Toinen Letrozol kierto ja vihdoinkin toivottu plussa!

Tuijotan epäuskoisena raskaustestiä. Onko siinä toinenkin viiva! Sydän alkaa hakkaamaan. Tunne ei ole se mitä olin etukäteen ajatellut sen olevan, jos kaksi viivaa testiin piirtyy jonain päivänä. Tuntuu, että päässä lyö vaan tyhjää ja olo on todella epäuskoinen. Minäkö raskaana?

Toiseen Letrozol kiertoon lähdettiin siis tupla annoksella eli Letrozol 5mg kp3-7. Seuranta ultra oli taas kp12 ja nyt nähtävissä oli vasemmalla 14mm johtofolli! Kp15 sain positiivisen ovulaatiotestin ja ovulaatio on tapahtunut oireiden perusteella kp16. Gynen kanssa oli soittoaika kp18 ja hän sanoi, että oireiden ja mittailemieni lämpöjen perusteella ovulaatio on kyllä hyvin todennäköisesti tapahtunut. Hän laittoi lähetteen progesteroni labraan, joka otetaan tiettyyn aikaan ovulaation jälkeen. Itsellä tämä aika olisi osunut juuri juhannukseen, joten sovittiin, että käyn seuraavassa kierrossa. Sain luvan jatkaa Letroja omin päin tulevissa kierroissa, kun on saatu hyvä vaste aikaan.

Ovulaation jälkeen siis lämmöt nousivat hyvin. Normaalisti rinnat/nännit kipeytyvät oviksen jälkeen, mutta nyt tuota oiretta ei tullut. 6dpo tuli ministi tiputteluvuotoa, josta ajattelin, että mönkään meni ja tiputtelu alkaa nyt vain aiemmin, kuin normaalisti. 8dpo alkoi rinnat/nännit kipeytymään, josta toiveet nousi korkealle. Esikoisen raskaudessa olen juuri 8dpo kirjannut rintojen arkuuden oireeksi. Eilen 9dpo alkoi tulemaan lisää oireita: hajuaisti on herkempi, turvotusta, alavatsan lievää juilintaa, nälkä tulee nopeammin ja välillä on ollut ohimenevästi hieman huonohko olo. Ja eilen testiin sitten piirtyikin hailakkaa toista viivaa! Olin ajatellut itkeväni onnesta ja iloitsevani, kun saan positiivisen testin, mutta enemmänkin tosiaan olo oli vain hyvin epäuskoinen ja en pystynyt sisäistämään, että asia voisi olla totta. En uskaltanut yhtään luottaa, että kyseessä olisi oikea viiva. Pelkäsin että onkin vain tosi räikeä viivanpaikka.

Tänään aamulla tein uudet testit ja rfsu herkkä olikin vahvistunut eilisestä ja clearbluen digi antoi tuloksen raskaana! Eli kyllä täällä oikeasti taidetaan olla raskaana! Vaikka en vieläkään pysty uskomaan sitä ja huomaan ajoittain vain yhtäkkiä muistavani, että hei niin tosiaan, mähän taidan olla raskaana. Vielä on niin kovin aikaista, vasta rv3+3, joten mitä vaan voi vielä sattua. Tänään tulikin hieman vaaleanpunertavaa pyyhkiessä vessassa, joka tietenkin pisti huolestuttamaan. Mutta ei auta, kun mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten tämän raskauden kanssa käy. Toivottavasti hyvin ja saisimme ensi maaliskuussa vauvan ja sisaruksen esikoiselle ❤️ 

Kävin hamstraamassa kaupasta lisää testejä, joten testailua tiedossa siis tulevina päivinä :D Ja pitää varmaan katsoa, että mitä rajoituksia sitä raskausaikana ruokailujen suhteen olikaan.

Neuvolaan soitto + labratulokset

Tänään aamulla oli pakko taas varmistus testailla ennen neuvolaan soittoa. Ja olihan se viiva taas onneksi vahvistunut. Puhuin oman neuvola terkkarin kanssa, kenen luona ehdin käydä kesäkuussa ennen keskenmenoa. Hän toivoi myös, että nyt kaikki menisi hyvin ja luottavaisin mielin varaili minulle ensimmäistä aikaa ja keskusteltiin jo myöhemmin tulevasta lääkärin ajastakin. Hän sanoi, että näillä tiedoilla (pitkä kierto + ensimmäinen kierto sitten huhtikuun) hän laittaa lähetteen julkiselle puolelle varhaisultraan. Jonkin ajan kuluttua tulikin soittoa takaisin päin, ettei hän laitakaan lähetettä. Hän oli konsultoinut toista terkkaria, joka oli sitä mieltä, ettei tarvetta lähetteelle ole ja se vain käännettäisiin takaisin. Noh, sanoin sitten varaavani ajan yksityiselle ultraan ja ilmoittavani tuloksen. Sillä kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja millään laskea! Sen laskutavan mukaan nyt olisi 5+5 ja minun laskujen mukaan on 4+1. Ja jos olisi jo 5+5 olisin saanut negatiivista vielä 4+5 ja sen haamun mistä laitoin kuvaakin niin 5+0. Onneksi se kätilön tekemä ultra yksityisellä ei ole maata kaatavan kallis ja maksan sen mielelläni oman mielenrauhan ja viikkojen määrittämisen vuoksi.

