torstai 12. heinäkuuta 2018

Keskellä usvaa

Ajatus blogista on pyörinyt ajoittain mielessäni jo pidempään erilaisten vastoinkäymisten kohdatessa. Itse olen lukenut paljon muiden blogeja elämäni varrella ja saanut niistä paljon vertaistukea. Mielessä on kytenyt ajatus, josko pystyisi omista kokemuksista kirjoittamaan ja sitä kautta käsittelemään asioita ja antamaan muille sitä vertaistukea myös. Blogia kirjoitan anonyymisti, jotta pystyn kirjoittamaan vaikeistakin asioista ja tapahtumista elämässäni avoimesti. Jos tunnistat minut jostain, kunnioitathan toivettani pysyä anonyyminä ja pidät tiedon vain itselläsi.

Blogi tulee käsittelemään varmasti kaikkia asioita elämässäni, mutta pääasiassa se keskittyy suurimpaan haaveeseeni - oman lapsen saamiseen syliin asti. Taustaa sen verran, että olemme mieheni kanssa aloittaneet vauvaprojektin syksyllä 2017. Tämän vuoden alussa koin kemiallisen raskauden ja kesäkuussa keskeytyneen keskenmenon. Matka oman lapsen saamiseksi ei ole ollut helppo tähän asti ja saa nähdä mitä se tuo tullessaan. Tiedostan, että matka ei ole tässä vaiheessa todellakaan sieltä vaikeimmasta päästä. Tällä hetkellä on vain vaikea luottaa, että oma vauva vielä joskus saataisiin. Varsinkin keskenmenon jälkimainingeista selvitessä asia tuntuu kaukaiselta, emme voi juuri tällä hetkellä edes yrittää raskautta. Yritys kuitenkin jatkuu entisellään, heti kun se on mahdollista. Joten eiköhän blogia voi kutsua raskauden yritysblogiksi, toivottavasti vielä joskus raskaus- ja vauvablogiksikin.

Blogissa tulee varmasti vilahtelemaan kuvia harrastuksistani - sivellintekstauksesta ja valokuvauksesta. Taustalla minulla on myös muutamia perussairauksia, joita tulen sivuamaan blogissa. Nekin kun vaikuttaa omalla tavallaan yritykseen ja raskauteen, varsinkin lääkehoidon suhteen.

Viimeisimmän sykäyksen blogin kirjoituksen aloittaminen sai eräs yö valvoessani - tunsin olevani keskellä usvaa. Usvaa, jossa olen yksin, eikä kukaan lähipiirissäni ymmärrä miltä minusta tuntuu. Usvaa, josta en tiedä milloin pääsen pois. Niin kipeästi tämä matka ja keskenmeno ovat minuun vaikuttaneet, tunnen olevani eristyksissä muista. Vertaistuen tarve on suuri. Aika varmasti poistaa tämän usvan ympäriltäni.

Tervetuloa siis mukaan matkalle! Toivottavasti joku voi saada vertaistukea kirjoituksistani, niin kuin minä olen muiden kirjoituksista saanut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti