keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Ylläri haamuviivoja?

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt pitkän aikaa, yli vuosi. Viimeksi kirjoitin reilu 1-vuotiaan taaperoni imetyksen lopettamisesta ❤️ Siitä tuntuu olevan ikuisuus!

Paljon on tapahtunut tuon jälkeen. Syksyllä -20 poika aloitti päiväkodin ja minä palasin hoitovapaalta vanhaan työhöni, josta nopeasti vaihdoin pois parempaan. Sanotaanko näin, että tein hoitotyötä sairaalassa ja en jaksanut enää katsella sitä meininkiä. Nyt lokakuussa -21 vaihdoin taas työpaikkaa ja lisäksi vaihdoimme asuinpaikkakuntaa. Poika on jo 2,5-vuotias ja kasvanut ja oppinut hirmuisesti. Syksyn mittaan on puheenkehitys lähtenyt käyntiin ja on niin mahtavaa seurata sitä. Hän on rohkea, sosiaalinen ja sopeutuvainen tapaus. Virtaa riittää ja hän pitää edelleen vanhempansa kiireisenä. Päiväkotitaival on hänellä mennyt oikein hienosti ja hän viihtyy päiväkodissa todella hyvin.

Syy miksi aktivoiduin pitkästä aikaa kirjoittamaan on ylläri haamuviivat raskaustestissä. Olemme puhuneet pitkään miehen kanssa, milloin alkaisimme yrittämään pojalle pikkusisarusta. Sovimme, että aloitan nyt foolihapon tankkaamisen ja alkukeväästä on oikea aika aloittaa yritys. Noh, meillä ei ole ollut käytössä, kuin luonnonmukaisia ehkäisymenetelmiä (jotka ovat toimineet ennen pojan yritystä ja tässä välissä oikein hienosti) ja en tiedä onko nuo menetelmät nyt sitten pettäneet kuitenkin :D

Mutta siis, minulla oli maanantaina ja tiistaina niin paha ja etova olo, että heitin vitsillä miehelle, että onkohan mahdollista, että olen raskaana. Pahoinvointi muistuttaa niin paljon vanhaa tuttua raskauspahoinvointia. Pojalla oli samaan aikaan joku ripuli päällä ja ajattelin, että olen saanut tuon taudin, kun oma vatsakin oli sekaisin ja turvonnut. Hakeuduin myös koronatestiin näiden oireiluiden vuoksi, se oli onneksi negatiivinen. Eilen sitten käskin miehen ostaa kauppareissulla rfsu herkän testin, että ihan vaan poissuljen raskauden varmuudeksi. Odotin siis ihan blancoa testiä. Mutta mitäpäs me molemmat miehen kanssa näimme, haamuviivan!! En oikeasti ollut uskoa silmiäni ja järkytys oli suuri, sillä en todellakaan uskonut tai oikein usko vieläkään, että voisin oikeasti olla raskaana ja vielä yllärinä.



Kuvassa haamuviiva eilis illalta, vaikea oli saada kuvaan. Laskeskelin, että eilen olisi ehkä voinut olla 9dpo. Pakko oli käydä vilasemassa viivat pojasta tekemästäni ekoista testeistä ja hailakkaahan nekin oli. Tänään viiva ei ollut vahvistunut, oli ehkä jopa haaleampi. Mutta näin oli myös pojan raskaudessa, että viiva ei ollut 9->10dpo vahvistunut. En siis oikein tiedä, että missä tässä mennään. Olenko mahdollisesti raskaana vai enkö. Onko tämä kemiallinen? Vai voisiko meille jopa syntyä pikkusisarus ensi elokuussa...? Pakko nyt elellä omien lääkityksien, ruokailujen ja muiden suhteen niin, että olisi raskaana, kun tämä on nyt niin epäselvää. 

Ei auta kun jäädä piinailemaan ja toivoa parasta. Oireita ainakin siis olisi, etovaa oloa, hirveä väsymys, migreeniä, iltapalelua... 

