keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Pelkoja

Herään keskellä yötä ja jään hereille. Päässä pyörii keskenmeno. Taas. Mietin, miten reagoin jos seuraavassa ultrassa tulee huonoja uutisia. Miten selviän siitä. En osaa kuvitella sitä tilannetta, että kaikki olisikin hyvin. En uskalla. Koska eihän meillä tämä voi päättyä koskaan hyvin. Vai voisiko?

Huomaa, että stressitasot alkavat nousemaan, kun lähestytään sitä päivää, kun pienen kehitys viimeksi keskeytyi. Tänään eletään päivässä 8+2 ja viimeksi kehitys loppui 8+6. Ihan huomaamatta ollaankin jo näillä viikoilla. Hyvin kriittisillä viikoilla itselle. Tähän asti olen pystynyt olemaan rennoin fiiliksin raskauden suhteen ja en ole turhaa murehtinut tulevaa. Mutta nyt se rento fiilis on muisto vain ja huomaamatta päässä alkaa pyörimään viime keskenmenoon liittyvät kokemukset ja pelot tämän raskauden päättymisestä.

Vointi on tosiaan ollut hyvin huono pahoinvoinnin, migreenin, närästyksen ym. kanssa. Ja ei olisi viime postauksessa kannattanut hehkuttaa, että on oksentanut vain kerran, on nimittäin tullut oksennettua monta kertaa sen jälkeen! En pysty olla miettimättä, että kärsinkö tämän kaiken taas turhaan. Että mitä jos tämä vointi on näin huono ja joudun olemaan sairaslomalla, mutta sitten raskaus keskeytyykin. Eli kaikki tämä kärsimys olisi vain kärsitty muuten vain ja kivulias keskenmeno siihen päälle. Niin kuin viime raskaudessa kävi. Vajaa kuukausi pahoinvointia, oksentelua, migreeniä ja sitten pitkän kaavan mukaan mennyt keskenmeno. Ei ole helppoa tämä homma ja on aikamoinen riski aina tämä raskautuminen. Ja kun tämä ei vaikuta vain minuun vaan myös lähipiiriini ja työpaikalle asti, kun joutuvat järjestelemään sijaisia.

Toivon niin, että tällä kertaa tämä huono olo on kaiken arvoista. Ehkä tätä huonoa oloa on tällä kertaa vielä vaikeampi kestääkin, koska tietää, ettei se välttämättä tarkoita sitä vauvaa. Aion mennä uuteen ultraan yksityiselle viikon - parin sisään. On pakko varmistaa, mikä on tilanne. Toivottavasti sieltä tulisi hyviä uutisia ja ultran näytölle piirtyisi elävä pienokainen ja saataisiin kuulla syke. Tai muuten olisi kyllä taas todella huono tuuri. Jos varhaisultrassa on todettu syke ja kaiken olevan kunnossa, sanotaan keskenmenon mahdollisuuden olevan vain 2-3%. Viimeksi kuuluttiin tuohon pieneen prosenttiin, eikö tällä kertaa olisi meidän vuoro olla siinä 97-98% joukossa, jolla ei tule keskenmenoa?




6 kommenttia:

  1. Pelko on varmasti luonnollisin reaktio teidän raskaiden kokemuksien jälkeen, voin vain kuvitella. Ilman mitään aiempia kokemuksiakin olin pessimismistä jäykkänä koko alkuraskauden. Ehkä kuitenkin pahoinvointisi on "hyväkin" merkki, muistutus ja varmennus itselle että hormonit ovat kunnossa, keho pelaa ja raskaus jatkuu. Todella uskon ja toivon että tällä kertaa kuulutte siihen onnekkaaseen enemmistöön jolla kaikki menee hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä se pahoinvointi konkreettisesti kertoo, että edelleen raskaana ollaan :D toivottavasti pienikin jatkaa normaalisti kehitystään <3 kiitos sanoistasi <3 toivon niin kovasti myös sitä!

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin, että pelottaa ja sitä ei varmasti järkeilemällä saakaan pois. Mutta tilastot ovat kuitenkin teidän puolella ja olisi tosi tosi epätodennäköistä, että pahin tapahtuisi uudestaan. Uskon ja toivon, ettet joudu tuollaista kokemaan enää toistamiseen. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä ja voimia tähän viikkoon! Ihan juuri olet ylittänyt tämän viikon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! <3 se on ihan totta, että todennäköisyys uudelle keskenmenolle on tosi pieni. Kunpa meillä olisi onnea matkassa nyt! :) nyt mennään 9+0, toivottavasti pieni on vielä kunnossa. Tsemppiä myös sinne <3

      Poista
  3. Mulla on myös ihan järkyttävät pelot tällä hetkellä. Viime ultrasta on kulunut yli kaksi viikkoa, ja todella mietin koko ajan onko enää yksikään sikiöistä hengissä :'( Huomaan, että välillä oikein lamaannun tästä enkä pysty keskittymään kunnolla esim. keskusteluun muiden ihmisten kanssa. Niin raastavaa :/ Toivotaan meille molemmille voimia, päivä kerrallaan eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti pelot on läsnä sielläkin! :( se aiemman ultran tuoma helpotus on kyllä muisto vain ja tarvitsisi kovasti taas vahvistuksen, että kaikki on kunnossa. Voimia sinne kanssa kovasti <3 toivon niin, että meillä molemmilla menisi nyt kaikki hyvin <3

      Poista