keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Ylläri haamuviivoja?

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt pitkän aikaa, yli vuosi. Viimeksi kirjoitin reilu 1-vuotiaan taaperoni imetyksen lopettamisesta ❤️ Siitä tuntuu olevan ikuisuus!

Paljon on tapahtunut tuon jälkeen. Syksyllä -20 poika aloitti päiväkodin ja minä palasin hoitovapaalta vanhaan työhöni, josta nopeasti vaihdoin pois parempaan. Sanotaanko näin, että tein hoitotyötä sairaalassa ja en jaksanut enää katsella sitä meininkiä. Nyt lokakuussa -21 vaihdoin taas työpaikkaa ja lisäksi vaihdoimme asuinpaikkakuntaa. Poika on jo 2,5-vuotias ja kasvanut ja oppinut hirmuisesti. Syksyn mittaan on puheenkehitys lähtenyt käyntiin ja on niin mahtavaa seurata sitä. Hän on rohkea, sosiaalinen ja sopeutuvainen tapaus. Virtaa riittää ja hän pitää edelleen vanhempansa kiireisenä. Päiväkotitaival on hänellä mennyt oikein hienosti ja hän viihtyy päiväkodissa todella hyvin.

Syy miksi aktivoiduin pitkästä aikaa kirjoittamaan on ylläri haamuviivat raskaustestissä. Olemme puhuneet pitkään miehen kanssa, milloin alkaisimme yrittämään pojalle pikkusisarusta. Sovimme, että aloitan nyt foolihapon tankkaamisen ja alkukeväästä on oikea aika aloittaa yritys. Noh, meillä ei ole ollut käytössä, kuin luonnonmukaisia ehkäisymenetelmiä (jotka ovat toimineet ennen pojan yritystä ja tässä välissä oikein hienosti) ja en tiedä onko nuo menetelmät nyt sitten pettäneet kuitenkin :D

Mutta siis, minulla oli maanantaina ja tiistaina niin paha ja etova olo, että heitin vitsillä miehelle, että onkohan mahdollista, että olen raskaana. Pahoinvointi muistuttaa niin paljon vanhaa tuttua raskauspahoinvointia. Pojalla oli samaan aikaan joku ripuli päällä ja ajattelin, että olen saanut tuon taudin, kun oma vatsakin oli sekaisin ja turvonnut. Hakeuduin myös koronatestiin näiden oireiluiden vuoksi, se oli onneksi negatiivinen. Eilen sitten käskin miehen ostaa kauppareissulla rfsu herkän testin, että ihan vaan poissuljen raskauden varmuudeksi. Odotin siis ihan blancoa testiä. Mutta mitäpäs me molemmat miehen kanssa näimme, haamuviivan!! En oikeasti ollut uskoa silmiäni ja järkytys oli suuri, sillä en todellakaan uskonut tai oikein usko vieläkään, että voisin oikeasti olla raskaana ja vielä yllärinä.



Kuvassa haamuviiva eilis illalta, vaikea oli saada kuvaan. Laskeskelin, että eilen olisi ehkä voinut olla 9dpo. Pakko oli käydä vilasemassa viivat pojasta tekemästäni ekoista testeistä ja hailakkaahan nekin oli. Tänään viiva ei ollut vahvistunut, oli ehkä jopa haaleampi. Mutta näin oli myös pojan raskaudessa, että viiva ei ollut 9->10dpo vahvistunut. En siis oikein tiedä, että missä tässä mennään. Olenko mahdollisesti raskaana vai enkö. Onko tämä kemiallinen? Vai voisiko meille jopa syntyä pikkusisarus ensi elokuussa...? Pakko nyt elellä omien lääkityksien, ruokailujen ja muiden suhteen niin, että olisi raskaana, kun tämä on nyt niin epäselvää. 

Ei auta kun jäädä piinailemaan ja toivoa parasta. Oireita ainakin siis olisi, etovaa oloa, hirveä väsymys, migreeniä, iltapalelua... 

Ajattelin ikuistaa yritystaivalta samalla tavalla, kuin aiemmin ja toivottavasti pääsisin ikuistamaan myös uuden raskauden, toivottavasti jo nyt tai sitten myöhemmin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti