Meillä asuu taapero!

Meidän rakas poikamme täytti yhden vuoden viime perjantaina <3 Vauvavuosi on nyt ohitse! Toisaalta niin haikeaa ja toisaalta taas helpotus. On kyllä mennyt vuosi niin käsittämättömän nopeasti. En voi käsittää, miten se vuoden takainen pieni nyytti on kasvanut jo niin isoksi pojaksi <3

Nykyisin meillä siis asustelee taapero. Hän painaa 12kg ja on 82cm pitkä. Tuettuna hän kävelee kovaa vauhtia ja pari kertaa on seisonut ilman tukea pienen hetken. Juttua riittää, sanoja ei ole vielä kuitenkaan tullut, mutta tavujuttelua ja kaikenmaailman ääniä :D Vauhtia löytyy ja vanhemmilla saisi olla silmät selässä. Hän on rohkea ja ei omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hyvä huumorintaju tuntuu löytyvän, hyvin veikeä tyyppi tämä meidän taapero on <3 Tällä hetkellä on parasta pallo-, kukkuu- ja jahtaamisleikit. 

Tällä hetkellä arki rullaa tasaisesti eteenpäin ja nautitaan kovasti kesästä! Elämä on ihanaa!

Hyvää juhannusta kaikille! ❤

Pitkästä aikaa

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa <3 jos täällä joku linjoilla on :) 

Poitsu täytti juuri eilen jo 11 kuukautta! Aivan käsittämätöntä, että ensi kuussa hän täyttää jo vuoden. Hänestä on tullut jo niin iso poika! Hän on ihana ja aivan hurmaava hassuttelija, jolta löytyy kuitenkin omaa tahtoa. Kokoakin löytyy: hän on jo melkein 12kg ja pituutta on melkein 80cm. Vaatteissa käytetään pääosin kokoa 86cm. 

Liikkumisen suhteen hän ei alkuun pitänyt kiirettä, 8kk iässä alkoi ryömiminen. 9kk iässä poitsu alkoi nousemaan konttausasentoon ja tukea vasten seisomaan. Nopeasti hän alkoin myös ottamaan askelia tukea vasten. 10kk iässä hän lähti konttamaan ja konttaa nyt hirveää vauhtia :D hän myös oppi tuolloin laskeutumaan itse alas pepulleen/kontilleen ja kävelee tukea vasten varmasti. Saa nähdä, milloin täällä otetaan ensi askeleita! Sanoja ei vielä tule, mutta juttua siltikin kyllä riittää hyvin paljon.

Yöt ovat tässä kevään myötä onneksi parantuneet ja yösyötöt saatiin 10kk iässä kokonaan pois! Nykyisin saattaa olla yksi pieni itkeskely yössä, jos tutti on hukassa ym, mutta rauhoittamiseen riittää yleensä suhina, silittely tai hetkeksi syliin nosto. Ja useimmiten yössä ei ole yhtään herätystä. Poitsu nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta olisi tässä lähipäivinä tarkoitus siirtää hänet omaan huoneeseen, kun se vihdoin alkaa olla meidän uudessa kodissa nyt valmiina ja olemme huoneeseen rauhassa tutustuneet. Päivissä on nykyisin selkeä rytmi, mikä on ihanaa. Aamulla herätys 6 maissa (välillä jo ennen kuutta, olen kaikkia keinoja kokeillut aamujen myöhästämiseen, mutta ei ole kamalasti auttanut mikään), ekat päikkärit noin 9-10/10.30, tokat päikkärit noin 13/13.30-15 ja yöunille 19 pintaan. Kiinteät maistuu hyvin ja imetys sujuu. Tällä hetkellä arki rullaa oikein mukavasti, ulkoillaan paljon ja sisällä tutkitaan kämppää ja leikitään. Korona nyt on valitettavasti vaikeuttanut läheisten näkemistä ja vauvatreffit ovat jääneet pois.

Nyt kun on saanut nukkua öisin pidempiä pätkiä ja usein ilman herätyksiä, niin huomaa energiatasojen selvästi nousseen. Jaksan niin paljon paremmin! Ja näin jälkeenpäin kun miettii vaikka talvea, niin olen ollut niin väsynyt ja univelkainen silloin. Pimeyskin on varmasti vielä vaan lisännyt sitä väsymystä, mutta huh, jotenkin sitä vaan silti silloin jaksoi. Mutta ei silloin kyllä hirveästi mitään ylimääräistä tehnyt. Nyt minulla on monta pientä projektia meneillään, treenaan useamman kerran viikossa, lenkkeillään päivittäin ja olen alkanut jo työjuttujakin hoitamaan, että voin kesällä keikkailla välillä. Hoitovapaalla + vuosilomilla olen lokakuuhun asti ja silloin poitsulla alkaa sitten päiväkoti. En palaa täysillä tunneilla alkuun, vaan aloitellaan uusi arki sitten lempeämmin. 

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on hyvällä mallilla. Kävin alkuvuodesta äitiysfyssarilla, jossa onneksi tuli hyviä uutisia kropan tilasta. Ultralla katsottiin lantionpohja ja vatsa, ne olivat molemmat ok. Vatsassa oli navan yläpuolella vähän rakoa, mutta fyssari sanoi, ettei sitä halua edes kutsua erkaumaksi, kun jännesauma oli niin hyvässä kunnossa. Nyt tuo rako on mielestäni kuroutunut pienemmäksi. Raskaudesta jääneitä kiloja olen nyt tiputtanut 7 yhteensä ja vähän on vielä jäljellä. Kilot ovat todella tiukassa (syytän edelleen imetystä), tälläkin hetkellä olen herkuttomalla, olen liikkunut aktiivisesti ja aloitin vielä kaiken päälle yhden mamavalmennuksen ruokavalion. Josko ne loputkin tässä vaikka kuukauden-parin sisään lähtisi. Mutta lihaksia on kyllä oikeasti tullut lisää ja kroppa tuntuu vahvalta ja jaksavalta, mikä on ihanaa! Viime postauksessa mainitsin kierron käynnistyneen. Noiden joulukuisten menkkojen jälkeen meni 4 kuukautta, kunnes tuli seuraavat. Saa nähdä tuleeko taas pitkä väli vai alkaisiko hormonitoiminta pikkuhiljaa normalisoitumaan. Imetystä olen ajatellut jatkaa vielä jonkun aikaa poitsun täytettyä yhden vuoden.

Kaikenkaikkiaan tänne kuuluu tällä hetkellä hyvää. Nautin kotona olemisesta pojan kanssa. Nyt kyllä koronan myötä on meinannut välillä seinät kaatua päälle, kun on sosiaaliset kontaktit olleet minimissä. Onneksi olemme nyt ulkona nähneet ihmisiä ihan lähipiiristä. Välillä vauvakuume nostaa kovasti päätään :D mutta järjellä ajateltuna emme ihan vielä lähde yrittämään toista. Itse haluaisin tämän vuoden puolella aloittaa yritystä, mies puhui ensi vuoden keväästä, kun asiasta keskusteltiin vähän aikaa sitten.

Tulipas tästä nyt pitkä teksti, mutta eipä tänne ole tosiaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Yritän nyt vähän useammin päivitellä, sillä näihin teksteihin on sitten joskus kiva palata muistelemaan :)

Poitsu 6,5kk

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa, jos täällä joku vielä näitä kirjoituksiani sattuu lueskelemaan :D nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni tulla päivittelemään kuulumisia :) Poitsu täytti siis 12.12 jo kuusi kuukautta! Toinen samanlainen ja hän on jo vuoden ikäinen :o hurjaa!

