Näytetään tekstit, joissa on tunniste 36. raskausviikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 36. raskausviikko. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. helmikuuta 2025

30.-37. raskausviikko

 Eli raskausviikot 29+0-36+6.


Oikeasti raskausviikot vaihtuvat tiistaisin, ensi tiistaina on 37+0 ja vauva on jo sitten täysiaikainen! Hurjaa!

Viikot ovat taas vilahtaneet kovaa vauhtia. Vointi on ollut kovin väsynyt ja nyt loppua kohden käy koko ajan olo raskaammaksi ja liikkuminen vaikeammaksi. Liitoskivut ovat tällä viikolla pahentuneet entisestään, vauva ilmeisesti painaa enemmän alemmas. Parhaani mukaan pyrin olemaan joka päivä liikkeellä ja tekemään vähän kehonhuoltoa. Jäin uudenvuoden jälkeen töistä pienelle lomalle ja loman aikana totesin, että en kyllä enää työkykyinen ole kaikkien oireiden kanssa. Töiden tekeminen oli jo pitkään tuntunut todella raskaalta ja vaikealta. Loman jälkeen työterveydestä onneksi lääkäri kirjoitti sairausloman äitiysvapaan alkuun asti, joka alkoi virallisesti 28.1.25.

Joulukuussa minulla todettiin raudanpuute, johon aloitin Sideral 30mg 2 kapselia päivässä. Tammikuussa arvot mitattiin uudelleen ja Ferritiini ei ollut noussut mihinkään, Hb oli pysynyt samana hyvällä tasolla ollen 140. Hakeuduin raudanpuutteeseen perehtyneelle lääkärille ja hän suositteli rautainfuusiota, jonka erittäin mielelläni ottaisin. Suurimpana huolena itsellä on vauvan syntyminen raudanpuutteisena ja toki omaan vointiinkin olisi mukava saada helpotusta. Valitettavasti rautainfuusiota ei julkisella puolella saa näillä arvoilla eikä vakuutusyhtiökään myöntänyt sitä hyvänä pysyneen Hb arvon vuoksi. Omasta pussista maksamalla sen saisi, mutta siihen ei nyt tässä kohtaa ole varaa. Lääkärin suosituksesta vaihdoin rautavalmisteiksi Ferrodan + Puhdistamon tripla rauta, toivottavasti näillä arvot nousisi. Seuraavan kerran käyn mittauttamassa arvot synnytyksen jälkeen sitten, niin katsotaan missä mennään. Olen kärsinyt myös pahasta unettomuudesta, pahimmillaan en ole meinannut nukahtaa illalla ja sitten olen herännyt jo ennen kolmea yöllä valvomaan. Yöunet on jäänyt siis välillä hyvin lyhyiksi. Onneksi nyt olen tällä viikolla ihme kyllä nukkunut useamman yön paremmin enkä ola valvoskellut aamuöisin! Toivottavasti tämä nyt jatkuisi. Ja onneksi päivisin pystyy tarvittaessa pieniä päiväunia nukkumaan tarvittaessa.

Tammikuun alussa kävin äitiyspolilla vauvan kasvukontrollissa beetasalpaaja läkitykseni vuoksi ja samalla kontrolloitiin istukan paikka. Kaikki oli onneksi vauvalla oikein mainiosti! Hän oli tuolloin jo pää alaspäin, paino oli 2,2kg ja istukka oli noussut turvalliselle korkeudelle synnytystä ajatellen. Eilen neuvolalääkärin käynnillä tehtiin myös ultra. Vauva on edelleen pää alaspäin ja kasvaa sopusuhtaisesti samalla käyrällä, eli keski- ja yläkäyrän välissä. Paino oli eilen 3,4kg, joka tuntui ensi alkuun isolta luvulta. Mutta laskettuna aikana tällä kasvulla paino olisi 4kg pintaan, joka on lääkärinkin mukaan ihan normaali paino. Esikoinen myös kasvoi raskausaikana samalla käyrällä ja syntyi sitten 39+2 painaen 3,7kg. Käynnillä kaikki muu oli myös kunnossa. Kohdunkaulaa oli hyvin jäljellä, ulkosuu auki sormelle, mutta sisäsuu vielä kiinni.

Synnytys on ollut koko ajan nyt enemmän mielessä. Olen pyrkinyt valmistautumaan synnytykseen lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoja + tietoa netistä sekä osallistumalla synnytysvalmennukseen. Synnytystoivelista on myös mietitty. Toisaalta odotan synnytystä innolla, että millainen matka nyt on edessä. Toisaalta synnytys jännittää kovasti ja tuntuu, että ei olisi valmis siihen. Suurin jännitys kyllä liittyy siihen, kun synnytyksen ajankohtaa ei voi ennustaa ja esikoinenkin täytyy tällä kertaa saada hoitoon. Että miten sitten kaikki sujuu, kuinka nopeasti synnytys etenee ym. Kun ei voi suunnitella asioita etukäteen ja kontrolloida niitä :D Esikoisen synnytys käynnistettin hepatoosin vuoksi ja silloin tiesi etukäteen, milloin synnytys tullaan viimeistään käynnistämään. Nyt onneksi hepatoosin oireita ei ole esiintynyt ja toivottavasti niitä ei tulekaan. Kertaalleen kyllä kävin varuiksi hepatoosi labroissa, kun koko keho kutisi kovasti, mutta arvot oli täysin normaalit ja kutina ohittui sitten ihon rasvausta tehostamalla. Oli siis todennäköisesti atopiaan liittyvää.

