torstai 23. elokuuta 2018

Henkistä toipumista ja rentoa piinailua

Keskenmenon toteamisesta on nyt reilu kaksi kuukautta. Nyt voin sanoa, että olo alkaa kunnolla helpottamaan. Kropan palautuessa fyysisesti on henkinenkin puoli alkanut toipumaan vauhdikkaammin. Tulen aina varmasti muistamaan tämän keskenmenon ja kokemaan surua menetetystä pienestä. Jos voisin valita, olisin edelleenkin raskaana ja saamassa tammikuussa pientä vauvaa syliin. Mutta en voi. Tiettyjä asioita ei elämässä saa valita ja silloin on hyväksyttävä kohtalo ja mentävä eteenpäin. Yleensä ajattelen, että asioilla on joku merkitys. Tästäkin on nyt vain ajateltava vaikka se kauhealta tuntuukin, että joku merkityksensä tällä on ollut. Ehkä löydän sen merkityksen myöhemmin, vielä en sitä pysty kuitenkaan millään näkemään. Aika parantaa haavat, mutta arpihan niistä jää.

Olen huomannut nyt itsessäni uudenlaista energisyyttä ja positiivisuutta. Rentoutta ja tyyneyttä. Nautin elämästä tällä hetkellä. Syksylle on tiedossa kaikenlaista ihanaa juttua ja tapahtumaa ja olen keskittänyt ajatuksia ja energiaa nyt niiden suunnitteluun. Olen myös loman jälkeen kiinnittänyt huomiota terveellisemmin syömiseen ja alkanut panostamaan taas liikuntaan. Olen huolehtinut psyykkisestä voinnistani ja jaksamisestani. Mikä lie on eniten auttanut, edellä mainitut asiat vai aika, mutta olen löytänyt taas itseni keskenmenon ja sen aiheuttaman surun alta. Katkeruus on vähentynyt ja en pahoita mieltäni niin helposti, kun vielä joku aika sitten. Pystyn suuntaamaan ajatuksiani tulevaan ennemmin kuin menneeseen. Unettomuus ei ole vielä täysin helpottanut, mutta parempaan päin mennään onneksi.

Olen jopa huomannut miettiväni, että missä asioissa on parempi, että en ole juuri nyt raskaana. Toki sisimmässäni toivoisin olevani raskaana, mutta kun sitä nyt ei ole niin pitää löytää jotain hyvää siitä asiasta. Muutama tapahtuma on myös tulossa, missä voi olla "huono" juttu, jos olen raskaana. Jos olenkin kovin pahoinvoiva tai valitsemani mekko ei mahdukaan päälleni (kun se mekko pitää päättää nyt!). Ristiriitaisia ajatuksia mielessä siis asian suhteen ja jännästi koki jopa pientä syyllisyyttä ajatuksistaan. Enkö minä haluakaan juuri nyt niin kovasti lapsia, kun mietin tälläisiä? No, tottakai haluan ja kaksi viivaa tikkuun saadessani ei muulla olisi väliä, kuin raskauden jatkumisella loppuun asti. Jonkin verran mietin myös sitä, että jos tulen raskaaksi ja tuleekin keskenmeno uudelleen. Mitä jos keskenmeno alkaisi spontaanisti ulkomailla? Tai lentokoneessa ollessa? Tai todettaisiin juuri ennen tärkeää menoa? Olin nimittäin ulkomailla muutaman päivän kesäkuussa, kun raskaus olikin jo keskeytynyt pari päivää ennen tätä matkaa. Keskeytymistä en nimittäin tiennyt vielä tuossa vaiheessa vaan luulin kaiken olevan kunnossa matkalla ollessani. Onneksi en alkanut tuolla matkalla ollessani spontaanisti vuotamaan. No, turhaa tälläisiä asioita on miettiä, sillä eihän sairastumisiakaan voi ennustaa etukäteen! Mutta on vain käynyt mielessä. Miettiikö kukaan muu tälläisiä asioita?

Sitten piinapäiviin! Olen pystynyt ottamaan nämä piinapäivät rennommin, kuin ikinä aiemmin! Nämä päivät on kulunut yllättävän nopeasti. Olen toki huomioinut jos kropassa on jotain tuntemuksia ja miettinyt etukäteen, milloin voisin testata. Mutta en ole stressannut enkä googletellut mitään asian suhteen. Tänään on 8dpo ja 11dpo olen saanut molemmissa raskauksissa selvää haamua näkyviin... apua! En tiedä vielä, että testailenko vai odottelenko menkkoja. Kärsimättömyyteni tietäen saatan testailla heti, kun mahdollista :D Ovulaation jälkeen vasemmalla vihloi aika kovasti useana päivänä, nyt se on paljon lievempää. Toivon, että olisi hyvään keltarauhaseen liittyvää vihlontaa. Kipeitä finnejä on ollut, alavatsaa on kiristellyt ja jomotellut hieman, olen ollut väsynyt (palasin lomalta töihin, johtuu todennäköisesti siitä), olen ollut palelevainen (tätä oli molemmissa raskauksissa ennen plussaa, mutta voi johtua vain väsymyksestäkin), vatsaa turvottaa (on ollut molemmissa raskauksissa ennen plussaa, voi johtua töihin paluusta ja epäsäännöllisestä työrytmistä), pientä etovaa oloa (voi johtua väsymyksestä). Eli voi olla tai olla olematta :D Ennen menkkoja alkavaa tiputteluvuotoa ei ole onneksi ollut ainakaan vielä (minulla se saattaa nimittäin alkaa jo viikko ovulaation jälkeen). Toissapäivänä ja tänään aamulla valkovuodon seassa oli ihan pientä ruskeaa/oranssia sävyä (mitä oli myös huhtikuussa raskauteen johtaneessa kierrossa 8dpo). Helmikuun kemiallisessa raskaudessa tiputteluvuoto alkoi muistaakseni 7-8dpo ja oli siis jokapäiväistä ja pitkin päivää jatkuvaa kuukautisten/tyhjennysvuodon alkamiseen asti. Saa nähdä mikä on lopputulos!


2 kommenttia:

  1. Täälläkin elellään piinapäiviä, ja aivan samanlaisilla tuntemuksilla! Mulla on vielä lugesteronit käytössä, joten oireistakaan ei voi päätellä yhtään mitään sen takia. Toivotaan molemmille plussaa! <3 Itsekin olen yllättävän rennosti tähän mennessä pystynyt olemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jätit kommenttia! Olen seuraillutkin blogiasi :) tsemppiä kovasti piinapäiviin! On tää parempi, jos pystyy olemaan rennosti, muuten on piinapäivät aina olleet aika raskaita ja stressaavia. Toivon kanssa todella meille molemmille plussia! <3 ihanaa jännätä muidenkin piinapäivien tuloksia tässä samalla :)

      Poista