24.-25. raskausviikko

Eli viikot 23+0-24+6.

Koko: Sikiö painaa 650g ja koko pituus on 29cm.

Mitä viikolla 25 tapahtuu: Kuulo kehittyy ja sikiö voi kuulla äidin sykkeen, hengityksen ja ääniä vatsan ulkopuolelta. Sikiö tunnistaa äidin äänen. Tasapainoaisti alkaa muodostua ja sikiö hahmottaa itsensä ja asentonsa paremmin. Sikiö alkaa täyttää kohdun ja siksi liikkeet tuntuvat entistä paremmin. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Ensimmäiset harkkasupistukset rasituksessa. Liitoskipuja, uutena häpyliitoksen kivut (ai, että ne muuten sattuu!).

Mielihalut/mikä etoo: Tähän ei mitään uutta viime kirjoituksen jäljiltä :D

Mietteitä: Viime viikolla töissä tuli rasituksessa ekaa kertaa ilmeisesti harjoitussupistuksia. Ihan kivuttomia olivat, vatsa tuntui kiristyvän ja kovettuvan. Tuli sellainen epämukava olo ja piti päästä istumaan. Oli myös kovia liitoskipuja, alakertaa vihloi ihan huolella. Tuo työpäivä meni ähistessä ja puhistessa ja paljon hitaammalla tahdilla. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä nyt sairasloma olisi aiheen tähän väliin. Lääkäri sitten kirjoittikin viikon sairasloma pätkän, lauantaina olisi tarkoitus kokeilla töihin paluuta. On kyllä tehnyt hyvää kropalle ja mielelle tämä lepo!

Eilen illasta taas tuli kovaa jatkuvaa menkkamaista jomotusta alaselkään ja vatsaakin tuntui hieman jomottavan. Tunne oli ihan uusi tässä raskauden aikana, eikä selvästikään ollut mitään liitoskipuja. En myöskään päivän aikana ollut rasittanut itseäni mitenkään. Otin Panadolia ja laitoin selälle lämpöpussia ja lopulta päädyin soittamaan sairaalalle, että onko tuntemukset normaaleita raskauteen kuuluvia vai pitäisikö huolestua (tai olin kyllä ehtinyt jo huolestua, kun jomotus oli sen verran kovaa eikä loppunut). Kätilö konsultoi gynekologia ja sain ohjeeksi lepäillä ja seurailla tilannetta kotona, sillä Panadol ja lämpöpussi jonkin verran auttoivat. Jos kivut olisivat jatkuneet/pahentuneet tai olisi ilmaantunut jotain vuotoa, niin olisi pitänyt soitella uudestaan ja lähteä näytille. Onneksi kipu ja jomotus yön aikana laantui kokonaan! Soittelin kuitenkin tänään vielä neuvolaan tuosta oireesta, ettei vaan joku muuten oireeton tulehdus olisi päällä. Terkkari oli samaa mieltä, että asia olisi hyvä varmistaa ja sain lähetteet pissanäytteeseen ja emättimen bakteeri+hiiva näytteisiin. Huojentaa omaa mieltä, kun asia varmuudeksi tarkistetaan.

Näiden supistelujen ja jomotusten myötä on hiipinyt mieleen vahvemmin pelko, että mitä jos synnytys lähtisikin jo käyntiin? Viikkoja on vielä niin vähän, mutta tässä vaiheessa onneksi vauvaa koitettaisiin kuitenkin pelastaa. Olen seurannut tarinaa esimerkiksi viikolla 25+ syntyneestä keskosesta, joka voi nykyään hyvin. Ja se vähän huojentaa mieltä, että mahdollisuuksia olisi kuitenkin, että vauva jäisi henkiin ja voisi voida hyvin. Jos nämä supistelut ja jomotukset jatkuvat/uusivat, niin toivoisin kyllä, että pääsisin tarkistuttamaan kohdunsuun tilannetta. Viime perjantaina lääkäri osasi vain tutkia, että kohdunsuu on kiinni, mutta ei osannut sen pituutta kokeilla. Suurella todennäköisyydellä kuitenkin kaikki on hyvin ja kohdunsuulla ei ole tapahtunut muutoksia, joten pitää koittaa luottaa siihen ja olla stressaamatta turhia :) Ja vauvan liikkeet ovat lisääntyneet ja tuntuvat monesti päivässä, joten hällä ainakin kaikki pitäisi olla kunnossa <3

20.-23. raskausviikko

Eli viikot 19+0 - 22+6.

