24.-25. raskausviikko

Eli viikot 23+0-24+6.

Koko: Sikiö painaa 650g ja koko pituus on 29cm.

Mitä viikolla 25 tapahtuu: Kuulo kehittyy ja sikiö voi kuulla äidin sykkeen, hengityksen ja ääniä vatsan ulkopuolelta. Sikiö tunnistaa äidin äänen. Tasapainoaisti alkaa muodostua ja sikiö hahmottaa itsensä ja asentonsa paremmin. Sikiö alkaa täyttää kohdun ja siksi liikkeet tuntuvat entistä paremmin. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Ensimmäiset harkkasupistukset rasituksessa. Liitoskipuja, uutena häpyliitoksen kivut (ai, että ne muuten sattuu!).

Mielihalut/mikä etoo: Tähän ei mitään uutta viime kirjoituksen jäljiltä :D

Mietteitä: Viime viikolla töissä tuli rasituksessa ekaa kertaa ilmeisesti harjoitussupistuksia. Ihan kivuttomia olivat, vatsa tuntui kiristyvän ja kovettuvan. Tuli sellainen epämukava olo ja piti päästä istumaan. Oli myös kovia liitoskipuja, alakertaa vihloi ihan huolella. Tuo työpäivä meni ähistessä ja puhistessa ja paljon hitaammalla tahdilla. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä nyt sairasloma olisi aiheen tähän väliin. Lääkäri sitten kirjoittikin viikon sairasloma pätkän, lauantaina olisi tarkoitus kokeilla töihin paluuta. On kyllä tehnyt hyvää kropalle ja mielelle tämä lepo!

Eilen illasta taas tuli kovaa jatkuvaa menkkamaista jomotusta alaselkään ja vatsaakin tuntui hieman jomottavan. Tunne oli ihan uusi tässä raskauden aikana, eikä selvästikään ollut mitään liitoskipuja. En myöskään päivän aikana ollut rasittanut itseäni mitenkään. Otin Panadolia ja laitoin selälle lämpöpussia ja lopulta päädyin soittamaan sairaalalle, että onko tuntemukset normaaleita raskauteen kuuluvia vai pitäisikö huolestua (tai olin kyllä ehtinyt jo huolestua, kun jomotus oli sen verran kovaa eikä loppunut). Kätilö konsultoi gynekologia ja sain ohjeeksi lepäillä ja seurailla tilannetta kotona, sillä Panadol ja lämpöpussi jonkin verran auttoivat. Jos kivut olisivat jatkuneet/pahentuneet tai olisi ilmaantunut jotain vuotoa, niin olisi pitänyt soitella uudestaan ja lähteä näytille. Onneksi kipu ja jomotus yön aikana laantui kokonaan! Soittelin kuitenkin tänään vielä neuvolaan tuosta oireesta, ettei vaan joku muuten oireeton tulehdus olisi päällä. Terkkari oli samaa mieltä, että asia olisi hyvä varmistaa ja sain lähetteet pissanäytteeseen ja emättimen bakteeri+hiiva näytteisiin. Huojentaa omaa mieltä, kun asia varmuudeksi tarkistetaan.

Näiden supistelujen ja jomotusten myötä on hiipinyt mieleen vahvemmin pelko, että mitä jos synnytys lähtisikin jo käyntiin? Viikkoja on vielä niin vähän, mutta tässä vaiheessa onneksi vauvaa koitettaisiin kuitenkin pelastaa. Olen seurannut tarinaa esimerkiksi viikolla 25+ syntyneestä keskosesta, joka voi nykyään hyvin. Ja se vähän huojentaa mieltä, että mahdollisuuksia olisi kuitenkin, että vauva jäisi henkiin ja voisi voida hyvin. Jos nämä supistelut ja jomotukset jatkuvat/uusivat, niin toivoisin kyllä, että pääsisin tarkistuttamaan kohdunsuun tilannetta. Viime perjantaina lääkäri osasi vain tutkia, että kohdunsuu on kiinni, mutta ei osannut sen pituutta kokeilla. Suurella todennäköisyydellä kuitenkin kaikki on hyvin ja kohdunsuulla ei ole tapahtunut muutoksia, joten pitää koittaa luottaa siihen ja olla stressaamatta turhia :) Ja vauvan liikkeet ovat lisääntyneet ja tuntuvat monesti päivässä, joten hällä ainakin kaikki pitäisi olla kunnossa <3

20.-23. raskausviikko

Eli viikot 19+0 - 22+6.

Koko: Sikiö painaa 450g viikolla 23 ja koko pituus on 27cm.

Mitä viikolla 23 tapahtuu: Vauva liikuttelee silmiään. Käsien ja jalkojen lihakset voimistuvat ja vauvan liikkeet myös tuntuvat voimakkaampina. Luurangon rustot jatkavat kehitystä luiksi. Kulmakarvat ja hiukset tulevat yhä selkeämmin esille. (vau.fi)

Suurimmat oireet: Pissattaa usein. Liitoskipuja, varsinkin alakertaa vihloo kävellessä välillä todella kovasti. Alaselkäkipuja ja iskias vaivaa. Väsyttää ja hengästyttää välillä.

Mielihalut/mikä etoo: Tekee niin mieli kaikkia erilaisia kakkuja! Amerikkalaista juustokakkua, mutakakkua vaniljajätskillä... nam! Nyt on tullut vähän liikaa herkuteltua, niin pitää tietoisesti vähentää tuota makean syöntiä :D rasvainen ja mausteinen ruoka ei maistu. Kaikki perus kotiruoka on parasta.

Mietteitä: Nyt on tuntunut olevan vähän enemmän energiaa! On tullut touhuiltua paljon kaikenlaista vapaapäivinäkin ja olen jaksanut joogailla ja lenkkeillä enemmän. Töissä on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti tällä hetkellä, mikä ei ole hyvä yhdistelmä tämän raskauden kanssa. Toistaiseksi nyt tuntuu vielä, että jaksaa, mutta jos kivut ja/tai väsymys lisääntyvät, niin en varmaan pysy enää vauhdissa mukana. Stressitasot ovat myös töissä todella korkealla ja olenkin mietiskellyt, että mitenköhän tuo stressi vaikuttaa vauvaan...

Tällä viikolla kävin neuvolassa terveydenhoitajalla. Hb oli 131! Olin varautunut, että se on varmaan laskenut niin, että joutuu lisäraudan aloittamaan :D No parempi näin. Verenpaineet olivat laskeneet, mutta ovat vielä ok tasolla. Poitsun sykkeet löytyivät heti, mutta pienokaisella oli joku jumppatuokio menossa niin meni hetki sydänäänien kuuntelussa :) Sain ohjeistuksen Kelan tukien hakemiseen sekä raskaustodistuksen ja heti sitten laittelinkin hakemuksia menemään. Äitiyspakkausta odotellessa :) Ollaanko oikeasti jo näin pitkällä raskautta menossa! Sain myös ohjeet sokerirasitukseen liittyen. Veriryhmäni rh-tekijä on negatiivinen, joten samalla varmistetaan sitten verikokeella siihen liittyen vauvan veriryhmä ja omasta verestäni vasta-aineet. Ongelmia voi tulla, jos vauvan rh-tekijä on positiivinen, joten siinä tapauksessa saisin suojauksen. Tuon suojauksen olenkin kaksi kertaa saanut jo kesällä keskenmenon vuoksi varuiksi, ettei keskenmenon jälkeisissä raskauksissa juuri tulisi ongelmia.

Liikkeitä on tuntunut koko ajan enemmän ja paremmin <3 Varsinkin iltaisin on kovat myllerrykset menossa. Huomaa kyllä vauvan kasvaneen! Liikkeitä on tuntunut jo jonkun verran kädellekin, mutta mies kun on koittanut niitä tunnustella, niin ei ole poitsu suostunutkaan enää potkimaan :D  Liikkeiden kunnolla tunteminen on kyllä rauhoittanut paljon omaa mieltä, kun ei tarvitse enää miettiä päivittäin, että onkohan vauva vielä elossa. Tänään on kyllä nyt sattunut olemaan vähän hiljaisempi päivä vauvan liikkeiden suhteen ja ehdin jo alkaa huolestumaan ja katastrofiajatukset alkoivat jylläämään päässä. Onneksi nyt kun pääsin pitkän päivän päätteeksi sohvalle makoilemaan, niin vauvan liikkeitä on tuntunut jonkin verran, mutta eivät ole niin napakoita potkuja. Järkeilin, että olisikohan vauva nyt vaan sellaisessa asennossa, että liikkeet ei niin hyvin tunnu? Onko muilla näillä viikoilla ollut huolta vauvan liikkeistä tai ollut vielä vaihtelua, miten liikkeet tuntuu?

IT'S A....

BOY! 

Meille olisi tulossa siis kesäkuussa pieni poika 💙 Aivan ihanaa! Raskauden alusta asti on ollut vahva poikafiilis ja se näköjään piti paikkaansa! Olen varma, että kesällä menettämämme pienokainen oli pieni tyttö ❤️ Tuossa raskaudessa oli vahva tyttöfiilis alusta asti. Ja meillä on miehen kanssa mennyt nämä fiilikset yksiin! 

Pienokaisen pienet kädet!

Keskenmenneiden raskauksien ajattelu saa edelleenkin mielen maahan ja varsinkin kesällä sattuneen keskenmenon ajattelu kyyneleet kihoamaan silmiin. Ehdin jo niin kiintyä tuohon pieneen vauvan alkuun niiden viikkojen aikana ja pudotus oli iso, kun keskeytynyt keskenmeno selvisi. Ensimmäisen laskettuaika olisi ollut lokakuussa ja toisen tammikuussa. Meillä voisi olla nyt 3 kuukauden ikäinen tai alle kuukauden ikäinen vauva. Hassua ajatella, miten asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. Edelleenkin ajattelen, että kaikella on syynsä ja tässä tapauksessa se syy varmaan on selvä, kun tämän pojan saan rinnalleni kesäkuussa <3 Olen onnellinen, että juuri nyt olen tässä tilanteessa ja kannan tätä pientä ihmettä sisälläni ja uskon, että hän juuri on meille tarkoitettu.

Sukupuolen selviäminen on konkretisoinut paljon raskautta ja mielessäni ajattelen vauvaa nyt poikana :) Olen ajatellut tulevaisuuttamme pienen poika vauvan kanssa ja millainen hänen luonteensa mahtaa olla. Mistä hän mahtaa tulevaisuudessa pitää? Tuleeko hänestä vilkas taapero ja rasavilli koululainen? Vaiko rauhallinen ja pohdiskeleva tapaus? Hyvin menneen rakenneultran jälkeen olen uskaltanut luottaa enemmän. Edelleenkin tietyt pelot ovat läsnä ja sitä ne varmasti ovat raskauden loppuun asti ja uudet pelot ja huolet astuvat tilalle vauvan syntyessä. Mutta nyt uskallan ajatella tämän pienen pojan meidän elämäämme! Appeni toi juuri pinnasängyn meille ja menemme katselemaan miehen kanssa vaunuja joku päivä. Nyt uskaltaa miettiä enemmän tavaroitakin vauvalle ja tehdä hankintoja.

Tulipas nyt samaan tekstiin iloisia ja surullisia asioita. Keskenmenoja en ole hirveästi käsitellyt raskauden aikana, sillä tämän raskauden keskenmeneminen on ollut niin suurena pelkona mielessäni. Olen niistä kuitenkin jossain vaiheessa halunnut kirjoittaa ja jotenkin muistaa näitä hyvin pieniä pienokaisia, jotka kuitenkin haaveissa ja unelmissamme olivat jo ottaneet ison tilan. Onneksi nyt haaveet näyttävät vihdoin käyvän toteen!

Rakenneultra

Tänään koitti vihdoin odotettu ja jännitetty rakenneultra! Yöllä tuli nukuttua huonosti ja heräsin paljon ennen kellon soittoa enkä jännitykseltä saanut enää uudelleen unen päästä kiinni. Illan, yön ja aamun aikana tuli mietittyä kaikki pahimmat skenaariot läpi päässä. Kovasti on pelottanut, että jos vauvalla todettaisiinkin joku niin kamala rakennevika, että raskaus täytyisi keskeyttää. Onneksi aika oli heti aamupäivällä, niin ei tarvinnut koko päivää jännittää. Odotustilassa syke kohosi kohoamistaan, onneksi oli mies vierellä rauhoittamassa.

Meille rakenneultran teki lääkäri, sillä syön migreeniin estolääkkeenä beetasalpaajaa. Tuo lääke on todettu ihan turvalliseksi raskauden aikana, mutta se voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista ja pienipainoisuutta. Synnytyksen jälkeen vauvalla voi myös olla syke alhainen, joten sitä seurataan sitten synnytyksen jälkeen. Onneksi lääkäri oli oikein mukava ja hänen olemuksensa rauhoittava, myös kätilö oli tutkimuksessa paikalla.

Aivan ensimmäisenä ultrattiin alakautta kohdunkaulan ja istukan sijainnin tarkistamiseksi. Istukka oli nimittäin nt-ultrassa osittain kohdunkaulakanavan päällä. Nyt istukka oli onneksi noussut kohdun kasvamisen mukana ylöspäin, eikä ollut enää kanavan päällä ja kohdunkaula oli kanssa kunnossa. Sitten lääkäri siirtyi ultraamaan mahan päältä, oli ihanaa taas nähdä pieni <3 Alkuun lääkäri katsoi, että syke näyttää normaalilta, vauva liikkuu ja lapsivettä on normaali määrä. Sitten alettiin käydä rakenteita yksitellen läpi ja jokaisen "näyttää normaalilta/hyvältä" lausahduksen jälkeen pystyin hengittämään vapaammin. Sydäntä lääkäri ultrasi kauemmin sanomatta mitään ja siinä vaiheessa oma syke taas lähti nousuun ja olin hetken varma, että siellä on sitten jotain vikaa. Mutta ei, kaikki kunnossa! Napanuoran virtauksia myös tarkasteltiin ja ne olivat kunnossa. Pienen paino oli 369g, vastaten viikkoja 20+4 (nyt 20+2), joten tähän mennessä ainakin kasvu on ollut ihan normaalia.

Todella huojentavaa, että kaikki on hyvin! Raskaus tuntuu taas vähän todellisemmalta ja uskaltaa taas luottaa enemmän. Tuon beetasalpaaja lääkityksen vuoksi varattiin ylimääräinen sikiön kasvukontrolli raskausviikolle 36+. Se olisi sitten toukokuussa, hurjaa ajatella niin pitkälle! Aloin jo kaivelemaan kalenteria tuota aikaa varatessa, mutta tajusin, että hei mä oon silloin äitiyslomalla jo! Ei siis mitään työjuttuja tarvitse miettiä enää silloin. 

Ultran jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja olo tuntui paljon kevyemmältä. Jätettiin kuitenkin miehen kanssa vielä pieni jännitys päälle. Sukupuolen nimittäin pyysimme paperille kirjoitettuna, sillä ajateltiin, että olisi kiva illalla miehen töiden jälkeen syödä hyvin, ottaa lasit alkoholitonta skumppaa ja katsoa rauhassa kahdestaan vauvan sukupuoli! <3 Eli en vielä itsekään tiedä, kumpi meille tulee, tyttö vai poika! :D En ole tähän mennessä miettinyt sukupuolta kovinkaan paljoa, mutta koko raskauden on ollut vahva poikafiilis. Saa nähdä osuuko oikeaan vai menikö tuo fiilis ihan metsään. Hassua, kun nyt uskaltaa sukupuoltakin miettiä ja jänskättää, illalla se sitten selviää! Kirjoittelen tänne sitten myöhemmin, että kumpi meille olisi tulossa ja laitan ultrakuvaa, jos joku hyvä otos sattui tulemaan. Tieto sukupuolesta on nimittäin ultrakuvien välissä, joten en pääse niitäkään vielä tutkailemaan :D

17.-19. raskausviikko

Eli 16+0-18+6.

Kuva eiliseltä 19+1.

Koko: Sikiö painaa 220g ja koko pituus on 18cm viikolla 19.

Mitä viikolla 19 tapahtuu: Sormen- ja varpaanjäljet alkavat muotoutua. Kasvot kehittyvät ja muuttuvat ihmismäisemmiksi päivä päivältä. Sikiö harjoittelee imemisliikkeitä ja nielee samalla lapsivettä. Napanuora kasvaa ja kehittyy paksummaksi, sen läpi kulkee suurella voimalla veri, joka antaa ravintoa sikiölle. (Vau,fi)

Suurimmat oireet: Viikolla 17 ja 18 pahoinvointia tuli vielä todella herkästi ja oksentelin joitain kertoja töissä. Viikolla 19 pahoinvointi tuntui väistyneen enkä oksentanut kertaakaan, jes! Migreenit ovat selvästi vähentyneet, joitain kertoja on kohtaus yrittäny päälle, mutta olen saanut sen pysäytettyä alkuunsa. Pissattaa usein ja jos rakko ehtii täyttyä liikaa niin alavatsaa alkaa vihlomaan. Selkä väsyy todella pienestä ja iskias vaivaakin oli muutamana päivänä (onneksi meni venyttelyillä ohi eikä toistaiseksi ole palannut). Viikolla 19 alkoi tuntumaan, että hengästyn yhä herkemmin ja lihaksille ei meinaa riittää happea. Hb oli onneksi vielä hyvä 129. Lapsuuden/nuoruuden astma on pahentunut nyt raskausaikana ja oire johtuu varmaan siitä. Ja toki raskaus itsessäänkin pistää herkemmin hengästyttämään.

Mielihalut/mikä etoo: Rasvainen ruoka ei edelleenkään maistu, melkeinpä kaikkea muuta jo pystyy syömään. Suklaaseen on tullut järkyttävä himo (mikä ei ole yhtään hyvä juttu :D).

Kuva eiliseltä 19+1.

Mietteitä: Vointi tuntuu nyt suht normaalilta ja hyvältä, ihanaa! Väsyn kyllä nopeammin, kuin ennen raskautta ja paikkoja alkaa kolottamaan herkästi. Onkin täytynyt pitää nyt hyvin huolta, että saa tarpeeksi lepoa.

Ensimmäinen neuvolalääkäri käynti oli 16+4. Käynnillä kaikki oli kunnossa ja lääkäri oli oikein mukava, joskin hänellä tuntui olevan vähän kiire. Tuolloin toin esille huoleni pahentuneesta astmasta ja nyt sitten onkin käytössä astmalääkkeet säännöllisenä. Onneksi niidenkin pitäisi olla ihan turvallisia raskausaikana.

Ihan kohta ollaan puolivälissä, hurjaa! Rakenneultraan on nyt viikko aikaa ja sen lähestyessä alkaa jännittämään enemmän ja enemmän. Toivon niin kaiken olevan kunnossa <3 Tämä raskaus tuntuu menneen aika nopeaa tahtia. Toisaalta tuntuu, että vielä on niin pitkä aika jäljellä. 

Vatsan kasvua olen seurannut ja odottanut innolla ja kasvanut vatsa ei ole onneksi ahdistanut yhtään vaan tuntuu ihanalta :) Toisaalta taas painon nousu on välillä ahdistanut, vaikka ajattelin ennen raskautta, että kunhan saan vain olla raskaana niin en siitä ahdistu tai ota stressiä. Paino on noussut alusta asti, vaikka oli pahoinvointia ja syömiset oli murto-osan normaalista. Ja oksentelin sen 1,5kk putkeen joka päivä. Nyt onneksi painon nousu tuntuu tasaantuneen ja paino oli tänä aamuna saman verran, kuin tuolla neuvolalääkäri käynnillä. Sellainen turha turvotus tuntuu lähteneen varsinkin vatsan kohdalta pois. 

Viikolla 18 tunsin ensimmäiset liikkeet! Ne tuntuivat sellaisilta kuplan puhkeamisilta ja pieniltä hipsutuksilta. Alkuun liikkeitä tuntui todella harvakseltaan, mutta nyt niitä on tuntunut melkein päivittäin. Istukka on edessä, joten se vaimentaa liikkeitä paljon. En malta odottaa, että tuntisin liikkeitä useammin ja mieskin pääsisi niitä vatsan päältä tuntemaan!