedelmällisyyttä, mutta mainitsen nämä silti. Joka kierrossa kuitenkin käytössä ovat ja näiden käyttö nostaa raskautumisen mahdollisuuksia omassa tapauksessa. Itselläni nämä ovat ihan ehdoton juttu, että saa ajoitukset kohdalleen ja sitä kautta maksimoi raskauden mahdollisuuden. Kiertoni ovat epäsäännöllisiä ja ovulaatio oireet vaihtelevat. Ovulaation tarkka ajankohta ei ole oikein etukäteen ennustettavissa ja ilman ovulaatiotestejä sen ajankohta jäisi epäselväksi. Joillakin ovulaatiotestien käyttö saattaa lisätä yrittämiseen liittyvää stressiä ja silloin niitä ei tietenkään kannata käyttää. Itselläni nämä ensin lisäävät hieman stressiä, kun aina ylitulkitsen niitä viivoja. Mutta sitten kun sen positiivisen testin saa ja tikuttaa vielä lh-hormonin laskun, niin voi huokaista helpotuksesta. Silloin voi luottaa ajoitusten menneen kohdalleen ja tietää tarkalleen ovulaatiopäivän. Näin ei mene yhtään ovulaatiota turhaan ohitse ja tietää kroppansa toimivan.

Muuta
Keinoja ja luetteloita netistä löytyy vaikka millä mitalla. Normaali paino, rentoutuminen, riittävä uni, muiden asioiden ajattelu ja yrittämisen unohtaminen,  ei turhaa stressiä, ei alkoholia, punaviinia ovulaation jälkeen lasi illassa, hyvä suun/hampaiden terveys, ei tupakointia, akupunktio, vyökyheterapia, erilaisia vitamiineja ja muita valmisteita... Käytän alkoholia todella vähän enkä tupakoi, joten se asia on kunnossa. Sitten kun vielä saisi tuon riittävän unen ja rentoutumis puolen kuntoon. Helpommin sanottu, kun tehty! Ihmisillä on taipumusta antaa neuvoja joka asiaan, ja ärsyttävin neuvo mitä olen tähän yrittämis asiaan saanut on, että "koitat vaan rentoutua ja olla ajattelematta asiaa!". Samassa tilanteessa olevat varmasti tietävät, että saattaa olla melko mahdotonta toteuttaa tuota neuvoa, ainakaan pitkäaikaisesti. 

Täällä kovasti nyt odotellaan ovulaatiota, toivottavasti tulee lähipäivinä :) hyvällä fiiliksellä mennään ja kiva päästä taas sitten piinailemaan!

Vuosi yritystä takana

2017 syyskuussa se vihdoin tapahtui. Mies vihdoin näytti vihreää valoa vauvan yrittämiselle. Olin itse jo vauvakuumeillut ties kuinka kauan. Suhde oli kriisissäkin yhdessä vaiheessa, kun etenimme eri tahdissa siinä, milloin haluamme lapsia. Olo oli jännittynyt ja innokas. Samalla kuitenkin pidin jalkani tiukasti maassa ja tiedostin, että raskaus ei välttämättä ala heti. Olin ehtinyt lukea paljon raskauden yritys-, raskaus- ja vauvablogeja ja minulla oli hyvin realistinen kuva, mitä ongelmia voi raskautumisen suhteen olla. Mutta en siltikään osannut kuvitellakaan, minkä matkan tulisimme vuoden aikana käymään ja kuinka suuren surun tulisimme kohtaamaan...

Nyt on syyskuu 2018 ja syli on edelleen tyhjä. Niin on myös kohtukin. Ei ole vauvaa eikä ole raskauttakaan. Eräs kaverini raskautui juuri tuolloin syyskuussa 2017. Se oli heidänkin ensimmäinen yrityskiertonsa. Hän synnytti ihanan poikavauvan kesäkuussa. Niin voisi meidänkin elämä olla jo ihan erilaista, jos olisin raskautunut heti. Hänen kertoessaan raskaudestaan en pystynyt kertomaan meidän tilanteesta. Iloitsin hänen puolestaan, mutta syvällä sisimmässäni itkin.