Koko: Sikiö painaa 450g viikolla 23 ja koko pituus on 27cm.

Mitä viikolla 23 tapahtuu: Vauva liikuttelee silmiään. Käsien ja jalkojen lihakset voimistuvat ja vauvan liikkeet myös tuntuvat voimakkaampina. Luurangon rustot jatkavat kehitystä luiksi. Kulmakarvat ja hiukset tulevat yhä selkeämmin esille. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pissattaa usein. Liitoskipuja, varsinkin alakertaa vihloo kävellessä välillä todella kovasti. Alaselkäkipuja ja iskias vaivaa. Väsyttää ja hengästyttää välillä.

Mielihalut/mikä etoo: Tekee niin mieli kaikkia erilaisia kakkuja! Amerikkalaista juustokakkua, mutakakkua vaniljajätskillä... nam! Nyt on tullut vähän liikaa herkuteltua, niin pitää tietoisesti vähentää tuota makean syöntiä :D rasvainen ja mausteinen ruoka ei maistu. Kaikki perus kotiruoka on parasta.

Mietteitä: Nyt on tuntunut olevan vähän enemmän energiaa! On tullut touhuiltua paljon kaikenlaista vapaapäivinäkin ja olen jaksanut joogailla ja lenkkeillä enemmän. Töissä on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti tällä hetkellä, mikä ei ole hyvä yhdistelmä tämän raskauden kanssa. Toistaiseksi nyt tuntuu vielä, että jaksaa, mutta jos kivut ja/tai väsymys lisääntyvät, niin en varmaan pysy enää vauhdissa mukana. Stressitasot ovat myös töissä todella korkealla ja olenkin mietiskellyt, että mitenköhän tuo stressi vaikuttaa vauvaan...

Tällä viikolla kävin neuvolassa terveydenhoitajalla. Hb oli 131! Olin varautunut, että se on varmaan laskenut niin, että joutuu lisäraudan aloittamaan :D No parempi näin. Verenpaineet olivat laskeneet, mutta ovat vielä ok tasolla. Poitsun sykkeet löytyivät heti, mutta pienokaisella oli joku jumppatuokio menossa niin meni hetki sydänäänien kuuntelussa :) Sain ohjeistuksen Kelan tukien hakemiseen sekä raskaustodistuksen ja heti sitten laittelinkin hakemuksia menemään. Äitiyspakkausta odotellessa :) Ollaanko oikeasti jo näin pitkällä raskautta menossa! Sain myös ohjeet sokerirasitukseen liittyen. Veriryhmäni rh-tekijä on negatiivinen, joten samalla varmistetaan sitten verikokeella siihen liittyen vauvan veriryhmä ja omasta verestäni vasta-aineet. Ongelmia voi tulla, jos vauvan rh-tekijä on positiivinen, joten siinä tapauksessa saisin suojauksen. Tuon suojauksen olenkin kaksi kertaa saanut jo kesällä keskenmenon vuoksi varuiksi, ettei keskenmenon jälkeisissä raskauksissa juuri tulisi ongelmia.

