perjantai 1. helmikuuta 2019

IT'S A....



BOY! 



Meille olisi tulossa siis kesäkuussa pieni poika 💙 Aivan ihanaa! Raskauden alusta asti on ollut vahva poikafiilis ja se näköjään piti paikkaansa! Olen varma, että kesällä menettämämme pienokainen oli pieni tyttö ❤️ Tuossa raskaudessa oli vahva tyttöfiilis alusta asti. Ja meillä on miehen kanssa mennyt nämä fiilikset yksiin! 


Pienokaisen pienet kädet!


Keskenmenneiden raskauksien ajattelu saa edelleenkin mielen maahan ja varsinkin kesällä sattuneen keskenmenon ajattelu kyyneleet kihoamaan silmiin. Ehdin jo niin kiintyä tuohon pieneen vauvan alkuun niiden viikkojen aikana ja pudotus oli iso, kun keskeytynyt keskenmeno selvisi. Ensimmäisen laskettuaika olisi ollut lokakuussa ja toisen tammikuussa. Meillä voisi olla nyt 3 kuukauden ikäinen tai alle kuukauden ikäinen vauva. Hassua ajatella, miten asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Edelleenkin ajattelen, että kaikella on syynsä ja tässä tapauksessa se syy varmaan on selvä, kun tämän pojan saan rinnalleni kesäkuussa <3 Olen onnellinen, että juuri nyt olen tässä tilanteessa ja kannan tätä pientä ihmettä sisälläni ja uskon, että hän juuri on meille tarkoitettu.




Sukupuolen selviäminen on konkretisoinut paljon raskautta ja mielessäni ajattelen vauvaa nyt poikana :) Olen ajatellut tulevaisuuttamme pienen poika vauvan kanssa ja millainen hänen luonteensa mahtaa olla. Mistä hän mahtaa tulevaisuudessa pitää? Tuleeko hänestä vilkas taapero ja rasavilli koululainen? Vaiko rauhallinen ja pohdiskeleva tapaus? Hyvin menneen rakenneultran jälkeen olen uskaltanut luottaa enemmän. Edelleenkin tietyt pelot ovat läsnä ja sitä ne varmasti ovat raskauden loppuun asti ja uudet pelot ja huolet astuvat tilalle vauvan syntyessä. Mutta nyt uskallan ajatella tämän pienen pojan meidän elämäämme! Appeni toi juuri pinnasängyn meille ja menemme katselemaan miehen kanssa vaunuja joku päivä. Nyt uskaltaa miettiä enemmän tavaroitakin vauvalle ja tehdä hankintoja.

Tulipas nyt samaan tekstiin iloisia ja surullisia asioita. Keskenmenoja en ole hirveästi käsitellyt raskauden aikana, sillä tämän raskauden keskenmeneminen on ollut niin suurena pelkona mielessäni. Olen niistä kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa ja jotenkin muistaa näitä hyvin pieniä pienokaisia, jotka kuitenkin haaveissa ja unelmissamme olivat jo ottaneet ison tilan. Onneksi nyt haaveet näyttävät vihdoin käyvän toteen!

4 kommenttia:

  1. Voi mikä pieni käpälä siellä <3 Onnea paljon pojasta! Hauskaa että fiilikset osuivat (sielläkin) oikeaan :)

    Mukavaa että raskaus tuntuu nyt konkreettisemmalta. Ja siis onko mitään konkretisoivampaa tarviketta kuin pinnasänky :D Niin jännää mallailla sitä paikalleen ja miettiä että tuossa se nukkuu... Jos se joskus nukkuu ;)

    Voimia myös surullisempiin asioihin. Eipä se uusi raskaus kokonaan keskenmenojen tuomaa surua poista, eikä varmaan vauvan syntymäkään. Pienet ansaitsevat ehdottomasti omat muistelunsa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 tuo pinnasänky konkretisoi kyllä tosi paljon, on tullut tuijoteltua sitä ja mietittyä juuri vauvaa nukkumassa siellä :)<3 toivotaan, että vauvamme omaavat hyvät unenlahjat! :D

      Ja kiitos tsempeistä, suru ajan kanssa muuttaa muotoaan, mutta ei näitä tapahtumia varmasti tule ikinä unohtamaan.

      Poista
  2. Onnea pikku pojasta! <3

    Mielestäni on myös täysin ok ja tarpeellistakin käydä niitä surullisia asioita mielessään läpi. Eivät ne koskaan täysin unohdu, mutta riipivä suru voi toivottavasti muuttua lämpimäksi muisteluksi ja auttaa suuntaamaan katsetta eteenpäin tulevaisuuteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 niinpä, olet oikeassa! Juuri tuohon ylle kirjotinkin, että suru muuttaa muotoaan :) Ja niin se on kyllä tehnytkin. Tärkeä mieltää nämä surullisetkin asiat osaksi omaa elämän tarinaa!

      Poista