Vuosi yritystä takana

2017 syyskuussa se vihdoin tapahtui. Mies vihdoin näytti vihreää valoa vauvan yrittämiselle. Olin itse jo vauvakuumeillut ties kuinka kauan. Suhde oli kriisissäkin yhdessä vaiheessa, kun etenimme eri tahdissa siinä, milloin haluamme lapsia. Olo oli jännittynyt ja innokas. Samalla kuitenkin pidin jalkani tiukasti maassa ja tiedostin, että raskaus ei välttämättä ala heti. Olin ehtinyt lukea paljon raskauden yritys-, raskaus- ja vauvablogeja ja minulla oli hyvin realistinen kuva, mitä ongelmia voi raskautumisen suhteen olla. Mutta en siltikään osannut kuvitellakaan, minkä matkan tulisimme vuoden aikana käymään ja kuinka suuren surun tulisimme kohtaamaan...

Nyt on syyskuu 2018 ja syli on edelleen tyhjä. Niin on myös kohtukin. Ei ole vauvaa eikä ole raskauttakaan. Eräs kaverini raskautui juuri tuolloin syyskuussa 2017. Se oli heidänkin ensimmäinen yrityskiertonsa. Hän synnytti ihanan poikavauvan kesäkuussa. Niin voisi meidänkin elämä olla jo ihan erilaista, jos olisin raskautunut heti. Hänen kertoessaan raskaudestaan en pystynyt kertomaan meidän tilanteesta. Iloitsin hänen puolestaan, mutta syvällä sisimmässäni itkin.

Pelottaa ajatella, mitä kaikkea tämä matka vielä tuo tullessaan. Mitä kaikkea se vaatii, että saamme vihdoin meidän oman pienemme syliin? Kuinka paljon joudumme kärsimään vielä? Kuinka monta yrityskiertoa? Kuinka monta keskenmenoa? Tiedän, että meidän matkamme ei todellakaan ole sieltä vaikeimmasta päästä. Tiedän, että monet ovat kulkeneet matkaansa monta vuotta ja välttämättä koskaan saamatta sitä vauvaa syliin. Suuri halaus kaikille pitkän matkan kulkijoille, en voi edes kuvitella tuskaanne. Lohtua tuo myös se, että nämä pitkän matkan tarinat saavat välillä onnellisen lopun. Mutta tuska on kuitenkin välillä todella suuri tämän tyhjän sylin kanssa. Ja kun ei ole varmuutta, että tämä saa onnellisen loppunsa. Kukaan ei voi luvata sitä. 

Onneksi gynekologit ovat kuitenkin lohduttaneet, että mahdollisuudet uuteen raskauteen ovat hyvät. Ja niinhän ne varmasti ovat. Kyllä minä sen itsekin tiedän ja osaan järkeillä tämän taustamme perusteella. Välillä vain tunteet ja pelot ottavat ylivallan. Lapsettomuuden määritelmä on, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa säännöllisistä yhdynnöistä huolimatta. Vuosi meillä on yritystä täynnä, mutta raskaus on alkanut kaksi kertaa. En koe lapsettomuuden siis koskettavan vielä meitä. Olemme vain jossain välitilassa, en tiedä millä tätä meidän tilannetta kuvailisi? 

Olen päättänyt, että en aikaile ja odottele yhtään. Jos voin jotenkin tutkituttaa itseäni tai raskautumiseen/raskauden jatkumiseen voi jotenkin vaikuttaa, haluan tietää sen. Niinpä soitin tänään kädet täristen meidän terveysasemalle. Jännitti kovasti siksi, koska ajattelin, että joudun alkaa tappelemaan, että saisin edes muutamat peruslabrat tarkistettua. Mutta mitä ihmettä! Ihana hoitaja vastasi puhelimeen ja konsultoi heti lääkäriä asian suhteen. Sain lähetteen labroihin, papa-kokeeseen ja käskyn soittaa ensi viikolla uudelleen ja varata aika lääkärille! Edes joku asia menee helpomman kautta ja etenee. Hoitaja puhui jo myös, että tarvittaessa laitetaan sitten lähetettä lapsettomuusklinikalle jos jotain sitä vaativaa löytyy tai raskaus ei ala. Enää ei tarvitse yksin pähkäillä, meitä autetaan tämän asian kanssa! Olo on aika yllättynyt ja helpottunut.