31. - 32. raskausviikko

Eli viikot 30+0-31+6. 

Koko: Koko pituus on 37cm ja paino 1750g viikolla 32.

Mitä viikolla 32 tapahtuu: Sikiö hikkaa, jonka tarkoituksena on valmentaa keuhkoja hengittämiseen. Hikkaamisen voi tuntea nykivinä liikkeinä mahassa (välillä olenkin tuntenut pienen hikkaavaan vatsassa!). Hikkaa seuraavat usein sikiön hengitysharjoitukset. Sikiö harjoittelee nielemistä ja pissaa puoli litraa vuorokaudessa. Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti.

Suurimmat oireet: Kaikenlaiset kivut (liitoskipuja, lonkkakipuja, selkäkipuja, alavatsan juilintaa), ajoittaisia harkkasuppareita, ajoittainen hengenahdistus/tunne, että happi loppuu. 

Mietteitä: Viime viikkoina on ollut paljon erilaisia tuntemuksia ja kipuja. Vauva varmaan painaa enemmän alaspäin. Alakerrassa tuntuu usein vihlontaa ja ajoittain iskee järkyttävä pissahädän tunne ylös noustessa, vaikka rakossa ei virtsaa olisi kuin muutama tippa. Symfyysikivut ovat lisääntyneet. Jos on ollut päivän mittaan enemmän ylhäällä ja rasittanut itseään niin iltaa kohden alkaa meneminen olemaan melkoista vaappumista :D Öisin alkaa herkästi särkemään lonkkia ja heräilen usein öisin vaihtamaan kylkeä. Vauva myös herättelee öisin ja aamuisin potkimalla ja noihin potkuihin on ihana herätä <3 Muuten olen nyt nukkunut paremmin, koska olen saanut nopeasti aina uudestaan unenpäästä kiinni eikä ole tullut valvoskeltua keskellä yötä.

Vatsa selkeästi kasvaa nyt vauhdilla ja vatsanahka on kovilla. Vatsan iho kutisee, olen rasvaillut sitä öljyllä. Ensimmäinen raskausarpikin on vatsaan ilmestynyt! Ensin "järkytyin" siitä kovasti, mutta asiaan kuuluvaahan tuo on ja aika monella niitä raskausarpia tulee. Kasvojen iho tuntuu olevan huonossa kunnossa ja koko ajan on pari finniä naamassa. Hiukset ovat paksummat ja rasvoittuvat hitaammin, mikä on tieten hyvä muutos :)

Mieliala on hyvin tasainen, positiivinen ja rauhallinen! Itseasiassa koko raskauden ajan olen ollut rauhallinen eikä mitään hormonimyrskyjä ole pahemmin ollut :D Raskauden alkupuoliskolla toki pelot olivat läsnä ja pään sisässä kävi aikamoinen myllerrys niiden vuoksi ja stressitasot olivat korkealla. Rakenneultran jälkeen olen pystynyt luottamaan koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että kaikki voi sujua hyvin. Tulevaisuuteen suhtautuukin luottavaisesti tällä hetkellä, vaikka ihan vieläkään ei täysin pysty uskomaan, että meille ihan oikeasti tulee vauva!