Synnytyskertomus

Meille syntyi ihana pieni rakas poika ja pikkuveli 5.3.2025 <3

Kohta on jo puolivuotta kulunut tuosta päivästä, aika on mennyt todella nopeasti ja vauva kasvanut kovaa vauhtia. Isoveli on alusta asti ollut kovin hellä ja huolehtivainen pikkuveljeään kohtaan ja selkeästi ylpeä uudesta roolistaan. Arki on ihanaa, mutta myös kiireistä ja ajoittain raskasta kahden lapsen kanssa. Olen onnellinen, että minulla on kaksi ihanaa poikaa!

Olen aika ajoin miettinyt synnytyskertomuksen kirjoittamista ylös ja nyt vihdoin päätin tehdä asialle jotain ja kirjata tapahtumat tänne muistiin.

Raskaushepatoosin vuoksi meille oli varattu aika synnytyksen käynnistykseen laskettuna aikana 4.3.2025 kello 11. Kätilö otti meidät vastaan, haastatteli ja otettiin käyrät. Tuntia myöhemmin pääsimme lääkärin vastaanotolle. Lääkäri teki ensin ultran ja vauvasta painoarvion. Vauvalla oli kaikki onneksi kunnossa, mutta painoarvio oli iso. Lääkäri sai painoksi noin 4,4-4,6kg. Tämä oli pieni järkytys, sillä missään vaiheessa ei oltu epäilty, että vauva kasvaisi iso kokoisena. Aiemmin raskauden aikana oli tehty kaksi painoarviota ultralla, joiden mukaan vauva olisi laskettuna noin 4kg. Lääkäri ei myöskään omalla toiminnallaan luonut kovin rauhoittavaa oloa meille tästä arviosta. Hän esimerkiksi puheli, että yleensä 4,5kg kohdalla mietitään jo sektiota. Tätä aihetta ei kuitenkaan sitten enempää puitu, sillä lääkäri totesi, että näillä tiedoin alakautta voi kuitenkin synnyttää. Tehtiin alatutkimus ja käynnistystavaksi valikoitui ballonki. Ballongin laitto sattui paljon ja aiheutti verenvuotoa. Verta tuli alkuun enemmän, mutta onneksi se tyrehtyi lopulta nopeaan. Kello oli tässä vaiheessa 13.

Pääsimme takaisin omaan huoneeseemme käyrien ottoa varten. Ballonki aiheutti jatkuvia menkkajomotuksia. Vauva liikuskeli aktiivisesti vatsassa ja jouduin olemaan käyrillä tosi pitkään, jotta saatiin tarpeeksi pitkä pätkä luotettavaa hyvää käyrää. Menkkajomotukset kovenivat ja ajoittain alkoi tuntumaan supistuksia. Otin Panadolia, jotta pystyin olemaan makuuasennossa. Lopulta kello 15.15 kätilö tuli vapauttamaan käyriltä ja saimme lähteä kävelylle ja syömään. Supistuksia tuli tasaisesti ja liike provosoi niitä entisestään. Jouduinkin tasaisesti pysähtyä hengittelemään, sen verran ikävältä olo tuntui, kun supistusten lisäksi alakertaa vihloi. Saimme onneksi molemmat syötyä ja olimme noin tunnin kuluttua takaisin omassa huoneessamme sairaalalla ja kivut yltyivät entisestään. Kysyin kätilöltä, millä tässä vaiheessa voisi kipua lievittää ja hän ehdotti tensiä. Se auttoikin todella hyvin! Kävelin huoneessa ja yritin näin edistää paikkojen kypsymistä.

17.00 kätilö tuli tsekkaamaan tilannetta ja kysyi saisiko koittaa vetäistä ballonkia pois. Ajattelin itse, että tuskin se vielä tässä vaiheessa sieltä tipahtaa. Olin itsekin koittanut ballonkia nykiä. Kävin sängylle makuulleen ja kätilö sai kuin saikin ballongin vetäistyä! Tämä siis tarkoitti, että paikat olivat kypsyneet ja avautuneet 3-4cm ja päästiin seuraavaan vaiheeseen. Kätilö pyysi lääkärin heti huoneeseen tilannetta tarkistamaan ja kalvot puhkaistiin. Vauvan päähän asetettiin pinni sykeseurantaa varten ja otettiin taas käyrää. Ballongin lähtemisen myötä myös supistukset laantuivat.

Pääsimme 18.00 aikoihin jo saliin odottelemaan omien supistusten alkua. Puoli tuntia tästä tuntui menkkajomotteluja ja välillä mietoja supistuksia. Omat supistukset eivät alkaneet kunnolla ja kello 19.20 aloitettiin oksitosiini tiputus pienellä annoksella. Edelleen omia supistuksia tuli pienesti, tens oli koko ajan käytössä pienellä teholla. Oksitosiini alkoi pian tehdä taikojaan ja 19.50 supistuksia alkoi tulemaan tiiviimmin ja napakammin. Kello 20.10 oksitosiinin annosta nostettiin ja supistukset alkoivat tulemaan taas paljon tiheämmin voimakkaammin. Kello 21 aikoihin alkoi tuntumaan, etten pärjäile enää hengittelyn, liikkeen ja tensin voimin. Sain käyttöön ilokaasun, joka auttoi hyvin. Tästä puolen tunnin päästä kivut kovenivat kovaa tahtia ja pohdin jo epiduraalia. Pelkäsin, että pyydän sitä liian aikaisin, mutta toisaalta en halunnut jättää sitä liian myöhällekään. Olo kuitenkin alkoi olla jo niin kipeä, että päädyin soittamaan kelloa. Yövuoron kätilö tuli jatkamaan ja alkoi heti järjestämään epiduraalia. Hän soitti paikalle anestesialääkärin ja myös toinen kätilö tuli huoneeseen. Aloin itse olla jo jossain kuplassa pystyen keskittyä vain supistusten vastaanottamiseen ja puhuminen oli vaikeaa. Epiduraali saatiin laitettua kello 22 maissa. Olin vähän jännittänyt laittoa taas etukäteen, mutta ei se siinä supistusten kanssa tuntunut missään tai jännittänyt edes enää. Epiduraali alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa ja supistuksia ei lopulta tuntunut enää ollenkaan! Otin alkuun pienen lepotauon ja jossain kohdin nousin ylös liikkeelle, jotta tilanne edistyisi.

Ennen kello yhtä yöllä supistukset alkoivat palaamaan. Kätilö tarkisti tilanteen ja olin 5cm auki. Itsestä tuntui, että eikö tilanne etene ja tyssäsikö avautuminen nyt tähän. Supistukset alkoivat taas tuntumaan todella kipeiltä ilokaasunkin kanssa ja sain uuden annoksen epiduraalia. Väsymys alkoi olla todella kovaa ja päätin levätä ja kerätä voimia, kun ei tiennyt kauan koitoksessa kestää. Pidin pähkinäpalloa jalkojen välissä, jotta lantio pysyisi auki ja vauvalla olisi tilaa laskeutua alemmas. Jossain vaiheessa vauvan sykekäyrä oli liian pitkää tasainen ja kätilö tuli tökkimään vauvaa hereille.

Kello 2.14 alkoi tuntumaan esikoisen synnytyksestä tuttu paine takalistossa aaltomaisena ja lapsivettä alkoi holahtelemaan. Mietin, että voisiko nyt jo olla kyseessä ponnistusvaihe ja soitin kätilön tsekkaamaan tilannetta. Ja kyllä vain, oikeassa oli omat tuntemukset, sillä olin 10cm auki! Oma kätilömme oli kiinni toisessa ponnistusvaiheessa, mutta paikalle tullut kätilö oli myös aivan ihana ja juuri nappivalinta itselle ponnistusvaiheeseen. Hän otti tilanteen heti haltuun, vaikka joutui kylmiltään hypätä hoitamaan ponnistusvaihetta. Vauva oli vielä vähän ylhäällä ja kätilö ohjasi vähän "ähkimään" ponnistustarpeen mukaisesti. Mietimme yhdessä kivunlievitystä ponnistukseen ja päädyin pudendaaliin, josta sainkin tällä kertaa hyvin apua. Laittoi ei myöskään sattunut, toisin kuin esikoisen synnytyksessä. Puudutteen pistotapa oli ilmeisesti tässä välissä ehtinyt vaihtua. Ponnistusvaihe jännitti todella kovasti, sillä aamuinen painoarvio mietityttii. Pelkäsin, jos vauva ei mahdukaan tulemaan alakautta.

Aloitin ponnistamisen sängyllä polvillaan, nojasin kohotettuun sängynpäätyyn. Vauva eteni kyllä vähän, mutta tilanne ei edennyt toivotusti. Tuli sykelaskuja ja kätilö ohjasi minut ponnistamaan kyljelleen. Jatkoin ponnistamista kyljellään ja pian kätilö totesi, että joutuu leikkaamaan vähän tilaa, kun pää ei mahdu syntymään. Suuri pelkoni oli episiotomian leikkaus, sillä esikoisen synnytyksessä tunsin leikkaamisen puudutuksesta huolimatta. Toinen kätilö jo valmisteli tavaroita episiotomiaa varten, kun mielessäni itsekseni totesin, että tämä vauvahan syntyy ilman episiotomiaa ja muutamalla raivokkaalla ponnistuksella hän sitten syntyikin kello 2.47 <3 Vauva itki heti synnyttyään ja sain hänet rinnalleni ihokontaktiin. Kuinka ihmeellistä olikaan kokea toiseen kertaan tuo syntymän ihme ja tavata pieni ihminen, ketä oli kasvattanut monta kuukautta sisällään. Ponnistusvaihe kesti 12min ja synnytyksen kesto oli 6,5h. Poika painoi lopulta 4060g, joten ultralla tehty painoarvio meni yläkanttiin. 

Synnytys meni tosi hyvin ja siitä jäi hyvät muistot itselle. Sain kaikki kivunlievitykset oikea aikaisesti, kätilöt oli mahtavia ja tunsin tulleeni kuulluksi. Heti ponnistusvaiheen jälkeen totesin, että onneksi ei tarvitse tehdä tätä enää koskaan uudelleen. Mutta hyvin pian alkoi harmittamaan, ettei saa enää koskaan kokea synnytystä uudelleen :D Lisää lapsia ei ole siis suunnitteilla. Synnytys oli taas ihmeellinen matka ja koin sen voimauttavana. Toipuminen eteni tällä kertaa paljon nopeammin, kuin esikoisen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Esikoisen synnytyksessä leikattiin tosiaan episiotomia, jonka paraneminen tietenkin otti aikansa. Nyt sain pienen repeämän häpyhuuleen, johon laitettiin muutamia tikkejä. Repeämä tuntui paranevan nopeasti.

38.-40. raskausviikko sekä raskaushepatoosi diagnoosi

 Eli raskausviikot 37+0-39+6.

Viime postauksessa kirjoittelinkin, että minulla oli esikoisen raskaudessa hepatoosi. Nyt myös alkoi lievänä tuntumaan tuttua jalkapohjien kutinaa viikolla 37+. Lisäksi on ollut koko kropan kutinaa ja yhdessä vaiheessa myös kämmenet kutisivat. Pyysin heti labralähetteet maksa- ja sappiarvojen mittaukseen neuvolasta ja labroissa sappihapot olivatkin koholla ollen 9,8, maksa-arvot olivat normaalit. Esikoisen raskaudessa sappihapot taisivat ensimmäisellä mittauksella olla 10,2. Neuvola teki lähetteen äitipolille, josta vastauksena oli aloittaa Adursal lääkitys annoksella 1+1 ja toteuttaa labraseurannat viikottain neuvolan kautta. Käynnistys olisi viimeistään laskettuna. Viime kerralla pääsin suoraan melkein samoilla arvoilla äitipolille ultrakontrolleihin ja hepatoosin hoito hoidettiin kokonaan sieltä käsin. Olinkin nyt hieman yllättynyt ja pettynyt, kun noita kontrolleja ei ole ollutkaan. Pettynyt sen vuoksi, että viimeksi seuranta oli paljon tiiviimpää ja ultrat toisivat mielenrauhaa siitä, onko vauvalla varmasti kaikki hyvin. Viimeksi ultrakontrolleissa nimittäin todettiin myös lapsiveden määrän vähenevän ja tämän + hepatoosin vuoksi synnytys käynnistettiin jo viikko ennen laskettua. Mikään muu asia lapsiveden vähenemistä paljastanut, kun nuo ultrat. Olen nyt koittanut tätä asiaa tuoda ilmi kaikilla terveydenhuollon kontakteilla, myös äitipolin kätilöille, mutta tarkempaa seurantaa ei ole siltikään järjestetty. Täytyy vain siis luottaa, että ammattilaiset osaavat arvioida tilanteen ja itse olen seuraillut (ja ajoittain stressannut) tiiviisti vauvan liikkeitä. Adursal lääkityksellä sappihapot olivat tippuneet rv38 kontrollissa juuri ja juuri viitearvoihin, mutta tänään otetussa kontrollissa olivat nousseet taas hieman ollen 6,8. Kutina on ollut onneksi lievää verrattuna esikoisen raskauden hepatoosi kutinaan. 

