9. ja 10. raskausviikko

 Eli raskausviikko 8+0-9+6.

Suurimmat oireet: Rinnat edelleen kipeät, turvotus, väsymystä ja pahoinvointia. On off migreeniä.

Mielihalut/mikä etoo: Vaihtelee kovasti, mitkä ruoat milloinkin maistuvat. Mutta parhaiten uppoaa hedelmät, jogurtit, smoothiet, jäätelö. Lämmin ruoka on nyt maistunut vähän paremmin pieninä annoksina. Etomisen kohteet vaihtelevat myös, raskauden alussa tekemääni ja syömääni nuudelipannua kohtaan on tullut kova etominen, jos edes muistelen tuota ruokaa.

Toinen varhaisultra 9+4: Samoin, kuin esikoisen raskaudessa, oli nytkin pakko käydä toisessakin varhaisultrassa varmistamassa, että kaikki on edelleen ok. Ennen esikoisen raskautta oli siis keskeytynyt keskenmeno, kehitys oli keskeytynyt 8+6. Halusin käydä varhaisultrassa tuon etapin ylittämisen jälkeen. Samoin ensimmäinen neuvolakäynti oli hyvin hämmentävä ja ahdistava (terkkari koitti kuunnella sydänääniä, mutta ei löytänyt. Tämän jälkeen koitti ultrata, mutta kertoi, ettei osaa ja ei löytänyt sykettä. Jäi hyvin epävarma olo, onko vatsassa kukaan elossa. Moni muukin asia meni käynnillä pieleen). Jännitys taas kasvoi ennen ultraa koko ajan suuremmaksi ja pritsille ultrattavaksi hypättyäni aloinkin heti itkemään. Onneksi oli taas ihana empaattinen kätilö, joka rauhoitteli. Hän myös totesi, että tuosta aiemmasta keskenmenosta on jäänyt selkeästi trauma itselleni. Mutta, ultrassa oli onneksi kaikki mainiosti! Pieni löytyi heti, heilui ja potki raajoillaan kovasti ja sydämen syke vilkkui vahvana. Olipa ihana nähdä ultrassa jo vähän isompi tyyppi, joka jo liikkuu ja muistuttaa vauvaa päänsä ja raajojensa kanssa <3 Vähän taas luottavaisemmin fiiliksin siis eteenpäin. Seuraavana tiedossa on nt-ultra elokuun lopulla.

Mietteitä: Käytän Xonveaa edelleen pahoinvointiin ja se on pitänyt oksentelun hyvin kurissa. Aamut ja päivät ovat nyt selkeästi vähän helpompia pahoinvoinnin osalta ja on helpompi syödä. Illat taas menevät kovan pahoinvoinnin kourissa. Sain nyt pienennettyä Xonvean annosta ja otan sitä iltaisin 2 tablettia (aamu tabletti siis jäi pois). Päivä aikainen väsymys on hieman helpottanut tämän myötä, vaikka energiatasot eivät vieläkään ole lähelläkään normaalia. Migreeniä on ollut melkein päivittäin ja Panadolin ja lepäämisen voimalla koitan selvitä siitä. Sairausloman jälkeen minulla alkoi suoraan loma, joten onneksi levolle on jäänyt hyvin aikaa. Ensi viikolla pitäisi koittaa töihin paluuta, onneksi etätöiden tekeminen on mahdollista. Olen joutunut olemaan niin paljon kotona, että seinät kaatuvat päälle. Nyt on toisen varhaisultran jälkeen ollut helpompi sisäistää olevansa raskaana ja raskautta kohtaan on vähän luottavaisempi olo. Olenkin nyt uskaltautunut jo haaveilemaan tulevasta ja siitä, minkälaista arki vauvan synnyttyä sitten olisi <3 Esikoisen raskaus- ja vauva ajan kuvia ja videoita on tullut selailtua ja mietittyä, mitä kaikkea vauvalle pitäisi hankkia.

9. raskausviikko

Eli raskausviikko 8+0-8+6. Tänään elellään päivässä 9+1. Neuvolassa viikot lasketaan varhaisultran mukaan, niin lasken itsekin nyt sen mukaan.

Koko: Pieni on vadelman kokoinen!

Mitä tällä viikolla tapahtuu: Sisäelimet ja aivot kehittyvät kovalla vauhdilla. Sormet, varpaat ja kyynärpäät alkavat myös kasvaa. Vartalo vahvistuu ja pää muuttuu pyöreämmäksi. Vastuu verisolujen tuotannosta siirtyy maksalle ja näin ollen ruskuaispussia ei enää tarvita ja se surkastuu pois. Sukuelimet alkavat muodostua. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pahoinvointi ja oksentelu, olo on jatkuvasti huono. Rinnat ovat kasvaneet ja todella pinkeät. Alavatsaa jomottelee välillä ja jännää kipristelyä ja vihlontaa on tuntunut ajoittain.