Tänä perjantaina olisi ollut käynti lääkärin luona koskien reilun vuoden yritystä ja aiemmin otettuja labratuloksia. Tuo käynti nyt peruttiin sitten tarpeettomana. Toivottavasti saan uuden ajan, jos tämäkin raskaus keskeytyisi, sillä tarvitsen varmasti siinä vaiheessa jotain kiertoja tasaamaan. Papakoe siis ymmärtääkseni kantaan tulleen lausunnon mukaan oli ihan normaali ja verikokeissa kaikki muu oli aivan mallillaan, paitsi kolesteroliarvot. En ymmärrä miten, mutta onneksi, TSH oli 1,74!! Eli täysin normaali ja hyvä tulos tämä raskautumis asiakin huomioiden. Mutta ne kolesteroliarvot. Kokonaiskolesteroli ja LDL eli "paha" kolesteroli olivat koholla. En tiedä onko sillä ollut jotain vaikutusta, kun koko syyskuun vetelin täysrasvaisia maitotuotteita, koska luin netistä niiden vaikuttavan positiivisesti raskautumiseen :D no nyt ei ole onneksi enää tarvinnut niitä käyttää. Toivon neuvolalääkäriltä, että laittaisi sitten lähetteen kolesteroliarvojen kontrollointiin. Tai jos ei sinne asti päästä, niin pyydän lähetettä terveyasemalta.

Aiemmasta tuttuja oireita on ilmaantunut lisää. Rinnat ovat todella arat ja turvonneet, vatsaa turvottaa iltaa kohden, alavatsan jomotteluja tulee ja menee, palelen iltaisin, jatkuvasti on nälkä (viime yönä piti ekan kerran nousta keskellä yötä syömään, koska ei vaan voinut nukkua niin hirveässä nälässä), jotkut hajut etovat ja pitkä ruokailuväli aiheuttaa etomista. Unet ovat taas käsitelleet runsaasti raskaus- ja vauva-asioita. Viime yönäkin näin unta, missä imetin pientä vauvaani. Imetysunia näin paljon myös viime raskaudessa. Onneksi on ollut hyviä unia, eikä menettämiseen liittyviä. Edelleenkään en osaa ajatella oikeasti olevani raskaana. Tai tajuan tietenkin sen asian käytännön tasolla, mutta en jotenkin sitten ehkä uskalla luottaa tarpeeksi, että sisäistäisin asian kunnolla. Tällä hetkellä olen aika rauhallisin mielin ja sillä asenteella, että niin käy kun on käydäkseen. En voi siihen vaikuttaa muuten, kun tekemällä kaikki asiat huomioiden olevani raskaana (niinkuin syömällä suositusten mukaan). Viime raskauksissa olin todella huolissani ja pelkäsin pahinta ja sitten se pahin kävi. Eikä siitä pelkäämisestä ollut mitään hyötyä. Toivottavasti tämä rauhallinen fiilis jatkuukin näin ja olen tietoisesti myös siihen pyrkinytkin.

Oikeasti raskaana

Siinä sitten kävi niin, että haamut ovat alkaneet vahvistumaan... eli raskaana ollaan ihan oikeasti! 

Pelottaa, jännittää, ahdistaa, itkettää, naurattaa... Ja olen niin onnellinen! En meinaa uskoa, että olisin oikeasti taas raskaana. En ole vielä kertonut raskaudesta yhtään kenellekään, paitsi teille tieten täällä blogimaailmassa, kiitos onnitteluista ja tuestanne! <3 Mies saa kuulla heti palattuaan kotiin, niin sitten on joku kenen kanssa puhua aiheesta. On ollut vaikeaa pitää näin isoa asiaa vain itsellään viime päivät, tekisi mieli kertoa jollekin! Jos raskaus tästä etenee, niin ajatuksena on ollut, ettei asiasta kerrota kenellekään, kun vasta nt-ultran jälkeen... En edes uskalla ajatella kunnolla niin pitkälle.

