Pitkästä aikaa

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa <3 jos täällä joku linjoilla on :) 

Poitsu täytti juuri eilen jo 11 kuukautta! Aivan käsittämätöntä, että ensi kuussa hän täyttää jo vuoden. Hänestä on tullut jo niin iso poika! Hän on ihana ja aivan hurmaava hassuttelija, jolta löytyy kuitenkin omaa tahtoa. Kokoakin löytyy: hän on jo melkein 12kg ja pituutta on melkein 80cm. Vaatteissa käytetään pääosin kokoa 86cm. 

Liikkumisen suhteen hän ei alkuun pitänyt kiirettä, 8kk iässä alkoi ryömiminen. 9kk iässä poitsu alkoi nousemaan konttausasentoon ja tukea vasten seisomaan. Nopeasti hän alkoin myös ottamaan askelia tukea vasten. 10kk iässä hän lähti konttamaan ja konttaa nyt hirveää vauhtia :D hän myös oppi tuolloin laskeutumaan itse alas pepulleen/kontilleen ja kävelee tukea vasten varmasti. Saa nähdä, milloin täällä otetaan ensi askeleita! Sanoja ei vielä tule, mutta juttua siltikin kyllä riittää hyvin paljon.

Yöt ovat tässä kevään myötä onneksi parantuneet ja yösyötöt saatiin 10kk iässä kokonaan pois! Nykyisin saattaa olla yksi pieni itkeskely yössä, jos tutti on hukassa ym, mutta rauhoittamiseen riittää yleensä suhina, silittely tai hetkeksi syliin nosto. Ja useimmiten yössä ei ole yhtään herätystä. Poitsu nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta olisi tässä lähipäivinä tarkoitus siirtää hänet omaan huoneeseen, kun se vihdoin alkaa olla meidän uudessa kodissa nyt valmiina ja olemme huoneeseen rauhassa tutustuneet. Päivissä on nykyisin selkeä rytmi, mikä on ihanaa. Aamulla herätys 6 maissa (välillä jo ennen kuutta, olen kaikkia keinoja kokeillut aamujen myöhästämiseen, mutta ei ole kamalasti auttanut mikään), ekat päikkärit noin 9-10/10.30, tokat päikkärit noin 13/13.30-15 ja yöunille 19 pintaan. Kiinteät maistuu hyvin ja imetys sujuu. Tällä hetkellä arki rullaa oikein mukavasti, ulkoillaan paljon ja sisällä tutkitaan kämppää ja leikitään. Korona nyt on valitettavasti vaikeuttanut läheisten näkemistä ja vauvatreffit ovat jääneet pois.

Nyt kun on saanut nukkua öisin pidempiä pätkiä ja usein ilman herätyksiä, niin huomaa energiatasojen selvästi nousseen. Jaksan niin paljon paremmin! Ja näin jälkeenpäin kun miettii vaikka talvea, niin olen ollut niin väsynyt ja univelkainen silloin. Pimeyskin on varmasti vielä vaan lisännyt sitä väsymystä, mutta huh, jotenkin sitä vaan silti silloin jaksoi. Mutta ei silloin kyllä hirveästi mitään ylimääräistä tehnyt. Nyt minulla on monta pientä projektia meneillään, treenaan useamman kerran viikossa, lenkkeillään päivittäin ja olen alkanut jo työjuttujakin hoitamaan, että voin kesällä keikkailla välillä. Hoitovapaalla + vuosilomilla olen lokakuuhun asti ja silloin poitsulla alkaa sitten päiväkoti. En palaa täysillä tunneilla alkuun, vaan aloitellaan uusi arki sitten lempeämmin. 

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvällä mallilla. Kävin alkuvuodesta äitiysfyssarilla, jossa onneksi tuli hyviä uutisia kropan tilasta. Ultralla katsottiin lantionpohja ja vatsa, ne olivat molemmat ok. Vatsassa oli navan yläpuolella vähän rakoa, mutta fyssari sanoi, ettei sitä halua edes kutsua erkaumaksi, kun jännesauma oli niin hyvässä kunnossa. Nyt tuo rako on mielestäni kuroutunut pienemmäksi. Raskaudesta jääneitä kiloja olen nyt tiputtanut 7 yhteensä ja vähän on vielä jäljellä. Kilot ovat todella tiukassa (syytän edelleen imetystä), tälläkin hetkellä olen herkuttomalla, olen liikkunut aktiivisesti ja aloitin vielä kaiken päälle yhden mamavalmennuksen ruokavalion. Josko ne loputkin tässä vaikka kuukauden-parin sisään lähtisi. Mutta lihaksia on kyllä oikeasti tullut lisää ja kroppa tuntuu vahvalta ja jaksavalta, mikä on ihanaa! Viime postauksessa mainitsin kierron käynnistyneen. Noiden joulukuisten menkkojen jälkeen meni 4 kuukautta, kunnes tuli seuraavat. Saa nähdä tuleeko taas pitkä väli vai alkaisiko hormonitoiminta pikkuhiljaa normalisoitumaan. Imetystä olen ajatellut jatkaa vielä jonkun aikaa poitsun täytettyä yhden vuoden.

Kaikenkaikkiaan tänne kuuluu tällä hetkellä hyvää. Nautin kotona olemisesta pojan kanssa. Nyt kyllä koronan myötä on meinannut välillä seinät kaatua päälle, kun on sosiaaliset kontaktit olleet minimissä. Onneksi olemme nyt ulkona nähneet ihmisiä ihan lähipiiristä. Välillä vauvakuume nostaa kovasti päätään :D mutta järjellä ajateltuna emme ihan vielä lähde yrittämään toista. Itse haluaisin tämän vuoden puolella aloittaa yritystä, mies puhui ensi vuoden keväästä, kun asiasta keskusteltiin vähän aikaa sitten.

Tulipas tästä nyt pitkä teksti, mutta eipä tänne ole tosiaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Yritän nyt vähän useammin päivitellä, sillä näihin teksteihin on sitten joskus kiva palata muistelemaan :)

Vauva 3,5kk

Ehtipä edellisestä kirjoituksesta kulua tovi! Tarkoitus on ollut kyllä tulla päivittelemään kuulumisia ja kirjaamaan ylös, että missä vaiheessa mennään vauvan kanssa, mutta ei vaan ole ehtinyt. Paljon on ollut menoja viime aikoina, mutta suurin syy ajan puutteelle on ollut vauvan huonot päiväunet. Iltaisin on ollut omaa aikaa ihan hyvin, mutta sitten ei olekaan enää jaksanut avata konetta.

Eli vauva on jo 3,5 kuukautta vanha! Kliseisesti aika oikeasti tuntuu vaan juoksevan eteenpäin. Kesäkin on yht'äkkiä vaihtunut syksyyn. Tämän vuoden kesä tuntuu kiitäneen ohitse huomaamatta ja menneen tietynlaisessa sumussa: herätykset öisin olivat 2 tunnin välein ja paljon opeteltavaa riitti vauvan hoidossa. Alkuun imetys vei hirveästi aikaa ja sohvan pohjalla istuessa imettäessä kauniit kesäpäivät suurimmaksi osin lipuivat ohitse. Mutta se ei kyllä yhtään itseäni haittaa, kesiä tulee kyllä elämässä lisää, mutta kerran vain lapsi on näin pieni <3 on ollut ihana rauhassa tutustua vauvaan ja alkuun vain pesiä hänen kanssaan kotona. Ja olen kyllä nauttinut kovasti äitiyslomasta ja vauvan kanssa kotona olemisesta.

Meillä oli viime viikolla neuvola ja vauva painaa jo 8140grammaa ja on 64,5cm pitkä! Hyvin on kasvanut täysimetyksellä. Vaatteissa mennään jo 68cm koossa ja pian nekin jo jää pieneksi. Huomaa kyllä vauvaa kannellessa, että painoa on tullut syntymän jälkeen se reilu 4kg lisää. Vaikeaa enää käsittää, kuinka pieni hän silloin alkuun olikaan. Vauva on kehittynyt myös hurjasti: hän juttelee ja hymyilee paljon vastavuoroisesti, vähän jo naurahtelee, kovasti yrittää vatsalla ollessaan eteenpäin potkuttelemalla ja jaksaa pitkään kannatella päätään ja hän on alkanut tarttumaan esineisiin ja vie niitä suuhun. Vielä ei kääntymisyrityksiä ole tullut, kerran on mennyt vahingossa vatsaltaan selälleen pään viedessä mennessään :D

Mutta ne alkuun mainitsemani päiväunet tosiaan. Nyt kuukauden ajan päiväunien nukkuminen on ollut melko huonoa, suurimmaksi osaksi vauva nukkuu 30-40 min pätkiä, vaikka selvästi tarvitsisi yhdet pidemmän unet päivän aikana. Toivon tämän olevan vain joku vaihe. Yöt ovat menneet onneksi melko hyvin, lukuunottamatta 3kk iässä tullutta tiheää imua, jonka johdosta heräiltiin vajaa viikko useammin öisin. Mutta normaalisti vauva menee nukkumaan 19-20 välillä illalla, ensimmäinen unipätkä on jotain 4-7h väliltä ja yössä herätään normaalisti 2 kertaa syömään. Hyvin ehtii onneksi itsekin nukkua yön aikana!

Itse kävin julkisen puolen fyssarilla syyskuun alussa polveni takia ja hän onneksi katsoi erkauman samalla, joka oli 2-3cm vielä. Olen nyt treenaillut erkaumalle sopivilla liikkeillä sekä vaunulenkkeillyt ja kunto on selvästi parantunut tässä viime aikoina. Kroppa jaksaa paljon paremmin ja keskivartalo tuntuu olevan paremmin hallinnassa. Vieläkään paino ei ole lähtenyt tippumaan siitä, mihin se tyssäsi alun tippumisen jälkeen ja raskauskiloja on kymmenisen jäljellä, vaikka olen liikkunut ja rajoittanut herkkujen syömistä. Imetys taitaa itsellä pitää kiloista kiinni (ainakin toivon, että kyse on vain siitä). Vauva on siis täysimetyksellä ja kierto ei ole vielä lähtenyt käyntiin. Raskaushepatoosin takia on edelleen labrakontrolleja (viime kontrollissa sappihapot ja maksa-arvot olivat vähän yli viitearvojen, sappihapot ovat onneksi tulleet koko ajan alaspäin kuitenkin) ja seuraava kontrolli on marraskuun alussa.

Vauva heräsi taas päiväuniltaan, joten hyvin nopea päivitys tuli, toivottavasti tekstissä on jotain järkeä :D

Sekalaisia kuulumisia

Huh, meneepäs tämä aika nopeasti! Piti kirjoitella tänne jo vauvan ollessa 4 viikkoinen, mutta on on ollut niin paljon menoja, etten ole saanut aikaiseksi. Ne vapaat/lepohetket mitä on ollut, on halunnut käyttää muuten, kuin tietokoneen ääressä. Mutta josko nyt päivittelisi tänne kuulumisia! :)

Poitsu täytti keskiviikkona jo 7 viikkoa! Hän tuntuu jo niin isolta verrattuna siihen reilun 1,5kk takaiseen vastasyntyneeseen. Paino oli tämän viikon lääkärikäynnillä 5710g ja pituus 57,6cm. Painoa on tullut siis 2kg ja pituutta vajaa 9cm syntymästä :D On kyllä huomannutkin tuon kasvun. Poitsu on kannatellut jo pidemmän aikaa hienosti päätään ja nousee kyynärvarsien varaan. Hän on alkanut ääntelemään paljon monipuolisemmin, ihana  jo jutella vastavuoroisemmin hänen kanssaan. Hymyjä on tullut sieltä 4 viikon ikäisestä asti koko ajan enemmän. Tällä hetkellä on menossa iltahulinavaihe ja iltaisin on meno aika itkuista ja kaikenlaisia kikkaskonsteja on käytössä, että saa hänet syömään ja rauhoittumaan. Saa nähdä milloin tämä vaihe helpottaa. Aamupäivisin ja päivisin poitsu on suurimmaksi osin yleensä oikein tyytyväinen tapaus :)

Yöt ovat aika rikkonaisia, välillä välissä on parempia. Öisin on masuvaivat vaivanneet välillä useammankin yön putkeen ja välillä poitsu on päättänyt valvoskella keskellä yötä :D Jonkin näköinen rytmi löytyy: aamulla herätään 7.30-9 välillä, ensimmäisille päikkäreille 11-12 maissa. Iltapäivä menee päikkäreillä ja valveilla vuorotellen, unien pituus vähän riippuen siitä, että ollaanko autolla/vaunuilla liikkeessä vai ihan kotosalla sisällä. Alkuillasta 19 maissa vielä pienet päikkärit, jonka jälkeen vielä valvoskelua ja 21.30-23 välillä yöunille. Toivottavasti yöt alkavat jossain vaiheessa paranemaan, itse en ole saanut hirveästi yli 2h pätkää nukuttua. Mies onneksi auttaa sen minkä töiltään pystyy, ja olenkin saanut välillä illalla mennä ihan yksin nukkumaan tai aamulla jatkaa unia aamu syötön jälkeen.

Syntymästä asti on menty ihan täysimetyksellä. Alku imetyksen kanssa oli todella haastavaa ja olin jo luovuttamassa koko homman suhteen. Sairaalassa sain hyvin ohjausta, mutta ohjaus oli vähän ristiriitaista. Esimerkiksi yksi kätilö toi rintakumin keskellä yötä, kun rinnanpäät oli niin kipeät ja seuraavana päivänä toinen kätilö ihmetteli koko rintakumia ja vei sen pois. Mutta siis, rinnanpäät olivat ihan tajuttoman kipeät ja haavoilla alkuun, vaikka kuinka rasvailin ja pidin maidonkerääjiä liiveissä päivisin, että pysyisivät kosteina ja paranisivat. Rintakumit olivat 4 viikkoa käytössä tuon kivun takia ja sitten niistä on onneksi päässyt luopumaan. Neljäntenä päivänä synnytyksestä maito nousi kunnolla ja ai että sekin sattui ja tuntui niin epämukavalta. Tuona yönä itki äiti sekä vauva, kun ei meinannut imetyksestä tulla mitään. Onneksi imetys on nyt useamman viikon jo sujunut hyvin ja imetyshetkistä pystyy nauttimaan. Tällä hetkellä on kyllä rintaraivareita iltaisin, mutta eiköhän tämä tästä taas helpota... :D

Itse olen toipunut synnytyksestä hyvin: epparihaava on parantunut hyvin, jälkivuoto loppui kahden viikon jälkeen ja lantionpohjalihakset vahvistuu pikkuhiljaa. Mieliala oli 2 viikkoa synnytyksestä hyvin heittelevä, välillä itkin aivan valtoimenaan mikä ei ole yhtään tapaistani. Nyt mieliala on onneksi tasainen ja huonoista öistä huolimatta jaksan mielestäni melko hyvin. Raskausaikana liikunta jäi hyvin minimaaliseksi kaikkien oireiden vuoksi ja nyt sen huomaa kyllä kropassa ja jaksamisessa. Olen vaunulenkkeillyt ja tehnyt ihan kevyttä joogaa, että alkaisi lihakset taas vahvistumaan. Jälkitarkastuksessa ei katsottu erkaumaa (piti kysyä siitä, mutta unohdin sillä käynnillä sen pyytää katsomaan) ja aion käydä äitiysfyssarilla sen tarkistuttamassa ja sitten hänen ohjeillaan aloitella enemmän liikuntaa. Hepatoosista johtuva jalkapohjien kutina jatkui jotain viikkoja synnytyksen jälkeenkin ja sappiarvoja on nyt kontrolloitu ja ne ovat edelleen koholla, vaikka laskusuuntaiset. Jostain syystä maksa-arvot nousivat nyt viimeisimmässä mittauksesssa, vaikka tähän asti ne ovat olleet normaalit. Lääkäri ei ollut tästä huolissaan kuitenkaan, toivottavasti ensi mittauksessa jo kaikki olisi normaalia. 

Kaukaiselta tuntuu tässä vaiheessa jo raskausaika ja iso vatsa! Enää ei kunnolla muistakaan, miltä ne pienet potkut tuolla vatsassa tuntuikaan. Toivottavasti pääsen vielä raskauden kokemaan uudelleen, vaikka omalle kropalle se rankkaa aikaa olikin, mutta palkinto siitä on mitä parhain <3 Tuo poikamme on kyllä jotain niin parasta ja ihaninta <3 Paljon tämä äitiys ottaa ja oma aika on todella vähissä tällä hetkellä, mutta niin paljon se myös antaa ja tulee antamaan. Ristiriitaisesti kokee samaan aikaan haikeutta pojan kasvamisesta ja samalla ei malta odottaa, että hän kasvaa ja oppii uusia taitoja.

Tällaisia sekalaisia kuulumisia ja mietteitä tällä kertaa :)