Mistäs sitä alottaisikaan, niin paljon on kehityksessä tapahtunut viime aikoina. Meillä asustelee suurimmaksi osin hyvin tyytyväinen pojan alku, joka hymyilee ja naureskelee kovasti <3 Painoa löytyy jo 10,6kg ja pituutta 71,4cm. Hyvää vauhtia kasvanut siis :D Viiden kuukauden iässä poitsu alkoi kääntymään oikean kyljen kautta vatsalleen, hän osaa mennä kompassina ympäri lattialla ja peruuttaa. Yritystä on päästä eteenpäin, mutta vielä ei ole ryömiminen onnistunut. Kovasti nostelee itseään käsillään ja peppua ylös. Pari kertaa hän on kääntynyt selältä vatsalleen, mutta en ole nähnyt tätä tapahtumaa, sillä olen juuri silloin ollut käymässä toisessa huoneessa :D Hän viihtyy itsekseen lattialla leikkimässä jonkin aikaa, jaksaa katsella ja lueskella kirjaa yhdessä, tykkää loruttelusta, laulamisesta, hassuttelusta ja kylvyistä/suihkuista. Hän osaa myös päristellä, se taito oli yhdessä vaiheessa kova hitti. Hän osaa viedä ruokaa käsillä suuhun (äiti tosin arastelee vielä sormiruokailua..) ja juoda pillimukista. Ensimmäiset hampaat puhkesivat kolme päivää sitten! Etualahampaat tulivat nopeasti ja onneksi melko helposti suurempia oireita aiheuttamatta läpi.

Kuuden kuukauden kehitysvaihe näkyi meillä vahvasti (siinä tulee yleensä painajaisia, lapsi tajuaa, että vanhemmat voivat lähteä pois ym.) ja yöt muuttuivat sen johdosta melko hyvistä rikkonaisemmiksi ja poitsu heräili alkuyön itkeskelemään usein. Sitten lisäksi joulukuun puolivälissä alkoi melkein kahden viikon sairastelu, kun ensin iski flunssa ja heti perään laryngiitti. Jouduimme lääkärissäkin käydä arviossa ja hengittelemässä avaavaa lääkettä. Tämä huononsi öitä tietenkin entisestään. Nyt alkaa tilanne olla taas tasaisempi, mutta syöttöjä on edelleen yössä 3-4. Poitsu on osannut hienosti itsekseen aikaisemmin nukahtaa, mutta nyt joulukuun aikana sekin taito on ottanut takapakkia. Tänään aloimmekin treenaamaan uudelleen tuota itsekseen nukahtamista ja yöunille nukahtaminen meni suht hyvin! Josko tämä tästä taas. Täytyy alkaa noita yösyöttöjäkin koittaa vähentää, yhdessä vaiheessa niitä oli yhdestä kahteen, että josko siihen päästäisiin takaisin.

Aloimme maistattamaan kiinteitä reilu viiden kuukauden iässä täysimetyksen jälkeen. Alusta asti on maistunut ruoka hyvin ja uusia makuja on otettu nopealla tahdilla maisteluun. Tällä hetkellä menee 3-4 ateriaa päivässä ja imetykset tietenkin lisäksi. Imetys on tällä hetkellä ihanan helppoa, hälinässä poitsu ei vain oikein pysty keskittymään ja silloin siirrymme ruokailemaan rauhallisempaan paikkaan. Imetyshetket ovat ihania yhteisiä hetkiä ja toivon imetyksen jatkuvan ainakin yhden vuoden ikään. 

Päivässä on nykyisin melko selkeä rytmi, herätys 6-7 aikaan ja yöunille 18-19 aikaan. Päivän aikana poitsu nukkuu kolmet päiväunet, joista keskimmäiset ovat yleensä pidemmät. Hereillä hän jaksaa olla kerrallaan 2-2,5h. Meillä oli pitkään päiväunet kovin huonoja, niin on ihanaa, kun nyt on yleensä nuo yhdet pidemmät päikkärit päivässä. Poitsu itsekkin jaksaa selvästi paremmin, kun saa levättyä kunnolla.