Mietin juuri, että kateeksi käy niitä ihmisiä kenellä plussa tikussa tarkoittaa automaattisesti vauvaa vajaan 9 kuukauden kuluttua. He voivat luottaa raskauteen, tehdä järjestelyjä sen mukaan, että ovat raskaana vielä esim. puolen vuoden päästä ja he voivat valmistautua vauvan tuloon. Tietenkään kenelläkään ikinä mikään ei ole varmaa, mutta lähipiirissä kaikki on aina mennyt niin kuin kuuluukin: raskaus alkanut heti ja raskauksissa ei ole ollut ongelmia ja suhtautuminen raskauksiin on myös ollut sen mukaista. Keskenmenoja kokeneena ei pysty luottamaan ollenkaan raskauteen, ei uskalla miettiä mahdollista vauvaa, pelkää joka wc-reissulla vuotoa, pelkää kaikkia jomotuksia vatsassa, pelkää jos ne jomotukset puuttuu... Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun teen positiivisia raskaustestejä. Helmikuussa kemiallinen/varhainen keskenmeno (edelleen epäselvää, miten se määritellään), huhtikuussa alkanut ja kesäkuussa keskenmennyt raskaus. Ja nyt tämä, hieman jännittää tämän lopputulema. Jotenkin ei edes pysty näkemään, että vauva odottaisi tämän matkan päässä. Mutta toivon enemmän kuin mitään, että juuri tämä vauva olisi nyt tarkoitettu meille <3

Tällä hetkellä ilmeisesti eletään raskausviikkoa 3+5 eli 4. raskausviikkoa. Eli ihan kamalan alussa ollaan, niin moni asia voi mennä pieleen. Jos ensi viikolla olen vielä raskaana, niin sitten on ajatuksena soitella neuvolaan ja alkaa miettimään varhaisultraa... Yritän saada sitä julkiselta puolelta, sillä tämä oli ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen ja se oli pidempi, kuin normaali kiertoni. Kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja siis määritellä. Ja eikö ne seulonta verikokeet pitänyt suht tietyllä viikolla saada otettua ja kun ne otetaan ennen sitä nt-ultraa? Palailen ensi viikolla, toivottavasti iloisissa merkeissä...!

Haamuilua

Olisiko siellä oikeasti joku pieni kyytiläinen? Jos on, pidäthän todella tiukasti kiinni ja nähdään ensi kesänä <3

Menkat eivät ole siis vieläkään alkaneet. Nyt eletään kiertopäivää 36. Olen testaillut aina välillä, että saisi jonkun käryn mitä tapahtuu. Eilen raskaustestiin ilmestyi hailakkaa haamua ja tänään sama juttu <3 Olen tässä kierrossa negaakin testaillut, viimeksi kp 33 tuli negatiivista. Kun yritän laskeskella tätä kierron matikkaa, että mikä päivä on tärppi käynyt, niin ei ole oikein muuta mahdollisuutta, kun kp26 ja nyt olisi siis kp 36 ja 10dpo. En kyllä ymmärrä miten sitten jo eilen 9dpo sain jotain raskaustestiin näkyviin. Ei ole kertaakaan aiemmin näkynyt jo niin aikaisin ja 10dpo olen kirjoittanut huhtikuussa, kun raskauduin, saaneeni todella haalean mahdollisesti kuvitellun viivan rfsu herkällä testillä. Mietin myös mahdollisuutta, että jos ovulaatio olikin silloin, kun alunperin ajattelin eli kp17 niin nyt olisi 19dpo. Ja jos tärppi olisi ollut tuolloin kp17 niin aika pahalta vaikuttaa, että vasta nyt tulisi todella haaleita haamuja testeihin.

Jännittää miten tämä tästä nyt etenee! Jos dpo onkin jo 19 niin mitä tuolla sisälläni oikein tapahtuu? Voiko tuulimuna raskaudessa tai jossain muussa tilanteessa hcg nousta todella hitaasti? Tai sitten on 10dpo ja viivat jatkavat haamuiluaan ja tämä muuttuu kemialliseksi. Tai sitten viivat vahvistuvat hienosti ja tulee keskenmeno. Tai sitten... josko saisimme ensi kesänä oikeasti pienen vauvan <3 Kolmas kerta toden sanoo? Todella toivon tämän sanonnan pitävän paikkaansa tällä kertaa!