Liikkeitä on tuntunut koko ajan enemmän ja paremmin <3 Varsinkin iltaisin on kovat myllerrykset menossa. Huomaa kyllä vauvan kasvaneen! Liikkeitä on tuntunut jo jonkun verran kädellekin, mutta mies kun on koittanut niitä tunnustella, niin ei ole poitsu suostunutkaan enää potkimaan :D  Liikkeiden kunnolla tunteminen on kyllä rauhoittanut paljon omaa mieltä, kun ei tarvitse enää miettiä päivittäin, että onkohan vauva vielä elossa. Tänään on kyllä nyt sattunut olemaan vähän hiljaisempi päivä vauvan liikkeiden suhteen ja ehdin jo alkaa huolestumaan ja katastrofiajatukset alkoivat jylläämään päässä. Onneksi nyt kun pääsin pitkän päivän päätteeksi sohvalle makoilemaan, niin vauvan liikkeitä on tuntunut jonkin verran, mutta eivät ole niin napakoita potkuja. Järkeilin, että olisikohan vauva nyt vaan sellaisessa asennossa, että liikkeet ei niin hyvin tunnu? Onko muilla näillä viikoilla ollut huolta vauvan liikkeistä tai ollut vielä vaihtelua, miten liikkeet tuntuu?

IT'S A....

BOY! 

Meille olisi tulossa siis kesäkuussa pieni poika 💙 Aivan ihanaa! Raskauden alusta asti on ollut vahva poikafiilis ja se näköjään piti paikkaansa! Olen varma, että kesällä menettämämme pienokainen oli pieni tyttö ❤️ Tuossa raskaudessa oli vahva tyttöfiilis alusta asti. Ja meillä on miehen kanssa mennyt nämä fiilikset yksiin! 

Pienokaisen pienet kädet!

Keskenmenneiden raskauksien ajattelu saa edelleenkin mielen maahan ja varsinkin kesällä sattuneen keskenmenon ajattelu kyyneleet kihoamaan silmiin. Ehdin jo niin kiintyä tuohon pieneen vauvan alkuun niiden viikkojen aikana ja pudotus oli iso, kun keskeytynyt keskenmeno selvisi. Ensimmäisen laskettuaika olisi ollut lokakuussa ja toisen tammikuussa. Meillä voisi olla nyt 3 kuukauden ikäinen tai alle kuukauden ikäinen vauva. Hassua ajatella, miten asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Edelleenkin ajattelen, että kaikella on syynsä ja tässä tapauksessa se syy varmaan on selvä, kun tämän pojan saan rinnalleni kesäkuussa <3 Olen onnellinen, että juuri nyt olen tässä tilanteessa ja kannan tätä pientä ihmettä sisälläni ja uskon, että hän juuri on meille tarkoitettu.

Sukupuolen selviäminen on konkretisoinut paljon raskautta ja mielessäni ajattelen vauvaa nyt poikana :) Olen ajatellut tulevaisuuttamme pienen poika vauvan kanssa ja millainen hänen luonteensa mahtaa olla. Mistä hän mahtaa tulevaisuudessa pitää? Tuleeko hänestä vilkas taapero ja rasavilli koululainen? Vaiko rauhallinen ja pohdiskeleva tapaus? Hyvin menneen rakenneultran jälkeen olen uskaltanut luottaa enemmän. Edelleenkin tietyt pelot ovat läsnä ja sitä ne varmasti ovat raskauden loppuun asti ja uudet pelot ja huolet astuvat tilalle vauvan syntyessä. Mutta nyt uskallan ajatella tämän pienen pojan meidän elämäämme! Appeni toi juuri pinnasängyn meille ja menemme katselemaan miehen kanssa vaunuja joku päivä. Nyt uskaltaa miettiä enemmän tavaroitakin vauvalle ja tehdä hankintoja.

Tulipas nyt samaan tekstiin iloisia ja surullisia asioita. Keskenmenoja en ole hirveästi käsitellyt raskauden aikana, sillä tämän raskauden keskenmeneminen on ollut niin suurena pelkona mielessäni. Olen niistä kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa ja jotenkin muistaa näitä hyvin pieniä pienokaisia, jotka kuitenkin haaveissa ja unelmissamme olivat jo ottaneet ison tilan. Onneksi nyt haaveet näyttävät vihdoin käyvän toteen!