Itsestäni voisin mainita sen verran, että hepatoosi on vihdoin selätetty kokonaan! Loppuraskaudesta minulle siis iski raskaushepatoosi ja oireet jäivät päälle synnytyksen jälkeen. Oireilu loppui joskus 1-2 kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta arvot laskivat todella hitaasti. Nyt marraskuussa oli viimeisin kontrolli ja arvot olivat jo ihan normaalit! :) Olen myös saanut raskaudesta jääneitä kiloja pikkuhiljaa tippumaan, 4 kiloa on tällä hetkellä tiputettu ja noin 7 kiloa jäljellä. Tämä joulu on nyt vähän sotkenut kyllä ruokavaliotani, mutta uuden vuoden jälkeen on taas aika palata kuriin :D kiertokin muuten käynnistyi joulukuun alussa, aivan sekaisinhan tuo vielä on, olen kärsinyt kahdet kuukautiset nyt joulukuussa. Toivottavasti se tasottuisi pian. Positiivista on kyllä se, että synnytyksen jälkeen en ole kärsinyt ollenkaan menkkakivuista!! Aiemmin jouduin vetämään pari ekaa päivää maksimiannoksia buranaa.

Tämä vuosi on kyllä ollut elämäni paras <3 Suurin haaveeni toteutui, kuin saimme tuon ihanan pojan elämäämme. Välillä on raskasta, joskus tulee koettua kovaa turhautumista ja väsymys on välillä kamalaa. Mutta joka päivä muistan kiittää siitä, että olemme hänet saaneet <3 Enkä vaihtaisi tätä mistään hinnasta. Olen oppinut myös olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja arvostamaan mahdollisuutta lepoon. Välillä olemmekin nukkuneet päiväunia poitsun kanssa yhdessä, vaikka kämppä olisi kamalassa kaaoksessa. 

Olen nauttinut kovasti poitsun kanssa kotona olemisesta ja toivon, että pystyn mahdollisimman pitkään kotiäiti-elämää viettämään :D Koko ajan on enemmän alkanut olemaan myös ajatuksissa toisen raskauden yrittäminen, toivottavasti meille tulevaisuudessa suotaisiin toinenkin lapsi. Emme siis ole kuitenkaan vielä vähään aikaan aloittamassa yrittämistä. Itsellä olisi toiveissa, josko kesällä voisi jo mennä tulee jos on tullakseen meiningillä, mutta mies ei ollut vielä innostunut tästä aikataulusta. Toivoisin pientä ikäeroa ja olen varautunut siihen, että yritys saattaa viedä aikaa. Saa nähdä, millaiseen kompromissiin sitten jatkossa asiasta päästään... :) Jollain tapaa sitä raskautta, ihanaa raskausmasua, potkuja ja synnytystä jo kaipaa :D 

Ihanaa uutta vuotta! ❤

Vauva 3,5kk

Ehtipä edellisestä kirjoituksesta kulua tovi! Tarkoitus on ollut kyllä tulla päivittelemään kuulumisia ja kirjaamaan ylös, että missä vaiheessa mennään vauvan kanssa, mutta ei vaan ole ehtinyt. Paljon on ollut menoja viime aikoina, mutta suurin syy ajan puutteelle on ollut vauvan huonot päiväunet. Iltaisin on ollut omaa aikaa ihan hyvin, mutta sitten ei olekaan enää jaksanut avata konetta.

Eli vauva on jo 3,5 kuukautta vanha! Kliseisesti aika oikeasti tuntuu vaan juoksevan eteenpäin. Kesäkin on yht'äkkiä vaihtunut syksyyn. Tämän vuoden kesä tuntuu kiitäneen ohitse huomaamatta ja menneen tietynlaisessa sumussa: herätykset öisin olivat 2 tunnin välein ja paljon opeteltavaa riitti vauvan hoidossa. Alkuun imetys vei hirveästi aikaa ja sohvan pohjalla istuessa imettäessä kauniit kesäpäivät suurimmaksi osin lipuivat ohitse. Mutta se ei kyllä yhtään itseäni haittaa, kesiä tulee kyllä elämässä lisää, mutta kerran vain lapsi on näin pieni <3 on ollut ihana rauhassa tutustua vauvaan ja alkuun vain pesiä hänen kanssaan kotona. Ja olen kyllä nauttinut kovasti äitiyslomasta ja vauvan kanssa kotona olemisesta.

Meillä oli viime viikolla neuvola ja vauva painaa jo 8140grammaa ja on 64,5cm pitkä! Hyvin on kasvanut täysimetyksellä. Vaatteissa mennään jo 68cm koossa ja pian nekin jo jää pieneksi. Huomaa kyllä vauvaa kannellessa, että painoa on tullut syntymän jälkeen se reilu 4kg lisää. Vaikeaa enää käsittää, kuinka pieni hän silloin alkuun olikaan. Vauva on kehittynyt myös hurjasti: hän juttelee ja hymyilee paljon vastavuoroisesti, vähän jo naurahtelee, kovasti yrittää vatsalla ollessaan eteenpäin potkuttelemalla ja jaksaa pitkään kannatella päätään ja hän on alkanut tarttumaan esineisiin ja vie niitä suuhun. Vielä ei kääntymisyrityksiä ole tullut, kerran on mennyt vahingossa vatsaltaan selälleen pään viedessä mennessään :D

Mutta ne alkuun mainitsemani päiväunet tosiaan. Nyt kuukauden ajan päiväunien nukkuminen on ollut melko huonoa, suurimmaksi osaksi vauva nukkuu 30-40 min pätkiä, vaikka selvästi tarvitsisi yhdet pidemmän unet päivän aikana. Toivon tämän olevan vain joku vaihe. Yöt ovat menneet onneksi melko hyvin, lukuunottamatta 3kk iässä tullutta tiheää imua, jonka johdosta heräiltiin vajaa viikko useammin öisin. Mutta normaalisti vauva menee nukkumaan 19-20 välillä illalla, ensimmäinen unipätkä on jotain 4-7h väliltä ja yössä herätään normaalisti 2 kertaa syömään. Hyvin ehtii onneksi itsekin nukkua yön aikana!

Itse kävin julkisen puolen fyssarilla syyskuun alussa polveni takia ja hän onneksi katsoi erkauman samalla, joka oli 2-3cm vielä. Olen nyt treenaillut erkaumalle sopivilla liikkeillä sekä vaunulenkkeillyt ja kunto on selvästi parantunut tässä viime aikoina. Kroppa jaksaa paljon paremmin ja keskivartalo tuntuu olevan paremmin hallinnassa. Vieläkään paino ei ole lähtenyt tippumaan siitä, mihin se tyssäsi alun tippumisen jälkeen ja raskauskiloja on kymmenisen jäljellä, vaikka olen liikkunut ja rajoittanut herkkujen syömistä. Imetys taitaa itsellä pitää kiloista kiinni (ainakin toivon, että kyse on vain siitä). Vauva on siis täysimetyksellä ja kierto ei ole vielä lähtenyt käyntiin. Raskaushepatoosin takia on edelleen labrakontrolleja (viime kontrollissa sappihapot ja maksa-arvot olivat vähän yli viitearvojen, sappihapot ovat onneksi tulleet koko ajan alaspäin kuitenkin) ja seuraava kontrolli on marraskuun alussa.

Vauva heräsi taas päiväuniltaan, joten hyvin nopea päivitys tuli, toivottavasti tekstissä on jotain järkeä :D

Paljon voi vuodessa muuttua

13.6.2018 maailmani romahtaa. Pahimmat pelkoni käyvät toteen ja lääkäri varmistaa ultrassa keskeytyneen keskenmenon.

