Varhaisultra

Pidän kädet silmilläni, kun kätilö alkaa ultraamaan. Viimeksi varhaisultrassa alkio löytyi heti enkä ehtinyt panikoimaan. Nyt kuluu minuutti ja kätilö ei oikein sano mitään. Vilkaisen näytölle. Raskauspussi, mutta tyhjältä näyttävä sellainen. Eikö siellä nyt sitten ole sitä alkiota parkaisen jo kyyneleet silmissä ja peitän taas silmäni. Tällä kertaa siis tuulimuna, ajattelen. Kätilö rauhoittelee ja pyytää hengittämään rauhallisesti ja kohta sanookin, että katsoppas nyt tänne. Näen heti nopeasti vilkkuvan sykkeen ja huokaisen helpotuksesta <3

Meidän pienokaisemme oli alkuun tiukasti painautunut kohdun limakalvoon, eikä häntä meinattu saada näkyviin. Helpotus oli suuri, kun syke löytyi ja pieni viitsi vähän irrottautua limakalvostakin, että saatiin mitat :D Tunteet menivät kyllä niin vuoristorataa. Toisella hetkellä olin ihan varma, että tämä raskaus oli tässä. Toisella hetkellä olin onneni kukkuloilla. Käynnin jälkeen uskalsi mieskin hymyillä, onnitteli ja halasi tiukasti. Kätilö oli sama, kuin viimeksikin varhaisultrassa ja hän jutteli meidän kanssa myös keskenmenosta. Ihana, että hän jaksoi rauhallisesti käydä keskenmenon vaiheet meidän kanssa läpi ja ymmärsi paniikkini. Hän myös sanoi, että varmasti 8+6 (raskaus viimeksi keskeytyi) ja 10+0 (keskenmeno viimeksi todettiin) tulee varmasti esiintymään pelkoa ja paniikkia. Saatanpa käydä uudelleen joskus noilla viikoilla varhaisultrassa. Pieni hinta kuitenkin mahdollisesta mielenrauhasta! Ja jos raskaus taas keskeytyisi, haluaisin tietää sen mahdollisimman pian.

Tänään on omien laskelmien mukaan 6+3 ja ultrassa mitoiksi saatiin 6+4. Menen varmaan tuon 6+3 mukaan edelleen, sillä nuo mitat saattaa alussa hieman heittää. Ja ei ne taida laskettua aikaa muuttaa julkisellakaan, vaikka muutama päiväkin heittoa olisi. Tai saa nähdä mitä neuvolassa sanovat, menen sitten sen mukaan minkä mukaan he haluavat mennä. Edelleen on hassun epäuskoinen olo raskautta kohtaan, vaikka pienen näkikin ultran näytöllä ja oireet ovat vahvoja. Pelko siitä, että tämä taas vietäisiin meiltä pois, on niin kova. Edelleen fiilikset yleisesti ottaen on kyllä rauhalliset raskauden suhteen, varmaan tuon epäuskoisuuden vuoksi. Ei voi kun yrittää luottaa, että tällä kertaa onnistuttaisiin ja saataisiin pieni syliin asti.