lauantai 3. elokuuta 2019

Sekalaisia kuulumisia

Huh, meneepäs tämä aika nopeasti! Piti kirjoitella tänne jo vauvan ollessa 4 viikkoinen, mutta on on ollut niin paljon menoja, etten ole saanut aikaiseksi. Ne vapaat/lepohetket mitä on ollut, on halunnut käyttää muuten, kuin tietokoneen ääressä. Mutta josko nyt päivittelisi tänne kuulumisia! :)

Poitsu täytti keskiviikkona jo 7 viikkoa! Hän tuntuu jo niin isolta verrattuna siihen reilun 1,5kk takaiseen vastasyntyneeseen. Paino oli tämän viikon lääkärikäynnillä 5710g ja pituus 57,6cm. Painoa on tullut siis 2kg ja pituutta vajaa 9cm syntymästä :D On kyllä huomannutkin tuon kasvun. Poitsu on kannatellut jo pidemmän aikaa hienosti päätään ja nousee kyynärvarsien varaan. Hän on alkanut ääntelemään paljon monipuolisemmin, ihana  jo jutella vastavuoroisemmin hänen kanssaan. Hymyjä on tullut sieltä 4 viikon ikäisestä asti koko ajan enemmän. Tällä hetkellä on menossa iltahulinavaihe ja iltaisin on meno aika itkuista ja kaikenlaisia kikkaskonsteja on käytössä, että saa hänet syömään ja rauhoittumaan. Saa nähdä milloin tämä vaihe helpottaa. Aamupäivisin ja päivisin poitsu on suurimmaksi osin yleensä oikein tyytyväinen tapaus :)

Yöt ovat aika rikkonaisia, välillä välissä on parempia. Öisin on masuvaivat vaivanneet välillä useammankin yön putkeen ja välillä poitsu on päättänyt valvoskella keskellä yötä :D Jonkin näköinen rytmi löytyy: aamulla herätään 7.30-9 välillä, ensimmäisille päikkäreille 11-12 maissa. Iltapäivä menee päikkäreillä ja valveilla vuorotellen, unien pituus vähän riippuen siitä, että ollaanko autolla/vaunuilla liikkeessä vai ihan kotosalla sisällä. Alkuillasta 19 maissa vielä pienet päikkärit, jonka jälkeen vielä valvoskelua ja 21.30-23 välillä yöunille. Toivottavasti yöt alkavat jossain vaiheessa paranemaan, itse en ole saanut hirveästi yli 2h pätkää nukuttua. Mies onneksi auttaa sen minkä töiltään pystyy, ja olenkin saanut välillä illalla mennä ihan yksin nukkumaan tai aamulla jatkaa unia aamu syötön jälkeen.

Syntymästä asti on menty ihan täysimetyksellä. Alku imetyksen kanssa oli todella haastavaa ja olin jo luovuttamassa koko homman suhteen. Sairaalassa sain hyvin ohjausta, mutta ohjaus oli vähän ristiriitaista. Esimerkiksi yksi kätilö toi rintakumin keskellä yötä, kun rinnanpäät oli niin kipeät ja seuraavana päivänä toinen kätilö ihmetteli koko rintakumia ja vei sen pois. Mutta siis, rinnanpäät olivat ihan tajuttoman kipeät ja haavoilla alkuun, vaikka kuinka rasvailin ja pidin maidonkerääjiä liiveissä päivisin, että pysyisivät kosteina ja paranisivat. Rintakumit olivat 4 viikkoa käytössä tuon kivun takia ja sitten niistä on onneksi päässyt luopumaan. Neljäntenä päivänä synnytyksestä maito nousi kunnolla ja ai että sekin sattui ja tuntui niin epämukavalta. Tuona yönä itki äiti sekä vauva, kun ei meinannut imetyksestä tulla mitään. Onneksi imetys on nyt useamman viikon jo sujunut hyvin ja imetyshetkistä pystyy nauttimaan. Tällä hetkellä on kyllä rintaraivareita iltaisin, mutta eiköhän tämä tästä taas helpota... :D

Itse olen toipunut synnytyksestä hyvin: epparihaava on parantunut hyvin, jälkivuoto loppui kahden viikon jälkeen ja lantionpohjalihakset vahvistuu pikkuhiljaa. Mieliala oli 2 viikkoa synnytyksestä hyvin heittelevä, välillä itkin aivan valtoimenaan mikä ei ole yhtään tapaistani. Nyt mieliala on onneksi tasainen ja huonoista öistä huolimatta jaksan mielestäni melko hyvin. Raskausaikana liikunta jäi hyvin minimaaliseksi kaikkien oireiden vuoksi ja nyt sen huomaa kyllä kropassa ja jaksamisessa. Olen vaunulenkkeillyt ja tehnyt ihan kevyttä joogaa, että alkaisi lihakset taas vahvistumaan. Jälkitarkastuksessa ei katsottu erkaumaa (piti kysyä siitä, mutta unohdin sillä käynnillä sen pyytää katsomaan) ja aion käydä äitiysfyssarilla sen tarkistuttamassa ja sitten hänen ohjeillaan aloitella enemmän liikuntaa. Hepatoosista johtuva jalkapohjien kutina jatkui jotain viikkoja synnytyksen jälkeenkin ja sappiarvoja on nyt kontrolloitu ja ne ovat edelleen koholla, vaikka laskusuuntaiset. Jostain syystä maksa-arvot nousivat nyt viimeisimmässä mittauksesssa, vaikka tähän asti ne ovat olleet normaalit. Lääkäri ei ollut tästä huolissaan kuitenkaan, toivottavasti ensi mittauksessa jo kaikki olisi normaalia. 