12.6.2019 haaveilemani päivä on vihdoin täällä. Saan pienen pojan rinnalleni. Oman rakkaan poikani.

Näin paljon voi vuodessa asiat muuttua. Vuosi sitten surin menetettyä pienokaista ja mietin, miten ikinä selviän tästä ja miksi näin kävi juuri minulle ja meille. Olin varma, ettei meitä ikinä onnista ja emme saa kuitenkaan lapsia, kun koko ajan tuntui tulevan vastoinkäymisiä. Ensin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, josta heti jäi tunne, että tämä keskenmeno ei ollut tässä. Soittelin sairaalaan useampaan kertaan, ettei kaikki ole kunnossa ja vasta heinäkuun puolen välin tienoilla minua uskottiin ja pääsin uuteen ultraan. Siitä seuraavana päivänä sitten kaavintaan. Pahin pelkoni raskaudessa oli keskenmeno ja pahin pelkoni keskenmenossa oli kaavintaan joutuminen. Selvisin kuitenkin noista molemmista.

Vuosi sitten olin katkera. Minun oli välillä vaikea kohdata kavereita, kenellä oli pieniä lapsia ja pelkäsin koko ajan lähipiiristä tulevan uusia raskausuutisia. Kaikkialla ympärillä näki vain raskausmahoja ja vauvoja. Olin melko sulkeutunut ja ajatukseni pyörivät vain uudelleen raskaaksi tulemisen ympärillä. Kaikki muu tuntui melko merkityksettömältä.

Nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta ja tunnen olevani paljon enemmän oma itseni ja se tuntuu hyvältä. Se pakkomielteinen raskauden tavoittelu vei todella paljon tilaa elämästä ja ajatuksista. Se katkeruus rasitti todella paljon itseäni. En siltikään varmasti olisi pystynyt elämään tuota elämänvaihetta mitenkään muuten. Se vauvan kaipuu on jotain niin kovaa, ettei siltä noin vain ummisteta silmiä. Eikä sille katkeruudellekaan mitään oikein voinut, muuta kuin koittaa käsitellä järjellä sitä tunnetta.

Onneksi viime syyskuussa tärpännyt raskaus tuotti tulosta ja meidän poikamme on nyt täällä <3 Olen niin kiitollinen hänestä. Alkupuolisko raskaudesta meni pelätessä, enkä uskaltanut kiintyä vauvaan. Pahoinvointi myös aiheutti sen, etten pystynyt nauttimaan raskaudesta. Onneksi loppupuoliskolla pystyin pikkuhiljaa alkaa luottamaan, että kaikki voi sujua hyvin ja aloin kiintymään vauvaan. Pidin tuossa vaiheessa myös raskaana olemisesta ja se vauvamaha oli ihana! Nyt pystyn ajattelemaan, että näin tämän kuului mennä. Juuri tämä poika meidän kuului saada luoksemme <3 

Nyt sitten tietenkin mielessä ja puheissa käy välillä mahdollinen toinen lapsi. Toivomme kovasti pojallemme sisarusta jossain vaiheessa. Raskasta tulee taas mahdollisesti olemaan yritystaival, jos ei jotenkin ihmeen kaupalla nopeasti tärppäisi ja kaikki menisi hyvin (epäilen, eiköhän kierto ole raskauden ja imetyksen jäljiltä mitä sattuu, sitten kun se joskus starttaa). Siinä tulee myös mukana uuden keskenmenon riski. Se oli elämäni raskaimpia kokemuksia ja olisi kamalaa joutua käymään se läpi uudelleen. Mutta veikkaan, että vauvakuume alkaa jossain vaiheessa uudelleen vaivaamaan. Sinne nyt on vielä aikaa, että alamme uudelleen yrittämään, mutta on kiva haaveilla tulevasta :)