Koko: Viikolta 16 lähtien sikiön pituutta ei määritetä enää CRL- mitalla vaan päästä kantapäähän. Sikiön koko pituus on viikolla 16 noin 12cm. Kohtu painaa 250g ja sisältää 2,5dl lapsivettä.
Mitä viikolla 16 tapahtuu: Sikiön vartalo kasvaa kovaa vauhtia, jalat pitenevät ja luusto ja lihaksisto vahvistuu. Sikiön iho on lähes läpinäkyvä, verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva, joka peittää sikiön kehon syntymään asti. (vau.fi)
Suurimmat oireet: Migreenit jatkuvat, liitoskipuja ja repäisykipuja. Pahoinvointi ja oksentelu jatkuivat 15+0 asti, jonka jälkeen ne ovat suurimmaksi osaksi helpottaneet! Onpa ihanaa, kun ruokaa pystyy syömään normaalimmin ja joka päivä ei tarvitse oksentaa. Tietenkin raskauspahoinvoinnin helpotettua sairastuin lyhyeen vatsatautiin ja tuli sitten oksenneltua sen takia :D
Mielihalut/mikä etoo: Ajatus hampurilaisista ja muusta kovin rasvaisesta ruoasta aiheuttavat etovaa oloa. Mielihaluja tulee välillä, esimerkiksi lohta ja perunaa teki vähän aikaa sitten kovasti mieli.
Mietteitä: Ihanaa, kun vointi on alkanut helpottamaan. Migreenitkin ovat hieman helpottaneet, mutta kyllä edelleen melkein päivittäin saa jonkinlaisesta päänsärystä kärsiä, joka helposti yltyy migreeniksi asti. Viime postauksessa mainitsemani migreeniputki piti lopulta käydä katkaisemassa sairaalan päivystyksessä. Töihin olen päässyt palaamaan ja toistaiseksi ihan hyvin jaksanut. Ihanat työkaverit ovat ottaneet raskauden huomioon niin, etten joudu ihan raskaimpia hommia tekemään enää.
Edelleenkään kalloon ei meinaa upota, että vatsassa kasvaa oikeasti pieni vauva! Pieniä hankintoja on vauvalle tullut tehtyä, olen yrittänyt näillä myös konkretisoida vauvan tuloa. Jouluna saimme myös vauvalle lahjaksi ihania pieniä juttuja! Keskeytynyt keskenmeno kummittelee päivittäin mielessä. En koe jatkuvaa paniikkia aiheesta, vaan enemmänkin tiedostan asian mielessäni, että niinkin voi edelleenkin käydä ilman että sitä tajuaisin. Ja tämä estää minua kiintymästä vauvaan. En tiedä miten kestäisin menetyksen. Ystäväni on luvannut tänään kuunnella sydänäänet, kun on neuvolassa tuuraamassa. Toivottavasti pääsisin kuuntelemaan taas ihanaa sydämen jumputusta <3
Tänään onkin jo vuoden 2018 viimeinen päivä. Vuoteen on mahtunut paljon surua, mutta myös iloa ja vuosi on hujahtanut nopeasti ohitse! Tämän vuoden aikana olen tehnyt kolme kertaa positiivisia raskaustestejä, saanut kaksi keskenmenoa, kokenut lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan, olen toivonut ja rukoillut, että meille suotaisiin vauva, olen tehnyt vaikka kuinka monta ovulaatio- ja raskaustestiä, olen laskenut kiertopäiviä ja kironnut monet kerrat, kun en ymmärtänyt kehoni hormonitoimintaa, olen ollut niin katkera ja pettynyt monet kerrat ja myös innostunut positiivisia raskaustestejä tehdessäni, olen ollut varma, ettemme saa ikinä vauvaa, olen luullut etten selviä kesäkuisesta keskenmenosta, olen huomannut olevani vahvempi kuin luulin ja lopulta vuosi päättyy siihen, että toiveeni on käynyt toteen ja saan viettää vuoden vaihteen ihana pieni vauva mahassani <3 Toivottavasti ensi vuodesta tulee elämämme paras vuosi ja saamme vauvan syliimme kesäkuussa.
Ihanaa uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti