Nt-ultra

Ja kaikki oli kunnossa! Aivan uskomatonta <3

Tänään koitti koko alkuraskauden jännitetty ja pelättykin päivä. Tuntuu ihmeelliseltä, että ollaan päästy tänne asti ja kaikki on edelleen kunnossa! Tämän jälkeenkin huono lopputulos on tietenkin edelleen mahdollinen, mutta nt-ultra ja raskausviikolle 13 pääsy on merkinnyt itselle tietynlaista etappia ja onhan se keskenmenon riski nyt tippunut huomattavasti. Ultraa jännitin kovasti etukäteen. Viikonloppunakin heräsin yöllä ja melkein hyperventiloin. Mielessä on pyörinyt keskenmeno ihan luvattoman paljon, vaikka mikään ei ole viitannut, ettei kaikki olisi kunnossa. Viime kerran keskeytynyt keskenmeno jätti jonkinlaisen trauman. Se kun voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessaan odottajan siitä mitään tietämättä. 

Kapusin paikan päällä ultrauspöydälle ja hengittelyyn piti taas keskittyä. Kerroin kätilölle keskenmeno taustasta ja totesin hiukan jännittävän. Hän oli onneksi todella kokeneen ja rauhallisen oloinen. Ensin ultrailtiin vatsan päältä ja pieni löytyi sieltä heti ja kätilö totesi, että kyllä täällä liikettä on. Ihmeissäni kyselin, että onko se oikeasti siellä elossa ja näytöltä havaitsinkin itsekin liikkeet! Noiden liikkeiden näkeminen on kyllä niin ihmeellistä. Sydän jumputti kanssa hyvää vauhtia. Alakautta sitten katsottiin vielä tarkemmin rakenteita. Pieni oli jämähtänyt selälleen, eikä meinannut millään näyttää sivuprofiiliaan meille! Heilutteli vaan raajojaan edestakaisin. Kätilö käski kyykkäämään ja paineli vatsaa ja näin saatiinkin hetkeksi myös sivuprofiili näkyviin. Niskaturvotus ja kaikki rakenteet olivat täysin normaalit. Pieni oli muutamia päiviä isompi, mutta laskettua aikaa ei muutettu, eli viikot ovat nyt 12+0. Seulan tulokset tulee sitten myöhemmin, toivottavasti nekin ovat kunnossa! Istukka minulla on edessä ja osittain kohdunkaulakanavan päällä. Kätilö sanoi, että kohdun kasvaessa se suurella todennäköisyydellä siitä liikkuu itsestään ylöspäin. Toivottavasti, haluaisin kovasti synnyttää alakautta.

Olen koko alkuraskauden varautunut pahimpaan. Ja niin on tehnyt mieskin. Emme ole kummemmin uskaltaneet puhua vauvasta ja mies ei ole uskaltanut lukea raskausviikko kuvauksiakaan. Raskaudesta on puhuttu epävarmana asiana ja muistutettu raskaudesta tietäviäkin siitä, jos on mennyt puheissa liian varmaksi raskauden jatkuminen loppuun asti. Nyt näyttää siltä, että meille hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä tulee oikeasti kesällä vauva! Totesin miehellekin, että nyt pitää alkaa oikeasti varautumaan siihen, että puolen vuoden päästä meidän elämä muuttuu täysin :D menee varmasti hetki, että pystyy kääntämään ajatukset, en tällä hetkellä meinaa uskoa tätä ollenkaan todeksi. Että tuolla vatsassani hyppelehtii jo 6cm pituinen vauva, jolla on kaikki elimet ja rakenteet jo valmiina. Toivottavasti vatsan kasvaessa ja ajan kuluessa pystyn uskomaan ja luottamaan. Ja toivottavasti annan itseni kiintyä vauvaan, nyt en ole uskaltanut sitä tehdä kovan menettämisen pelon vuoksi.