Pelottaa ajatella, mitä kaikkea tämä matka vielä tuo tullessaan. Mitä kaikkea se vaatii, että saamme vihdoin meidän oman pienemme syliin? Kuinka paljon joudumme kärsimään vielä? Kuinka monta yrityskiertoa? Kuinka monta keskenmenoa? Tiedän, että meidän matkamme ei todellakaan ole sieltä vaikeimmasta päästä. Tiedän, että monet ovat kulkeneet matkaansa monta vuotta ja välttämättä koskaan saamatta sitä vauvaa syliin. Suuri halaus kaikille pitkän matkan kulkijoille, en voi edes kuvitella tuskaanne. Lohtua tuo myös se, että nämä pitkän matkan tarinat saavat välillä onnellisen lopun. Mutta tuska on kuitenkin välillä todella suuri tämän tyhjän sylin kanssa. Ja kun ei ole varmuutta, että tämä saa onnellisen loppunsa. Kukaan ei voi luvata sitä. 

Onneksi gynekologit ovat kuitenkin lohduttaneet, että mahdollisuudet uuteen raskauteen ovat hyvät. Ja niinhän ne varmasti ovat. Kyllä minä sen itsekin tiedän ja osaan järkeillä tämän taustamme perusteella. Välillä vain tunteet ja pelot ottavat ylivallan. Lapsettomuuden määritelmä on, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa säännöllisistä yhdynnöistä huolimatta. Vuosi meillä on yritystä täynnä, mutta raskaus on alkanut kaksi kertaa. En koe lapsettomuuden siis koskettavan vielä meitä. Olemme vain jossain välitilassa, en tiedä millä tätä meidän tilannetta kuvailisi? 

Olen päättänyt, että en aikaile ja odottele yhtään. Jos voin jotenkin tutkituttaa itseäni tai raskautumiseen/raskauden jatkumiseen voi jotenkin vaikuttaa, haluan tietää sen. Niinpä soitin tänään kädet täristen meidän terveysasemalle. Jännitti kovasti siksi, koska ajattelin, että joudun alkaa tappelemaan, että saisin edes muutamat peruslabrat tarkistettua. Mutta mitä ihmettä! Ihana hoitaja vastasi puhelimeen ja konsultoi heti lääkäriä asian suhteen. Sain lähetteen labroihin, papa-kokeeseen ja käskyn soittaa ensi viikolla uudelleen ja varata aika lääkärille! Edes joku asia menee helpomman kautta ja etenee. Hoitaja puhui jo myös, että tarvittaessa laitetaan sitten lähetettä lapsettomuusklinikalle jos jotain sitä vaativaa löytyy tai raskaus ei ala. Enää ei tarvitse yksin pähkäillä, meitä autetaan tämän asian kanssa! Olo on aika yllättynyt ja helpottunut.

Yk1 keskenmenon jälkeen starttaa

Toisaalta olen pettynyt, kun uusi raskaus ei alkanutkaan heti. Toisaalta tunnen suurta helpotusta ensimmäisen kierron startatessa keskenmenon jälkeen.

Tänään alkoivat siis kuukautiset. Ensimmäiset sitten huhtikuun alun. Kaavinnasta laskettuna meni reilu 6 viikkoa. Samalla starttaa ensimmäinen yrityskierto keskenmenon jälkeen. Nyt vihdoin tiedän varmaksi, missä tilanteessa elellään kropan kanssa, eikä tarvitse arpoa mitään. Ei tarvitse elellä enää odotellen keskemenon ja ensimmäisen kierron välitilassa.

Tein muutamat raskaustestit, kun mahdollisen raskauden olisi pitänyt jo näkyä. Testien huutaessa valkoisuuttaan tiesin, että menkkoja tässä nyt vain odotellaan. Olin tuossa vaiheessa pettynyt ja olisin kovasti halunnut ne kaksi viivaa. Pari päivää sitten alkoi tuttu menkkoja ennakoiva tiputteluvuoto, josta pystyin jo varmaksi sanomaan niiden olevan ihan nurkan takana. Ja tänään aamulla ne sitten vihdoin alkoivat! Mun kroppa toimii! Pettymys tuli käsiteltyä negatiivisten testien myötä ja nyt olen vain tyytyväinen kierron startatessa. Kivut ovat olleet lievempiä, kuin yleensä ja vuoto vähäisempää. PMS-oireita minulla ei ole yleensä kummemmin ennen menkkoja, mutta nyt on saatu kokemusta niistäkin. Olen ollut viime päivät todella ärtyisä, liikuttunut helposti ties mistäkin ja iltaisin on ollut ahdistuneisuutta. Unettomuuskin taas on yrittänyt nostaa päätään ja vatsa on ollut todella turvonnut.

Nyt me päästään vihdoin ihan oikeasti yrittämään uutta raskautta keskenmenon jälkeen. Tai yritettiinhän me nytkin se ovulaatio hyödyntää, mutta ajatus oli, että tuskin heti kaavinnan jälkeen tärppää. Nyt sitten valmistaudun tulevaan kiertoon ja otan tuttuja keinoja käyttöön raskautumista avittamaan. Fiilis on aika innokas tällä hetkellä! Toivottavasti kierto nyt olisi heti normaali ja muutenkin kaikki kropassa suht kunnossa. 

Täytyy nyt myös yrittää saada aikaseksi kirjoittaa niistä keinoista, mitä itse on käyttänyt raskautumista avittamaan :)

Henkistä toipumista ja rentoa piinailua

Keskenmenon toteamisesta on nyt reilu kaksi kuukautta. Nyt voin sanoa, että olo alkaa kunnolla helpottamaan. Kropan palautuessa fyysisesti on henkinenkin puoli alkanut toipumaan vauhdikkaammin. Tulen aina varmasti muistamaan tämän keskenmenon ja kokemaan surua menetetystä pienestä. Jos voisin valita, olisin edelleenkin raskaana ja saamassa tammikuussa pientä vauvaa syliin. Mutta en voi. Tiettyjä asioita ei elämässä saa valita ja silloin on hyväksyttävä kohtalo ja mentävä eteenpäin. Yleensä ajattelen, että asioilla on joku merkitys. Tästäkin on nyt vain ajateltava vaikka se kauhealta tuntuukin, että joku merkityksensä tällä on ollut. Ehkä löydän sen merkityksen myöhemmin, vielä en sitä pysty kuitenkaan millään näkemään. Aika parantaa haavat, mutta arpihan niistä jää.

Olen huomannut nyt itsessäni uudenlaista energisyyttä ja positiivisuutta. Rentoutta ja tyyneyttä. Nautin elämästä tällä hetkellä. Syksylle on tiedossa kaikenlaista ihanaa juttua ja tapahtumaa ja olen keskittänyt ajatuksia ja energiaa nyt niiden suunnitteluun. Olen myös loman jälkeen kiinnittänyt huomiota terveellisemmin syömiseen ja alkanut panostamaan taas liikuntaan. Olen huolehtinut psyykkisestä voinnistani ja jaksamisestani. Mikä lie on eniten auttanut, edellä mainitut asiat vai aika, mutta olen löytänyt taas itseni keskenmenon ja sen aiheuttaman surun alta. Katkeruus on vähentynyt ja en pahoita mieltäni niin helposti, kun vielä joku aika sitten. Pystyn suuntaamaan ajatuksiani tulevaan ennemmin kuin menneeseen. Unettomuus ei ole vielä täysin helpottanut, mutta parempaan päin mennään onneksi.

Olen jopa huomannut miettiväni, että missä asioissa on parempi, että en ole juuri nyt raskaana. Toki sisimmässäni toivoisin olevani raskaana, mutta kun sitä nyt ei ole niin pitää löytää jotain hyvää siitä asiasta. Muutama tapahtuma on myös tulossa, missä voi olla "huono" juttu, jos olen raskaana. Jos olenkin kovin pahoinvoiva tai valitsemani mekko ei mahdukaan päälleni (kun se mekko pitää päättää nyt!). Ristiriitaisia ajatuksia mielessä siis asian suhteen ja jännästi koki jopa pientä syyllisyyttä ajatuksistaan. Enkö minä haluakaan juuri nyt niin kovasti lapsia, kun mietin tälläisiä? No, tottakai haluan ja kaksi viivaa tikkuun saadessani ei muulla olisi väliä, kuin raskauden jatkumisella loppuun asti. Jonkin verran mietin myös sitä, että jos tulen raskaaksi ja tuleekin keskenmeno uudelleen. Mitä jos keskenmeno alkaisi spontaanisti ulkomailla? Tai lentokoneessa ollessa? Tai todettaisiin juuri ennen tärkeää menoa? Olin nimittäin ulkomailla muutaman päivän kesäkuussa, kun raskaus olikin jo keskeytynyt pari päivää ennen tätä matkaa. Keskeytymistä en nimittäin tiennyt vielä tuossa vaiheessa vaan luulin kaiken olevan kunnossa matkalla ollessani. Onneksi en alkanut tuolla matkalla ollessani spontaanisti vuotamaan. No, turhaa tälläisiä asioita on miettiä, sillä eihän sairastumisiakaan voi ennustaa etukäteen! Mutta on vain käynyt mielessä. Miettiikö kukaan muu tälläisiä asioita?

