sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Oikeasti raskaana

Siinä sitten kävi niin, että haamut ovat alkaneet vahvistumaan... eli raskaana ollaan ihan oikeasti! 




Pelottaa, jännittää, ahdistaa, itkettää, naurattaa... Ja olen niin onnellinen! En meinaa uskoa, että olisin oikeasti taas raskaana. En ole vielä kertonut raskaudesta yhtään kenellekään, paitsi teille tieten täällä blogimaailmassa, kiitos onnitteluista ja tuestanne! <3 Mies saa kuulla heti palattuaan kotiin, niin sitten on joku kenen kanssa puhua aiheesta. On ollut vaikeaa pitää näin isoa asiaa vain itsellään viime päivät, tekisi mieli kertoa jollekin! Jos raskaus tästä etenee, niin ajatuksena on ollut, ettei asiasta kerrota kenellekään, kun vasta nt-ultran jälkeen... En edes uskalla ajatella kunnolla niin pitkälle.

Mietin juuri, että kateeksi käy niitä ihmisiä kenellä plussa tikussa tarkoittaa automaattisesti vauvaa vajaan 9 kuukauden kuluttua. He voivat luottaa raskauteen, tehdä järjestelyjä sen mukaan, että ovat raskaana vielä esim. puolen vuoden päästä ja he voivat valmistautua vauvan tuloon. Tietenkään kenelläkään ikinä mikään ei ole varmaa, mutta lähipiirissä kaikki on aina mennyt niin kuin kuuluukin: raskaus alkanut heti ja raskauksissa ei ole ollut ongelmia ja suhtautuminen raskauksiin on myös ollut sen mukaista. Keskenmenoja kokeneena ei pysty luottamaan ollenkaan raskauteen, ei uskalla miettiä mahdollista vauvaa, pelkää joka wc-reissulla vuotoa, pelkää kaikkia jomotuksia vatsassa, pelkää jos ne jomotukset puuttuu... Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun teen positiivisia raskaustestejä. Helmikuussa kemiallinen/varhainen keskenmeno (edelleen epäselvää, miten se määritellään), huhtikuussa alkanut ja kesäkuussa keskenmennyt raskaus. Ja nyt tämä, hieman jännittää tämän lopputulema. Jotenkin ei edes pysty näkemään, että vauva odottaisi tämän matkan päässä. Mutta toivon enemmän kuin mitään, että juuri tämä vauva olisi nyt tarkoitettu meille <3

Tällä hetkellä ilmeisesti eletään raskausviikkoa 3+5 eli 4. raskausviikkoa. Eli ihan kamalan alussa ollaan, niin moni asia voi mennä pieleen. Jos ensi viikolla olen vielä raskaana, niin sitten on ajatuksena soitella neuvolaan ja alkaa miettimään varhaisultraa... Yritän saada sitä julkiselta puolelta, sillä tämä oli ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen ja se oli pidempi, kuin normaali kiertoni. Kuukautisten alusta ei voi raskausviikkoja siis määritellä. Ja eikö ne seulonta verikokeet pitänyt suht tietyllä viikolla saada otettua ja kun ne otetaan ennen sitä nt-ultraa? Palailen ensi viikolla, toivottavasti iloisissa merkeissä...!




10 kommenttia:

  1. Voi mahtavaa mitä uutisia! Paljon onnea <3 toivotaan että pysyy matkassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! <3 toivottavasti tämä nyt pysyisi <3

      Poista
  2. Wauu ihanaa! <3 tiedän niin tuon alkujännityksen. Koskaan ei voi tietää huomisesta ja koko ajan pelkää vuodon alkavan. Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Sitten kun pääsee tuon alun piinailun yli niin se vaan päivä päivältä helpottuu :) Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 on tää kyllä niin jänskää ja epävarmaa aikaa! Menispä aika nyt nopeasti tässä alussa ja toivottavasti juurikin kaikki menisi nyt hyvin tällä kertaa :) ja samat sanat sinne, kunpa kaikki sujuisi hyvin sielläkin <3

      Poista
  3. Jesjesjes! Ihanaa ❤️ Ja niin samaistun tuohon kateuden tunteeseen ja kaikkiin luettelemiisi pelkoihin :( Kun vaan voisikin tyynesti ajatella, että tästä tää 9 kuukauden odotus nyt lähtee. No, ainakin me osataan sitten toden teolla arvostaa sitä pientä ihmettä, joka meille joskus toivottavasti suodaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, ettei ole yksin näiden tunteiden kanssa! Se ois niin ihanaa, kun vaan vois luottaa kaiken sujuvan hyvin ja saavansa vauvan varmasti syliin. Ja todella osataan sitten tosissaan arvostaa sitä ihmettä <3

      Poista
  4. Mahtava juttu, toivotaan että tämä olisi The Raskaus <3

    Minäkin samaistun pelkoihin vahvasti, juuri ja juuri uskaltaa päivä kerrallaan ajatella raskautta eteenpäin. Lauantaina kaikki oireeni katosivat ja itkin heti silmät päästäni alkavaa keskenmenoa. No, sunnuntaina oireet palasivat kahta kauheampina (tai tässä tapauksessa ihanampina), huh. Ei ole kyllä helppoa pysyä rauhallisena. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toivottavasti tämä olisi nyt juurikin se <3 ja toivottavasti sielläkin! Voi ei, ihan kamalaa kyllä kun ei pysty luottamaan yhtään ja muutos oireissa aiheuttaa paniikin, niinkun varmasti täälläkin tulee tekemään jos niin käy! Koko ajan vaan odottaa, että missä vaiheessa tämä tällä kertaa otetaan pois... mutta hyvä, että on oireita, vaikka ne kamalia onkin, mutta valavat onneksi uskoa raskauteen!

      Poista
  5. Onnea plussasta. Pidän peukkuja että se kantaa ensi kesään asti :)

    VastaaPoista