Mielihalut/mikä etoo: Melko samat, kuin viime viikoilla. Edelleen raikkaat asiat maistuvat parhaiten ja lämmin ruoka ei maistuisi ollenkaan. Leipää on tehnyt välillä mieli. Mehukeitto, smoothie, jogurtti ja hedelmä linjalla aika pitkälti elelen.

Mietteitä: Tällä viikolla oli ensimmäinen neuvolakäynti. Käynti oli aika nopea ja kertausta vain, sillä kävin ensikäynnillä viimeksi kesäkuussa. Vähän ehkä harmittikin, kun käynti oli niin nopea tahtinen ja esimerkiksi neuvolakorttini on täytetty vajaasti. Valittelin huonoa oloa terveydenhoitajalle ja hän varasikin seuraavalle päivälle jo ajan neuvolalääkärille. Lääkäri sitten onneksi kirjoitti sairaslomaa, jota jatkettiin taas tänään hänen toimestaan pidemmälle. Olo ei ole kohentunut yhtään, oksentelua ja yökkäilyä on päivittäin ja pahoinvointi on läsnä melkein läpi vuorokauden. Tarvitsen kovasti varmistusta, että pienellä on kaikki kunnossa, joten varasin ajan uuteen varhaisultraan yksityiselle... Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia. Nyt ollaan ylitetty 8+6, jolloin pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tuolloin tuli pientä tuhruvuotoa neljän-viiden päivän ajan. Nyt tuollaista vuotoa ei ole onneksi näkynyt!

Pelkoja

Herään keskellä yötä ja jään hereille. Päässä pyörii keskenmeno. Taas. Mietin, miten reagoin jos seuraavassa ultrassa tulee huonoja uutisia. Miten selviän siitä. En osaa kuvitella sitä tilannetta, että kaikki olisikin hyvin. En uskalla. Koska eihän meillä tämä voi päättyä koskaan hyvin. Vai voisiko?

Huomaa, että stressitasot alkavat nousemaan, kun lähestytään sitä päivää, kun pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tänään eletään päivässä 8+2 ja viimeksi kehitys loppui 8+6. Ihan huomaamatta ollaankin jo näillä viikoilla. Hyvin kriittisillä viikoilla itselle. Tähän asti olen pystynyt olemaan rennoin fiiliksin raskauden suhteen ja en ole turhaa murehtinut tulevaa. Mutta nyt se rento fiilis on muisto vain ja huomaamatta päässä alkaa pyörimään viime keskenmenoon liittyvät kokemukset ja pelot tämän raskauden päättymisestä.

Vointi on tosiaan ollut hyvin huono pahoinvoinnin, migreenin, närästyksen ym. kanssa. Ja ei olisi viime postauksessa kannattanut hehkuttaa, että on oksentanut vain kerran, on nimittäin tullut oksennettua monta kertaa sen jälkeen! En pysty olla miettimättä, että kärsinkö tämän kaiken taas turhaan. Että mitä jos tämä vointi on näin huono ja joudun olemaan sairaslomalla, mutta sitten raskaus keskeytyykin. Eli kaikki tämä kärsimys olisi vain kärsitty muuten vain ja kivulias keskenmeno siihen päälle. Niin kuin viime raskaudessa kävi. Vajaa kuukausi pahoinvointia, oksentelua, migreeniä ja sitten pitkän kaavan mukaan mennyt keskenmeno. Ei ole helppoa tämä homma ja on aikamoinen riski aina tämä raskautuminen. Ja kun tämä ei vaikuta vain minuun vaan myös lähipiiriini ja työpaikalle asti, kun joutuvat järjestelemään sijaisia.

Toivon niin, että tällä kertaa tämä huono olo on kaiken arvoista. Ehkä tätä huonoa oloa on tällä kertaa vielä vaikeampi kestääkin, koska tietää, ettei se välttämättä tarkoita sitä vauvaa. Aion mennä uuteen ultraan yksityiselle viikon - parin sisään. On pakko varmistaa, mikä on tilanne. Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia ja ultran näytölle piirtyisi elävä pienokainen ja saataisiin kuulla syke. Tai muuten olisi kyllä taas todella huono tuuri. Jos varhaisultrassa on todettu syke ja kaiken olevan kunnossa, sanotaan keskenmenon mahdollisuuden olevan vain 2-3%. Viimeksi kuuluttiin tuohon pieneen prosenttiin, eikö tällä kertaa olisi meidän vuoro olla siinä 97-98% joukossa, jolla ei tule keskenmenoa?