Ajattelin ikuistaa yritystaivalta samalla tavalla, kuin aiemmin ja toivottavasti pääsisin ikuistamaan myös uuden raskauden, toivottavasti jo nyt tai sitten myöhemmin. 


torstai 6. elokuuta 2020

Haikea imetyksen lopetus

Meillä loppui imetys. Tämän viikon maanantaina iltapäivällä imetin viimeisen kerran. En tuolloin tiennyt sen jäävän viimeiseksi kerraksi, vaikka imetystä jo pikkuhiljaa olin vähennellyt lopetusta silmällä pitäen.

Vähensin alkuun yhteen kertaan vuorokaudessa. Poitsu protestoi tätä vastaan pari päivää ja kitisi välillä tissin perään. Nopeasti hän sitten kuitenkin tissin unohti ja lopulta tiistaina iltapäivällä maitoa tarjotessani, hän ei enää sitä halunnutkaan. Itkuhan siinä sitten pääsi, kun tajusin imetyksen oikeasti loppuneen. Edelleen olo on haikea. Varsinkin, kun tajusin nyt olevan kansainvälinen imetysviikko, niin kurkkua alkoi kuristamaan.

Imetys oli alkuun niin kamalaa ja lopulta niin ihanaa. Ne hetket olivat minulle tärkeitä, vain minä ja poikani niin lähekkäin <3 Jo raskausaikana tiesin, että haluan imettää. Sitä en tiennyt, että siitä tulisi niinkin tärkeä juttu itselle. Alun vaikeuksien vuoksi olin aivan valmis lopettamaan koko homman, mutta jostain sain aina voimaa jatkaa.

Meillä kesti täysimetys 5,5kk ja imetys kokonaisuudessaan melkein 1v2kk. Kiitos rinnoilleni hienosta työstä! Imetys olisi saanut jatkua muutoin vielä, niin kauan, kun se meistä molemmista olisi hyvältä tuntunut. Mutta minun on aloitettava yksi lääke, jolle imetys oli esteenä. Mutta aikansa kutakin, onneksi on ihanat muistot ja muutama kuvakin tallessa imetyksestä <3

Onko täällä kenelläkään kokemusta imetyksen lopettamisen aiheuttamista oireista? Mitä oireita teille on tullut ja kauan ne ovat jatkuneet?

Hyvää loppukesää kaikille 🧡

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Meillä asuu taapero!



Meidän rakas poikamme täytti yhden vuoden viime perjantaina <3 Vauvavuosi on nyt ohitse! Toisaalta niin haikeaa ja toisaalta taas helpotus. On kyllä mennyt vuosi niin käsittämättömän nopeasti. En voi käsittää, miten se vuoden takainen pieni nyytti on kasvanut jo niin isoksi pojaksi <3

Nykyisin meillä siis asustelee taapero. Hän painaa 12kg ja on 82cm pitkä. Tuettuna hän kävelee kovaa vauhtia ja pari kertaa on seisonut ilman tukea pienen hetken. Juttua riittää, sanoja ei ole vielä kuitenkaan tullut, mutta tavujuttelua ja kaikenmaailman ääniä :D Vauhtia löytyy ja vanhemmilla saisi olla silmät selässä. Hän on rohkea ja ei omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hyvä huumorintaju tuntuu löytyvän, hyvin veikeä tyyppi tämä meidän taapero on <3 Tällä hetkellä on parasta pallo-, kukkuu- ja jahtaamisleikit. 

Tällä hetkellä arki rullaa tasaisesti eteenpäin ja nautitaan kovasti kesästä! Elämä on ihanaa!

Hyvää juhannusta kaikille! 

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Pitkästä aikaa

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa <3 jos täällä joku linjoilla on :) 


Poitsu täytti juuri eilen jo 11 kuukautta! Aivan käsittämätöntä, että ensi kuussa hän täyttää jo vuoden. Hänestä on tullut jo niin iso poika! Hän on ihana ja aivan hurmaava hassuttelija, jolta löytyy kuitenkin omaa tahtoa. Kokoakin löytyy: hän on jo melkein 12kg ja pituutta on melkein 80cm. Vaatteissa käytetään pääosin kokoa 86cm. 

Liikkumisen suhteen hän ei alkuun pitänyt kiirettä, 8kk iässä alkoi ryömiminen. 9kk iässä poitsu alkoi nousemaan konttausasentoon ja tukea vasten seisomaan. Nopeasti hän alkoin myös ottamaan askelia tukea vasten. 10kk iässä hän lähti konttamaan ja konttaa nyt hirveää vauhtia :D hän myös oppi tuolloin laskeutumaan itse alas pepulleen/kontilleen ja kävelee tukea vasten varmasti. Saa nähdä, milloin täällä otetaan ensi askeleita! Sanoja ei vielä tule, mutta juttua siltikin kyllä riittää hyvin paljon.

Yöt ovat tässä kevään myötä onneksi parantuneet ja yösyötöt saatiin 10kk iässä kokonaan pois! Nykyisin saattaa olla yksi pieni itkeskely yössä, jos tutti on hukassa ym, mutta rauhoittamiseen riittää yleensä suhina, silittely tai hetkeksi syliin nosto. Ja useimmiten yössä ei ole yhtään herätystä. Poitsu nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta olisi tässä lähipäivinä tarkoitus siirtää hänet omaan huoneeseen, kun se vihdoin alkaa olla meidän uudessa kodissa nyt valmiina ja olemme huoneeseen rauhassa tutustuneet. Päivissä on nykyisin selkeä rytmi, mikä on ihanaa. Aamulla herätys 6 maissa (välillä jo ennen kuutta, olen kaikkia keinoja kokeillut aamujen myöhästämiseen, mutta ei ole kamalasti auttanut mikään), ekat päikkärit noin 9-10/10.30, tokat päikkärit noin 13/13.30-15 ja yöunille 19 pintaan. Kiinteät maistuu hyvin ja imetys sujuu. Tällä hetkellä arki rullaa oikein mukavasti, ulkoillaan paljon ja sisällä tutkitaan kämppää ja leikitään. Korona nyt on valitettavasti vaikeuttanut läheisten näkemistä ja vauvatreffit ovat jääneet pois.


Nyt kun on saanut nukkua öisin pidempiä pätkiä ja usein ilman herätyksiä, niin huomaa energiatasojen selvästi nousseen. Jaksan niin paljon paremmin! Ja näin jälkeenpäin kun miettii vaikka talvea, niin olen ollut niin väsynyt ja univelkainen silloin. Pimeyskin on varmasti vielä vaan lisännyt sitä väsymystä, mutta huh, jotenkin sitä vaan silti silloin jaksoi. Mutta ei silloin kyllä hirveästi mitään ylimääräistä tehnyt. Nyt minulla on monta pientä projektia meneillään, treenaan useamman kerran viikossa, lenkkeillään päivittäin ja olen alkanut jo työjuttujakin hoitamaan, että voin kesällä keikkailla välillä. Hoitovapaalla + vuosilomilla olen lokakuuhun asti ja silloin poitsulla alkaa sitten päiväkoti. En palaa täysillä tunneilla alkuun, vaan aloitellaan uusi arki sitten lempeämmin. 

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvällä mallilla. Kävin alkuvuodesta äitiysfyssarilla, jossa onneksi tuli hyviä uutisia kropan tilasta. Ultralla katsottiin lantionpohja ja vatsa, ne olivat molemmat ok. Vatsassa oli navan yläpuolella vähän rakoa, mutta fyssari sanoi, ettei sitä halua edes kutsua erkaumaksi, kun jännesauma oli niin hyvässä kunnossa. Nyt tuo rako on mielestäni kuroutunut pienemmäksi. Raskaudesta jääneitä kiloja olen nyt tiputtanut 7 yhteensä ja vähän on vielä jäljellä. Kilot ovat todella tiukassa (syytän edelleen imetystä), tälläkin hetkellä olen herkuttomalla, olen liikkunut aktiivisesti ja aloitin vielä kaiken päälle yhden mamavalmennuksen ruokavalion. Josko ne loputkin tässä vaikka kuukauden-parin sisään lähtisi. Mutta lihaksia on kyllä oikeasti tullut lisää ja kroppa tuntuu vahvalta ja jaksavalta, mikä on ihanaa! Viime postauksessa mainitsin kierron käynnistyneen. Noiden joulukuisten menkkojen jälkeen meni 4 kuukautta, kunnes tuli seuraavat. Saa nähdä tuleeko taas pitkä väli vai alkaisiko hormonitoiminta pikkuhiljaa normalisoitumaan. Imetystä olen ajatellut jatkaa vielä jonkun aikaa poitsun täytettyä yhden vuoden.

Kaikenkaikkiaan tänne kuuluu tällä hetkellä hyvää. Nautin kotona olemisesta pojan kanssa. Nyt kyllä koronan myötä on meinannut välillä seinät kaatua päälle, kun on sosiaaliset kontaktit olleet minimissä. Onneksi olemme nyt ulkona nähneet ihmisiä ihan lähipiiristä. Välillä vauvakuume nostaa kovasti päätään :D mutta järjellä ajateltuna emme ihan vielä lähde yrittämään toista. Itse haluaisin tämän vuoden puolella aloittaa yritystä, mies puhui ensi vuoden keväästä, kun asiasta keskusteltiin vähän aikaa sitten.

Tulipas tästä nyt pitkä teksti, mutta eipä tänne ole tosiaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Yritän nyt vähän useammin päivitellä, sillä näihin teksteihin on sitten joskus kiva palata muistelemaan :)

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Poitsu 6,5kk

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa, jos täällä joku vielä näitä kirjoituksiani sattuu lueskelemaan :D nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni tulla päivittelemään kuulumisia :) Poitsu täytti siis 12.12 jo kuusi kuukautta! Toinen samanlainen ja hän on jo vuoden ikäinen :o hurjaa!

Mistäs sitä alottaisikaan, niin paljon on kehityksessä tapahtunut viime aikoina. Meillä asustelee suurimmaksi osin hyvin tyytyväinen pojan alku, joka hymyilee ja naureskelee kovasti <3 Painoa löytyy jo 10,6kg ja pituutta 71,4cm. Hyvää vauhtia kasvanut siis :D Viiden kuukauden iässä poitsu alkoi kääntymään oikean kyljen kautta vatsalleen, hän osaa mennä kompassina ympäri lattialla ja peruuttaa. Yritystä on päästä eteenpäin, mutta vielä ei ole ryömiminen onnistunut. Kovasti nostelee itseään käsillään ja peppua ylös. Pari kertaa hän on kääntynyt selältä vatsalleen, mutta en ole nähnyt tätä tapahtumaa, sillä olen juuri silloin ollut käymässä toisessa huoneessa :D Hän viihtyy itsekseen lattialla leikkimässä jonkin aikaa, jaksaa katsella ja lueskella kirjaa yhdessä, tykkää loruttelusta, laulamisesta, hassuttelusta ja kylvyistä/suihkuista. Hän osaa myös päristellä, se taito oli yhdessä vaiheessa kova hitti. Hän osaa viedä ruokaa käsillä suuhun (äiti tosin arastelee vielä sormiruokailua..) ja juoda pillimukista. Ensimmäiset hampaat puhkesivat kolme päivää sitten! Etualahampaat tulivat nopeasti ja onneksi melko helposti suurempia oireita aiheuttamatta läpi.

Kuuden kuukauden kehitysvaihe näkyi meillä vahvasti (siinä tulee yleensä painajaisia, lapsi tajuaa, että vanhemmat voivat lähteä pois ym.) ja yöt muuttuivat sen johdosta melko hyvistä rikkonaisemmiksi ja poitsu heräili alkuyön itkeskelemään usein. Sitten lisäksi joulukuun puolivälissä alkoi melkein kahden viikon sairastelu, kun ensin iski flunssa ja heti perään laryngiitti. Jouduimme lääkärissäkin käydä arviossa ja hengittelemässä avaavaa lääkettä. Tämä huononsi öitä tietenkin entisestään. Nyt alkaa tilanne olla taas tasaisempi, mutta syöttöjä on edelleen yössä 3-4. Poitsu on osannut hienosti itsekseen aikaisemmin nukahtaa, mutta nyt joulukuun aikana sekin taito on ottanut takapakkia. Tänään aloimmekin treenaamaan uudelleen tuota itsekseen nukahtamista ja yöunille nukahtaminen meni suht hyvin! Josko tämä tästä taas. Täytyy alkaa noita yösyöttöjäkin koittaa vähentää, yhdessä vaiheessa niitä oli yhdestä kahteen, että josko siihen päästäisiin takaisin.

Aloimme maistattamaan kiinteitä reilu viiden kuukauden iässä täysimetyksen jälkeen. Alusta asti on maistunut ruoka hyvin ja uusia makuja on otettu nopealla tahdilla maisteluun. Tällä hetkellä menee 3-4 ateriaa päivässä ja imetykset tietenkin lisäksi. Imetys on tällä hetkellä ihanan helppoa, hälinässä poitsu ei vain oikein pysty keskittymään ja silloin siirrymme ruokailemaan rauhallisempaan paikkaan. Imetyshetket ovat ihania yhteisiä hetkiä ja toivon imetyksen jatkuvan ainakin yhden vuoden ikään. 

Päivässä on nykyisin melko selkeä rytmi, herätys 6-7 aikaan ja yöunille 18-19 aikaan. Päivän aikana poitsu nukkuu kolmet päiväunet, joista keskimmäiset ovat yleensä pidemmät. Hereillä hän jaksaa olla kerrallaan 2-2,5h. Meillä oli pitkään päiväunet kovin huonoja, niin on ihanaa, kun nyt on yleensä nuo yhdet pidemmät päikkärit päivässä. Poitsu itsekkin jaksaa selvästi paremmin, kun saa levättyä kunnolla.

Itsestäni voisin mainita sen verran, että hepatoosi on vihdoin selätetty kokonaan! Loppuraskaudesta minulle siis iski raskaushepatoosi ja oireet jäivät päälle synnytyksen jälkeen. Oireilu loppui joskus 1-2 kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta arvot laskivat todella hitaasti. Nyt marraskuussa oli viimeisin kontrolli ja arvot olivat jo ihan normaalit! :) Olen myös saanut raskaudesta jääneitä kiloja pikkuhiljaa tippumaan, 4 kiloa on tällä hetkellä tiputettu ja noin 7 kiloa jäljellä. Tämä joulu on nyt vähän sotkenut kyllä ruokavaliotani, mutta uuden vuoden jälkeen on taas aika palata kuriin :D kiertokin muuten käynnistyi joulukuun alussa, aivan sekaisinhan tuo vielä on, olen kärsinyt kahdet kuukautiset nyt joulukuussa. Toivottavasti se tasottuisi pian. Positiivista on kyllä se, että synnytyksen jälkeen en ole kärsinyt ollenkaan menkkakivuista!! Aiemmin jouduin vetämään pari ekaa päivää maksimiannoksia buranaa.

Tämä vuosi on kyllä ollut elämäni paras <3 Suurin haaveeni toteutui, kuin saimme tuon ihanan pojan elämäämme. Välillä on raskasta, joskus tulee koettua kovaa turhautumista ja väsymys on välillä kamalaa. Mutta joka päivä muistan kiittää siitä, että olemme hänet saaneet <3 Enkä vaihtaisi tätä mistään hinnasta. Olen oppinut myös olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja arvostamaan mahdollisuutta lepoon. Välillä olemmekin nukkuneet päiväunia poitsun kanssa yhdessä, vaikka kämppä olisi kamalassa kaaoksessa. 

Olen nauttinut kovasti poitsun kanssa kotona olemisesta ja toivon, että pystyn mahdollisimman pitkään kotiäiti-elämää viettämään :D Koko ajan on enemmän alkanut olemaan myös ajatuksissa toisen raskauden yrittäminen, toivottavasti meille tulevaisuudessa suotaisiin toinenkin lapsi. Emme siis ole kuitenkaan vielä vähään aikaan aloittamassa yrittämistä. Itsellä olisi toiveissa, josko kesällä voisi jo mennä tulee jos on tullakseen meiningillä, mutta mies ei ollut vielä innostunut tästä aikataulusta. Toivoisin pientä ikäeroa ja olen varautunut siihen, että yritys saattaa viedä aikaa. Saa nähdä, millaiseen kompromissiin sitten jatkossa asiasta päästään... :) Jollain tapaa sitä raskautta, ihanaa raskausmasua, potkuja ja synnytystä jo kaipaa :D 


Ihanaa uutta vuotta!