Kauaa ei enää tarvitse vauvaa odotella, sillä käynnistys on nyt varattuna tasan lasketulle päivälle ensi viikolle <3 Niin jännittävää. Toivon kyllä, että synnytys vielä itsellään ehtisi lähteä ennen sitä käyntiin. Olen ollut liikkeellä sen mitä pystyn, tehnyt lantiota avaavia liikkeitä, pyöritellyt jumppapallon päällä, käynyt synnytystä käynnistelevässä hieronnassa jne. Liitoskivut ovat todella kovia ja rajoittavat liikkumista, menkkakipumaisia tuntemuksia on ollut välillä, harkkasupistuksia on jatkuvasti liikkeessä/ylhäällä ollessa. Yhtenä yönä olen tuntenut kipeämpiä ja napakampia supistuksia, mutta ne jäi siihen yhteen kertaan. Yöt on nyt tullutkin nukuttua ihmeellisen hyvin! Nousen kyllä joitain kertoja pissalle ja heräilen kääntämään kylkeä, mutta en ole jäänyt nyt valvomaan pitkiksi ajoiksi hereille. Väsymys ei ole ollut enää niin lamaavaa, kun on saanut nukuttua paremmin. Päivisin kyllä edelleen usein nukun pienet päikkärit, jotta jaksaa. Ferrodan + Puhdistamon tripla rauta menee edelleen matalan Ferritiinin vuoksi. Toivottavasti arvot olisivat hieman edes nousseet niiden avulla. Tässä loppuraskaudessa on ajoittain ollut taas pahoinvointia. Ei mitään verrattuna alkuraskauden pahoinvointiin, mutta välillä on ollut vaikea syödä huonon olon vuoksi ja olo on ollut kuin krapulassa. Toisena päivänä sitten taas saattaa tuntua, että on loputon nälkä ja voisi olla koko ajan syömässä jotain. Mielihaluna on ollut smoothiet, mehut ja hedelmät. 

Lähestyvä synnytys on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluaa tavata vauvan ja saada pikkuhiljaa omaa kehoa taas takaisin, sillä raskaus on taas ollut hyvin raskasta aikaa fyysisesti itselle. Toisaalta tämä raskausaika on mennyt todella nopeasti ja ei olisi valmis luopumaan vielä raskausvatsasta ja tästä erityisestä ajasta elämässä, jonka on onneksi päässyt kokemaan toista kertaa. Synnytys on myös jännittänyt ja olen miettinyt, miten selviän siitä toisen kerran. Viime päivinä kyllä olen huomannut ajatusten kääntyvän koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että toivon synnytyksen käynnistyvän pian ja tunnen olevani valmiimpi siihen! Henkisesti siis taitaa olla mieli koko ajan valmiimpi synnytykseen. Odotan kyllä kovasti sitä hetkeä, kun saan vauvan syliin ja kun sisarukset pääsevät tapaamaan toisensa ensi kertaa <3

30.-37. raskausviikko

 Eli raskausviikot 29+0-36+6.

Oikeasti raskausviikot vaihtuvat tiistaisin, ensi tiistaina on 37+0 ja vauva on jo sitten täysiaikainen! Hurjaa!

Viikot ovat taas vilahtaneet kovaa vauhtia. Vointi on ollut kovin väsynyt ja nyt loppua kohden käy koko ajan olo raskaammaksi ja liikkuminen vaikeammaksi. Liitoskivut ovat tällä viikolla pahentuneet entisestään, vauva ilmeisesti painaa enemmän alemmas. Parhaani mukaan pyrin olemaan joka päivä liikkeellä ja tekemään vähän kehonhuoltoa. Jäin uudenvuoden jälkeen töistä pienelle lomalle ja loman aikana totesin, että en kyllä enää työkykyinen ole kaikkien oireiden kanssa. Töiden tekeminen oli jo pitkään tuntunut todella raskaalta ja vaikealta. Loman jälkeen työterveydestä onneksi lääkäri kirjoitti sairausloman äitiysvapaan alkuun asti, joka alkoi virallisesti 28.1.25.

