Rakenneultra

Tänään koitti vihdoin odotettu ja jännitetty rakenneultra! Yöllä tuli nukuttua huonosti ja heräsin paljon ennen kellon soittoa enkä jännitykseltä saanut enää uudelleen unen päästä kiinni. Illan, yön ja aamun aikana tuli mietittyä kaikki pahimmat skenaariot läpi päässä. Kovasti on pelottanut, että jos vauvalla todettaisiinkin joku niin kamala rakennevika, että raskaus täytyisi keskeyttää. Onneksi aika oli heti aamupäivällä, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Odotustilassa syke kohosi kohoamistaan, onneksi oli mies vierellä rauhoittamassa.

Meille rakenneultran teki lääkäri, sillä syön migreeniin estolääkkeenä beetasalpaajaa. Tuo lääke on todettu ihan turvalliseksi raskauden aikana, mutta se voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista ja pienipainoisuutta. Synnytyksen jälkeen vauvalla voi myös olla syke alhainen, joten sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Onneksi lääkäri oli oikein mukava ja hänen olemuksensa rauhoittava, myös kätilö oli tutkimuksessa paikalla.

Aivan ensimmäisenä ultrattiin alakautta kohdunkaulan ja istukan sijainnin tarkistamiseksi. Istukka oli nimittäin nt-ultrassa osittain kohdunkaulakanavan päällä. Nyt istukka oli onneksi noussut kohdun kasvamisen mukana ylöspäin, eikä ollut enää kanavan päällä ja kohdunkaula oli kanssa kunnossa. Sitten lääkäri siirtyi ultraamaan mahan päältä, oli ihanaa taas nähdä pieni <3 Alkuun lääkäri katsoi, että syke näyttää normaalilta, vauva liikkuu ja lapsivettä on normaali määrä. Sitten alettiin käydä rakenteita yksitellen läpi ja jokaisen "näyttää normaalilta/hyvältä" lausahduksen jälkeen pystyin hengittämään vapaammin. Sydäntä lääkäri ultrasi kauemmin sanomatta mitään ja siinä vaiheessa oma syke taas lähti nousuun ja olin hetken varma, että siellä on sitten jotain vikaa. Mutta ei, kaikki kunnossa! Napanuoran virtauksia myös tarkasteltiin ja ne olivat kunnossa. Pienen paino oli 369g, vastaten viikkoja 20+4 (nyt 20+2), joten tähän mennessä ainakin kasvu on ollut ihan normaalia.

Todella huojentavaa, että kaikki on hyvin! Raskaus tuntuu taas vähän todellisemmalta ja uskaltaa taas luottaa enemmän. Tuon beetasalpaaja lääkityksen vuoksi varattiin ylimääräinen sikiön kasvukontrolli raskausviikolle 36+. Se olisi sitten toukokuussa, hurjaa ajatella niin pitkälle! Aloin jo kaivelemaan kalenteria tuota aikaa varatessa, mutta tajusin, että hei mä oon silloin äitiyslomalla jo! Ei siis mitään työjuttuja tarvitse miettiä enää silloin. 

Ultran jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja olo tuntui paljon kevyemmältä. Jätettiin kuitenkin miehen kanssa vielä pieni jännitys päälle. Sukupuolen nimittäin pyysimme paperille kirjoitettuna, sillä ajateltiin, että olisi kiva illalla miehen töiden jälkeen syödä hyvin, ottaa lasit alkoholitonta skumppaa ja katsoa rauhassa kahdestaan vauvan sukupuoli! <3 Eli en vielä itsekään tiedä, kumpi meille tulee, tyttö vai poika! :D En ole tähän mennessä miettinyt sukupuolta kovinkaan paljoa, mutta koko raskauden on ollut vahva poikafiilis. Saa nähdä osuuko oikeaan vai menikö tuo fiilis ihan metsään. Hassua, kun nyt uskaltaa sukupuoltakin miettiä ja jänskättää, illalla se sitten selviää! Kirjoittelen tänne sitten myöhemmin, että kumpi meille olisi tulossa ja laitan ultrakuvaa, jos joku hyvä otos sattui tulemaan. Tieto sukupuolesta on nimittäin ultrakuvien välissä, joten en pääse niitäkään vielä tutkailemaan :D