Hankinnat vauvaa varten alkaa nyt olla kaikki kasassa! Pinnasänky on valmiiksi laitettu, hoitoalusta paikoillaan, pienet vaatteet pestynä ja lipastoon järjesteltynä, vaunut odottamassa käyttäjäänsä. Eilen tilasin turvakaukaloon ja autoomme sopivan telakan ja tämä oli viimeinen hankinta, mitä tarvitaan nyt ennen vauvan syntymää enää. Ihanaa, kun kaikki hankinnat on nyt tehtynä ja kaikki on valmiina vauvaa varten. Kotona on tarkoitus tehdä vielä pieniä siivoiluja ja kaappien läpikäymisiä tässä ennen vauvan syntymää. Sairaalakassi on osittain pakattuna. Täytyisi pakata se loppuun ja käydä ostamassa eväitä ja herkkuja kassiin.

Vauva liikuskelee ja punkee tälläkin hetkellä kovasti vatsassa. Mieletöntä päästä pian tapaamaan hänet <3

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

36. - 37. raskausviikko

Eli viikot 35+0-36+6. 

Koko: 36+3 vauva oli kasvukontrollissa ultrassa 3257g. Vau.fi kertoo sikiön painoksi 2700g :D

Mitä viikolla 36 tapahtuu: Kohtu on nyt korkeimmillaan, aivan rintalastan alapuolella. Vauva kerää rasvaa syntymän jälkeistä aikaa varten. Istukka painaa enää vain noin seitsemäsosan sikiön painosta. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pari kipeämpääkin supistusta on tullut viime viikon aikana, harkkasuppareita tulee herkemmin. Liitoskipuja, väsymystä.

36+2


Mietteitä: Tässä on nyt viime aikoina tuntunut, että on ollut todella kauan raskaana. Toisaalta aika on mennyt todella nopeasti ja toisaalta aika tuntuu tosi pitkältä. Tuohon tunteeseen, että on ollut todella kauan raskaana niin vaikuttaa varmasti sekin, että viime vuonna tähän aikaan olin myös tosiaan raskaana ja kärsin sen aiheuttamista oireista. Oli siis raskaus, joka meni kesken, sitten väliä 4 kuukautta jonka aikana hoidettiin pitkittynyttä keskenmenoa ja sen jälkeen oli mielessä vain uusi raskaus, joka onneksi sitten tärppäsikin syyskuun lopussa. Toisaalta tuntuu haikealta, että raskaus lähenee loppuaan ja toisaalta taas on ihana saada oma kroppa "takaisin". Toivon kyllä, että saan raskauden kokea vielä uudelleen tämän jälkeen. Odotan myös kovin malttamattomana, että saan tämän pienen pojan syliini <3 Paljon ajatuksia ja tunteita mielessä :)

Minulla on nyt ollut häiritsevää koko kropan ihon kutinaa, jonka takia otettiin labrat hepatoosin poissulkemiseksi. Labrat olivat onneksi ok ja terveydenhoitajan kanssa totesimme, että suurella todennäköisyydellä tämä on vain atopiani pahenemista. Nyt sitten alkoi jalkapohjatkin kutisemaan lisäksi, niin kävin lauantaina uudelleen noissa labrakokeissa. Vastaukset pitäisi saada ensi viikon alussa. Toivottavasti ei olisi hepatoosia! Meinaa kyllä välillä järki mennä tämän kutinan kanssa. Verenpaineet ovat myös olleet koholla tällä viikolla, yläpaine on vaihdellut 138-148 väliä ja alapaine ollut vajaa 90. Puhuin tästä kätilön ja lääkärin kanssa kasvukontrollissa ja sain ohjeeksi seurailla verenpaineita kotona ja synnärille pitää ottaa yhteys, jos paineet ovat toistetusti yli 150/100. Ovat onneksi pysyneet alle tuon. 

Meno ja oleminen alkaa kyllä koko ajan olemaan raskaampaa. Sohvalta nouseminen, kyljen kääntäminen, kumartuminen ym. aiheuttaa ähinää ja puhinaa :D Olen koittanut pysyä liikkeellä sen mitä vain jaksaa; olen nähnyt kavereita, siivoillut kotona, tehnyt kauppareissuja ja pieniä lenkkejä sekä joogaillut rauhallisesti. Toisaalta olen myös nauttinut siitä, kun saa vain olla ja lukea vaikka koko päivän sohvan nurkassa kirjaa, jos siltä tuntuu! 

Vauvaa varten alkaa kaikki olla valmiina, turvaistuimen jalusta pitää vielä asentaa autoon. Pinnasänkykin on siirretty jo makkariin meidän sängyn viereen <3 Olen tässä vielä mietiskellyt hankintoja, että onko meillä varmasti kaikki. Esimerkiksi pitäisikö vielä sitteri hankkia sittenkin? Mies kyllä aina muistuttaa, että kaikkea saa vielä vauvan syntymänkin jälkeen, jos siltä tuntuu ja tottahan se on... :D