Kaukaiselta tuntuu tässä vaiheessa jo raskausaika ja iso vatsa! Enää ei kunnolla muistakaan, miltä ne pienet potkut tuolla vatsassa tuntuikaan. Toivottavasti pääsen vielä raskauden kokemaan uudelleen, vaikka omalle kropalle se rankkaa aikaa olikin, mutta palkinto siitä on mitä parhain <3 Tuo poikamme on kyllä jotain niin parasta ja ihaninta <3 Paljon tämä äitiys ottaa ja oma aika on todella vähissä tällä hetkellä, mutta niin paljon se myös antaa ja tulee antamaan. Ristiriitaisesti kokee samaan aikaan haikeutta pojan kasvamisesta ja samalla ei malta odottaa, että hän kasvaa ja oppii uusia taitoja.

Tällaisia sekalaisia kuulumisia ja mietteitä tällä kertaa :)

4 kommenttia:

  1. Kiva lukea kuulumisia! Ihanaa että saitte imetyksen toimimaan, kyllä se kovaa ja suoraan sanottuna v-mäistä työtä alkuun oli meilläkin... Ja tosi kipeää teki monta viikkoa, hammasta purren itku kurkussa vain pakottautui imettämään. Toki se palkitsee, että kun lopulta homma toimii niin onhan imetys näppärää pulloruokintaan verrattuna. Imetysohjaus oli tosi eri tasoista osastolla, oli muutama niin helmi kätilö, sit oli yks josta ei ollut mitään hyötyä.

    Munkaan jt:ssa ei lääkäri katsonut erkaumaa tai kysynyt muutenkaan mitään siihen liittyen. Oon myös suunnitellut äitiysfyssarille menoa jossain 4kk kohdalla.

    Toivottavasti kun pikkuinen kasvaa alkaisi illat ja yöt sujumaan paremmin. Varmasti raskasta jos ei saa itse kunnolla levättyä, onneksi mies sentään ollut apuna. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sielläkin imetys lähti sujumaan alkuvaikeuksien jälkeen! :) ja on kyllä näppärää, kun oikeanlämpöinen ruoka on aina vauvalle mukana :D enemmän mielestäni kyllä saisi olla esim neuvolassa puhetta noista imetyksen alkuvaikeuksista! Tai olihan sitä itsekin lukenut, mitä kaikkia ongelmia voi olla, mutta en siltikään osannut aavistaa sen olevan niin vaikeaa, että olisi luovuttamispisteessä asian kanssa.
      Nyt onneksi on jo pari iltaa ollut helpompia ja poitsu on mennyt aiemmin nukkumaan, näyttää tuo hulinavaihe nyt olevan ohitettu :) pidempiä unipätkiä kyllä edelleen odottelen.. :D
      Kiitos ja tsemppiä sinnekin vauva arkeen ❤️

      Poista
  2. Tosi ihana lukea teidän kuulumisia. Kuulostaa siltä, että siellä on kunnon vauva-arki päällä :) Toivottavasti alkaisi yöt helpottamaan jossain vaiheessa, niin saisit sinäkin levättyä vähän enemmän. Hyvä, että loppupeleissä se imetyskin on alkanut sujumaan. Olen nyt monelta tuorelta äidiltä kuullut, että alussa on tehnyt vain mieli luovuttaa koko homma, mutta sitten onkin alkanut pikkuhiljaa sujumaan. Paljon tsemppiä ja jaksamista sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan öiden helpotusta, näilläkin unilla jaksaa, mutta olisi kyllä kiva, jos olisi vähän enemmän energiaa :)
      Aika monelta olen itsekin kuullut, että on ollut imetyksessä ongelmia! Onneksi aiheesta puhutaan. Pikkuhiljaa se tosiaan täälläkin sitten alkoi sujumaan, aina vähän jonkin osa-alueen kanssa helpotti ja se valoi uskoa ja auttoi jaksamaan :) ihanaa, kun jaksoi taistella niiden alkuvaikeuksien läpi ja on nyt tässä pisteessä imetyksen kanssa!
      Kiitos paljon tsempeistä❤️

      Poista