Lähdin ensimmäiseen Letrozol kiertoon hyvin toiveikkain ja positiivisin mielin. Ajattelin, että koska kehoni kuitenkin välillä ovuloi luonnollisesti ja takana on spontaaneja raskautumisiakin, niin eiköhän se normaali Letrozol annos jo saa ovulaation aikaan kehossani. Noh, asia ei aivan noin helposti valitettavasti mennytkään.
Söin Letrosolit ohjeen mukaan 1 tabletti kiertopäivinä 3-7 ja jäin odottelemaan innokkaana ovulaatiota. Ovistestailut aloitin KP9. KP10 aamusta sain jo viittä vaille positiivisen ovistestin. Mietin, että voikohan oikeasti jo ovis olla, vähän oli oireita, mutta ei kovin vakuuttavasti. KP12 menin ultraan, jossa oli kyllä hieno ja oikeanlainen 8mm limakalvo nähtävillä, mutta munasarjoissa paljon vain pieniä alle 8mm folleja. Ei siis mitään johtofolliin ja lähestyvään ovulaatioon viittaavaa. Tuo viittä vaille positiivinen ovistesti selittyi sillä, että PCOS:stä kärsivillä on usen korkeammat LH-tasot ja testit antaa sen vuoksi vääriä positiivisia. Käytiin samalla käynnillä aiemmin otetut labrat läpi ja nämä kaikki puolsivat PCOS:ää. AMH oli kuulemma hurjan korkea, yli 10. Gyne halusi antaa vähän lisäaikaa kropalle ja sovittiin uusi ultra kp17. Tilanne oli sama, joten päädyttiin käynnistämään uusi kierto 10pvän Terolut kuurilla ja ensi kiertoon sitten tupla annos Letrozolia.
Fiilis on tällä hetkellä pessimistinen onnistumisen suhteen. Turhauttaa, kun oma kroppa ei toimi miten sen pitäisi. Ahdistaa, että miksi tilanne on nyt näin paha PCOS kanssa, kun sairaudesta huolimatta aiemmin olen ovuloinut kuitenkin suht säännöllisesti. Nyt ei ovulaatiota saada lääkkeilläkään aikaan. Huomaan myös esikoisen yritysajalta tuttujen katkeruuden tunteiden nousevan välillä pintaan pieniä vauvoja ja raskaana olevia ihmisiä nähdessä. Taannoin eräässä isommassa tilaisuudessa näin yhteensä noin 10 naista kauniine raskausvatsoineen ja pääsin onnittelemaankin tuttua raskaudestaan. Myös somen raskauspostaukset taas tuntuu pahalta. Tuntuu, että miksi taas kaikki muut onnistuu ja kuin juoksisi jotain kilpaa aikaa vastaan. Miksi meillä esikoisen yritysaikana jouduttiin käymään kaksi keskenmenoa läpi ja nyt toisessa yrityksessä turvautumaan lääkkeisiin. Vaikka enhän minä voi tietää mikä on muiden taival onnistuneen raskauden takana. Siellä voi olla epäonnistumista, turhautumista, kipua, hoitoja, keskenmenoja ja vaikka kuinka pitkä taival takana, että raskaus on onnistunut. Silti välillä katkeruus vain nostaa päätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti