Pienen pieni ihme

Taas makoilen jo tutuksi käyneen kätilön ultraus pöydällä. Kätilö tiedustelee saako ultrauksen aloittaa. Sanon, että joo äkkiä vaan pois alta tämä epätietoisuus! Kätilö kertoo, että kun näyttää siltä, että pyörryn kohta. Sydän hakkaa hulluna ja tuntuu, etten pysty hengittämään jännitykseltä. Alakautta ultratessa tulee näkyviin viime kerrasta suurentunut raskauspussi, mutta näkyvyys on alkuun huono ja pientä ei näy. Vaihdetaan mahan päältä ultraukseen, ja sieltähän se pieni pomppaa näkyviin! Kätilö toteaa, että kyllä täällä elossa ollaan. Pystyn taas hengittämään.

En ole viime päivinä uskaltanut ajatella mihinkään suuntaan etukäteen ultran lopputulosta. Ajattelin vain, että asiat on niin kuin ne on ja sille ei voi mitään kuitenkaan. H-hetken lähestyessä paniikki kuitenkin kasvoi taas valtaviin mittoihin ja varsinkin, kun pientä ei taas ensiksi näkynyt niin olo oli hyvin epätoivoinen. Onneksi kaikki oli juuri niin, kuin pitääkin! Pieni pomppi ja heilutteli ja syke kuului hyvin. Niin ihmeellistä! En voi käsittää, että vatsassani kasvaa ja liikkuu tuollainen pieni ihme <3 Voi, kunpa kaikki menisi nyt jatkossakin hyvin! Tämä ainakin vähän valoi lisää uskoa siihen.

Siellä hän kelluu pää alaspäin <3