Ainiin ja oireitakin on kyllä jotain. Alavatsassa on ollut tuntemuksia ajoittain, jomottelee ja kipristelee. Rinnat ovat arat ja raskaat. Palelen iltapäivisin ja iltaisin kovasti. Ja eilen aamulla tuli vaan tunne, että kyllä siihen testiin vielä viivaa saan.

Laitan tähän alle kuvaa niistä haamuviivoista, toodella hailakoita ovat ja vaikea tallentaa kännykän kameraan! Ja tässä tietokoneen näytöllä kyllä näkyvät todella huonosti... :D mutta kyllä ne livenä näkyi oikeasti! Eilen kävi niin, että pregcheckiin sain jotain viivanpaikan tapaista ja mielestäni se ei kyllä ikinä anna mitään turhia viivanpaikkoja. Juoksin kaupasta hakemaan sitten rfsu herkän testin ja siihen tuli haamu. Tänään rfsu herkässä viiva ei ole vahvistunut, mutta pregcheckiin ilmestyi hyvin hyvin hailakka viiva. Pitää käydä ostamassa jossain vaiheessa lisää testejä ja katsoa mihin nämä viivat tästä lähtevät kehittymään. Voi toivon niin, että vahvistuisivat... <3

Vihdoin negaa

Ensimmäistä kertaa ikinä olen helpottunut negatiivisesta raskaustestistä! Negatiivista testiä toivoin jo 3 viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä, mutta silloin se oli aika vahva positiivinen. Neljä viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä testi näytti vielä hailakkaa plussaa. Ohjeena oli siis kaavinnan jälkeen tehdä 4 viikon kohdalla kotona raskaustesti, että nähdään hcg:n varmasti laskeneen. Halusin tehdä jo testin aiemmin, tänään on pikkasen päälle 3 viikkoa kaavinnasta. Onneksi raskaushormoni on nyt laskenut ja tämän keskenmenon voi nyt todeta hoituneen loppuun. Pitkän kaavan mukaan sitä piti mennä tämän asian kanssa. On tullut kasvettua ja opittua itsestä uusia asioita. Tämä on kyllä vahvistanut minua todella paljon, vaikka vaikeita hetkiä on riittämiin ollutkin. Ja vahvistanut käsitystä siitä, että kyllä minä pärjään enkä vähällä kaadu tai muserru. Tämä on myös vahvistanut meidän parisuhdetta. Hyvin meillä meni jo ennen keskenmenoa, mutta ollaan lähennytty miehen kanssa entisestään. On ollut myös ihana huomata, miten huolehtivainen mies osaakaan olla <3

Nyt en sitten osaa päättää, että teenkö ovulaatiotestejä tässä ennen ekan kierron starttaamista? En usko ovulaation vielä olleen, tänään huomasin liman pikkuhiljaa muuttuvan ovulaation suuntaan. Eli voisikohan ovulaatio olla pikkuhiljaa tuloillaan! Mies on palaamassa reissusta viikonloppuna, joten toivon, ettei ovulaatio ehdi tapahtua ennen sitä. Mikään kiire tässä ei tietenkään ole asian kanssa, mutta en voi sille mitään, että salaa toivoisin heti uuden raskauden tärppäävän... Ja lääkäriltä on "lupa" raskauden yritykseen jo ennen ensimmäisiä kuukautisia. Jos teen ovulaatiotestejä, saatan siitä stressailla jos en saakaan niillä ovulaatiota kiinni ja jos ovulaatio onkin ennen miehen palaamista, saattaa se harmittaa. Mutta toisaalta, jos ovulaatio osuukin ennen hänen paluutaan, en ainakaan turhaan piinailisi mahdollista raskautta, kun tietäisi sen olevan mahdotonta! Ja jos ovulaatio osuisikin hänen paluun jälkeen, menisi ajoittamiset kohdalleen. Tietäisin myös, milloin seuraavat menkat olisi alkamassa eikä tarvitsisi sitä stressailla. Iltaan asti aikaa pohtia tätä asiaa, sillä iltaisin olen aina ovulaatiotestailut tehnyt. Ja huolimatta mahdollisista ovulaatiotestien tuloksista ja oikeista hetkistä ovulaation suhteen, kyllä sitä miestä muutenkin aika kovasti odotan sieltä reissusta kotiin... :) 

Mitäs mieltä olette, onko ihan hullua testailla ovulaatiota heti keskenmenon jälkeen tai onko joku sitä testaillut? Toki keskenmenon toteamispäivästä alkaa olemaan jo kaksi kuukautta, että kyllä tässä on ehtinyt asiaa käsitellä ja mietiskellä sekä valmistautua seuraavaan yritykseen.