Sitten piinapäiviin! Olen pystynyt ottamaan nämä piinapäivät rennommin, kuin ikinä aiemmin! Nämä päivät on kulunut yllättävän nopeasti. Olen toki huomioinut jos kropassa on jotain tuntemuksia ja miettinyt etukäteen, milloin voisin testata. Mutta en ole stressannut enkä googletellut mitään asian suhteen. Tänään on 8dpo ja 11dpo olen saanut molemmissa raskauksissa selvää haamua näkyviin... apua! En tiedä vielä, että testailenko vai odottelenko menkkoja. Kärsimättömyyteni tietäen saatan testailla heti, kun mahdollista :D Ovulaation jälkeen vasemmalla vihloi aika kovasti useana päivänä, nyt se on paljon lievempää. Toivon, että olisi hyvään keltarauhaseen liittyvää vihlontaa. Kipeitä finnejä on ollut, alavatsaa on kiristellyt ja jomotellut hieman, olen ollut väsynyt (palasin lomalta töihin, johtuu todennäköisesti siitä), olen ollut palelevainen (tätä oli molemmissa raskauksissa ennen plussaa, mutta voi johtua vain väsymyksestäkin), vatsaa turvottaa (on ollut molemmissa raskauksissa ennen plussaa, voi johtua töihin paluusta ja epäsäännöllisestä työrytmistä), pientä etovaa oloa (voi johtua väsymyksestä). Eli voi olla tai olla olematta :D Ennen menkkoja alkavaa tiputteluvuotoa ei ole onneksi ollut ainakaan vielä (minulla se saattaa nimittäin alkaa jo viikko ovulaation jälkeen). Toissapäivänä ja tänään aamulla valkovuodon seassa oli ihan pientä ruskeaa/oranssia sävyä (mitä oli myös huhtikuussa raskauteen johtaneessa kierrossa 8dpo). Helmikuun kemiallisessa raskaudessa tiputteluvuoto alkoi muistaakseni 7-8dpo ja oli siis jokapäiväistä ja pitkin päivää jatkuvaa kuukautisten/tyhjennysvuodon alkamiseen asti. Saa nähdä mikä on lopputulos!

Jes, mä ovuloin!

Kirjoittelinkin viime postauksessani, että oireiden perusteella ovulaatio olisi lähestymässä. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen tuolloin, viime torstaina. Oireiden perusteella olisin veikannut ovulaatiota viikonlopulle. Kun plussaa ei tullut, tuntui, että kuvittelinkohan vaan koko jutun ja oireiden takana ei olekaan ovulaatio. Tiistai iltana sitten sainkin testiin plussan! Ovulaatio on yleensä ollut plussaa seuraavana päivänä, eli lasken keskiviikon nyt ovulaatiopäiväksi. Yleensä olen pystynyt vihlontojen ja kipuilujen perusteella sanomaan, kummalta puolelta ovuloin. Nyt ei kyllä ole mitään käryä, sillä tuntemuksia oli vasemmalla, oikealla sekä keskellä alavatsaa ja hyvin vaihtelevasti. Eniten kyllä vasemmalla. Selitin tätä oireiden omituisuutta miehelleni, ja hän tokaisi, että mitäs jos ovuloinkin molemmilta puolilta. Selitin, että sitten on mahdollisuus kaksosiin jos kaksi munasolua lähtisi liikkeelle. Miehen ilme oli hieman pelästynyt :D

Käytän OneStep ovulaatiotestejä ja kohdallani nämä ovat toimineet aika hyvin. Ovulaatioplussa on tullut selkeästi näkyviin, yhtä kertaa lukuunottamatta. Tuolloin sain "melkein" plussan ja siitä seuraavana päivänä vasta kunnon plussan. Alla nyt tehdyt testit torstaista - tiistaihin.

Kovin korkealla ei odotukset ole tämän ovulaation suhteen, vaikka tieto ovulaatiosta hyvin hyödynnettiinkin. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen ovulaatio keskenmenon jälkeen ja minulle jouduttiin se kaavintakin tekemään. Tietenkin toivon raskautumista jo nyt. Ainakin tiedän nyt kiertoni palautuvan ja menkkojen ajankohdan suht tarkkaan. Ja pääsen viettämään piinapäiviä pitkästä aikaa, vaikka tarkoituksena on kyllä ottaa rennosti ja mahdollinen raskaus olisi vain iloinen yllätys :)