Joulukuussa minulla todettiin raudanpuute, johon aloitin Sideral 30mg 2 kapselia päivässä. Tammikuussa arvot mitattiin uudelleen ja Ferritiini ei ollut noussut mihinkään, Hb oli pysynyt samana hyvällä tasolla ollen 140. Hakeuduin raudanpuutteeseen perehtyneelle lääkärille ja hän suositteli rautainfuusiota, jonka erittäin mielelläni ottaisin. Suurimpana huolena itsellä on vauvan syntyminen raudanpuutteisena ja toki omaan vointiinkin olisi mukava saada helpotusta. Valitettavasti rautainfuusiota ei julkisella puolella saa näillä arvoilla eikä vakuutusyhtiökään myöntänyt sitä hyvänä pysyneen Hb arvon vuoksi. Omasta pussista maksamalla sen saisi, mutta siihen ei nyt tässä kohtaa ole varaa. Lääkärin suosituksesta vaihdoin rautavalmisteiksi Ferrodan + Puhdistamon tripla rauta, toivottavasti näillä arvot nousisi. Seuraavan kerran käyn mittauttamassa arvot synnytyksen jälkeen sitten, niin katsotaan missä mennään. Olen kärsinyt myös pahasta unettomuudesta, pahimmillaan en ole meinannut nukahtaa illalla ja sitten olen herännyt jo ennen kolmea yöllä valvomaan. Yöunet on jäänyt siis välillä hyvin lyhyiksi. Onneksi nyt olen tällä viikolla ihme kyllä nukkunut useamman yön paremmin enkä ola valvoskellut aamuöisin! Toivottavasti tämä nyt jatkuisi. Ja onneksi päivisin pystyy tarvittaessa pieniä päiväunia nukkumaan tarvittaessa.

Tammikuun alussa kävin äitiyspolilla vauvan kasvukontrollissa beetasalpaaja läkitykseni vuoksi ja samalla kontrolloitiin istukan paikka. Kaikki oli onneksi vauvalla oikein mainiosti! Hän oli tuolloin jo pää alaspäin, paino oli 2,2kg ja istukka oli noussut turvalliselle korkeudelle synnytystä ajatellen. Eilen neuvolalääkärin käynnillä tehtiin myös ultra. Vauva on edelleen pää alaspäin ja kasvaa sopusuhtaisesti samalla käyrällä, eli keski- ja yläkäyrän välissä. Paino oli eilen 3,4kg, joka tuntui ensi alkuun isolta luvulta. Mutta laskettuna aikana tällä kasvulla paino olisi 4kg pintaan, joka on lääkärinkin mukaan ihan normaali paino. Esikoinen myös kasvoi raskausaikana samalla käyrällä ja syntyi sitten 39+2 painaen 3,7kg. Käynnillä kaikki muu oli myös kunnossa. Kohdunkaulaa oli hyvin jäljellä, ulkosuu auki sormelle, mutta sisäsuu vielä kiinni.

Synnytys on ollut koko ajan nyt enemmän mielessä. Olen pyrkinyt valmistautumaan synnytykseen lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoja + tietoa netistä sekä osallistumalla synnytysvalmennukseen. Synnytystoivelista on myös mietitty. Toisaalta odotan synnytystä innolla, että millainen matka nyt on edessä. Toisaalta synnytys jännittää kovasti ja tuntuu, että ei olisi valmis siihen. Suurin jännitys kyllä liittyy siihen, kun synnytyksen ajankohtaa ei voi ennustaa ja esikoinenkin täytyy tällä kertaa saada hoitoon. Että miten sitten kaikki sujuu, kuinka nopeasti synnytys etenee ym. Kun ei voi suunnitella asioita etukäteen ja kontrolloida niitä :D Esikoisen synnytys käynnistettin hepatoosin vuoksi ja silloin tiesi etukäteen, milloin synnytys tullaan viimeistään käynnistämään. Nyt onneksi hepatoosin oireita ei ole esiintynyt ja toivottavasti niitä ei tulekaan. Kertaalleen kyllä kävin varuiksi hepatoosi labroissa, kun koko keho kutisi kovasti, mutta arvot oli täysin normaalit ja kutina ohittui sitten ihon rasvausta tehostamalla. Oli siis todennäköisesti atopiaan liittyvää.

Hankinnat vauvaa varten alkaa nyt olla kaikki kasassa! Pinnasänky on valmiiksi laitettu, hoitoalusta paikoillaan, pienet vaatteet pestynä ja lipastoon järjesteltynä, vaunut odottamassa käyttäjäänsä. Eilen tilasin turvakaukaloon ja autoomme sopivan telakan ja tämä oli viimeinen hankinta, mitä tarvitaan nyt ennen vauvan syntymää enää. Ihanaa, kun kaikki hankinnat on nyt tehtynä ja kaikki on valmiina vauvaa varten. Kotona on tarkoitus tehdä vielä pieniä siivoiluja ja kaappien läpikäymisiä tässä ennen vauvan syntymää. Sairaalakassi on osittain pakattuna. Täytyisi pakata se loppuun ja käydä ostamassa eväitä ja herkkuja kassiin.

Vauva liikuskelee ja punkee tälläkin hetkellä kovasti vatsassa. Mieletöntä päästä pian tapaamaan hänet <3