Eli raskausviikot 37+0-39+6.
Viime postauksessa kirjoittelinkin, että minulla oli esikoisen raskaudessa hepatoosi. Nyt myös alkoi lievänä tuntumaan tuttua jalkapohjien kutinaa viikolla 37+. Lisäksi on ollut koko kropan kutinaa ja yhdessä vaiheessa myös kämmenet kutisivat. Pyysin heti labralähetteet maksa- ja sappiarvojen mittaukseen neuvolasta ja labroissa sappihapot olivatkin koholla ollen 9,8, maksa-arvot olivat normaalit. Esikoisen raskaudessa sappihapot taisivat ensimmäisellä mittauksella olla 10,2. Neuvola teki lähetteen äitipolille, josta vastauksena oli aloittaa Adursal lääkitys annoksella 1+1 ja toteuttaa labraseurannat viikottain neuvolan kautta. Käynnistys olisi viimeistään laskettuna. Viime kerralla pääsin suoraan melkein samoilla arvoilla äitipolille ultrakontrolleihin ja hepatoosin hoito hoidettiin kokonaan sieltä käsin. Olinkin nyt hieman yllättynyt ja pettynyt, kun noita kontrolleja ei ole ollutkaan. Pettynyt sen vuoksi, että viimeksi seuranta oli paljon tiiviimpää ja ultrat toisivat mielenrauhaa siitä, onko vauvalla varmasti kaikki hyvin. Viimeksi ultrakontrolleissa nimittäin todettiin myös lapsiveden määrän vähenevän ja tämän + hepatoosin vuoksi synnytys käynnistettiin jo viikko ennen laskettua. Mikään muu asia lapsiveden vähenemistä paljastanut, kun nuo ultrat. Olen nyt koittanut tätä asiaa tuoda ilmi kaikilla terveydenhuollon kontakteilla, myös äitipolin kätilöille, mutta tarkempaa seurantaa ei ole siltikään järjestetty. Täytyy vain siis luottaa, että ammattilaiset osaavat arvioida tilanteen ja itse olen seuraillut (ja ajoittain stressannut) tiiviisti vauvan liikkeitä. Adursal lääkityksellä sappihapot olivat tippuneet rv38 kontrollissa juuri ja juuri viitearvoihin, mutta tänään otetussa kontrollissa olivat nousseet taas hieman ollen 6,8. Kutina on ollut onneksi lievää verrattuna esikoisen raskauden hepatoosi kutinaan.
Kauaa ei enää tarvitse vauvaa odotella, sillä käynnistys on nyt varattuna tasan lasketulle päivälle ensi viikolle <3 Niin jännittävää. Toivon kyllä, että synnytys vielä itsellään ehtisi lähteä ennen sitä käyntiin. Olen ollut liikkeellä sen mitä pystyn, tehnyt lantiota avaavia liikkeitä, pyöritellyt jumppapallon päällä, käynyt synnytystä käynnistelevässä hieronnassa jne. Liitoskivut ovat todella kovia ja rajoittavat liikkumista, menkkakipumaisia tuntemuksia on ollut välillä, harkkasupistuksia on jatkuvasti liikkeessä/ylhäällä ollessa. Yhtenä yönä olen tuntenut kipeämpiä ja napakampia supistuksia, mutta ne jäi siihen yhteen kertaan. Yöt on nyt tullutkin nukuttua ihmeellisen hyvin! Nousen kyllä joitain kertoja pissalle ja heräilen kääntämään kylkeä, mutta en ole jäänyt nyt valvomaan pitkiksi ajoiksi hereille. Väsymys ei ole ollut enää niin lamaavaa, kun on saanut nukuttua paremmin. Päivisin kyllä edelleen usein nukun pienet päikkärit, jotta jaksaa. Ferrodan + Puhdistamon tripla rauta menee edelleen matalan Ferritiinin vuoksi. Toivottavasti arvot olisivat hieman edes nousseet niiden avulla. Tässä loppuraskaudessa on ajoittain ollut taas pahoinvointia. Ei mitään verrattuna alkuraskauden pahoinvointiin, mutta välillä on ollut vaikea syödä huonon olon vuoksi ja olo on ollut kuin krapulassa. Toisena päivänä sitten taas saattaa tuntua, että on loputon nälkä ja voisi olla koko ajan syömässä jotain. Mielihaluna on ollut smoothiet, mehut ja hedelmät.
Lähestyvä synnytys on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluaa tavata vauvan ja saada pikkuhiljaa omaa kehoa taas takaisin, sillä raskaus on taas ollut hyvin raskasta aikaa fyysisesti itselle. Toisaalta tämä raskausaika on mennyt todella nopeasti ja ei olisi valmis luopumaan vielä raskausvatsasta ja tästä erityisestä ajasta elämässä, jonka on onneksi päässyt kokemaan toista kertaa. Synnytys on myös jännittänyt ja olen miettinyt, miten selviän siitä toisen kerran. Viime päivinä kyllä olen huomannut ajatusten kääntyvän koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että toivon synnytyksen käynnistyvän pian ja tunnen olevani valmiimpi siihen! Henkisesti siis taitaa olla mieli koko ajan valmiimpi synnytykseen. Odotan kyllä kovasti sitä hetkeä, kun saan vauvan syliin ja kun sisarukset pääsevät tapaamaan toisensa ensi kertaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti