Ja se pahin pelkoni keskenmenon suhteen on edessä huomenna: kaavinta. Onneksi saivat ajan järjestymään jo huomiselle! Ensin puhuivat, että aika pitäisi tulla joskus viikon sisään. Onneksi edes jokin asia menee vähän helpomman kautta, eikä tarvitse odotella pidempään. Ensin tuli viha, sitten kyyneleet, sitten paniikki, viimeisenä pettymys. Koin monia tunteita läpi tämän aamuisen sairaalakäyntini aikana. Nyt olo on jo turta. En tunne mitään. En osaa edes jännittää huomista kaavintaa. Olen alistunut tähän kohtalooni, tästä pitää vain selvitä. Jollain tapaa olen myös hieman helpottunut, sain sentään selvyyden mistä vuoto ja muut oireet johtuivat ja asialle tehdään jotain.
Ja huomenna kaavinnan jälkeen kaikki alkaa toivottavasti helpottamaan ja päästään eteenpäin. Josko ehtisi vähän kesästäkin kaiken tämän jälkeen nauttia.
Ymmärrän sekavan fiiliksesi kaavintaa kohtaan. Uskon, että sen jälkeen kaikki muuttuu ja paraneminen pääsee alkamaan niin henkisesti ja fyysisesti viimein. Onneksi kaikkeen löytyi selitys ja se on parannettavissa. Tsemppiä kaavintaan. Pärjäät aivan varmasti ja toivon, että sen jälkeen saat rauhan mieleesi <3 älä odota ensimmäisiltä päiviltä vielä mitään vaan toivu rauhassa operaatiosta ennen kuin voit odottaa henkisistä parempaa oloa :)
VastaaPoistaKiitos taas tsempeistä ja lohdullisesta kommentista <3 ihanaa saada ymmärrystä saman kokeneelta! Nyt se on sitten ohi ja selvisin! Toisaalta lähti iso paino harteilta ja toisaalta on sekava fiilis, taas on yksi kokemus käsiteltävänä. Täytyy tämäkin kyllä purkaa tänne blogiin. Hyvältä vinkiltä ja muistutukselta kuulostaa tuo, että antaa nyt rauhassa toipua ennen, kun kiirehtii henkisen paranemisen kanssa :) mutta ollaan me kyllä vahvoja, kun ollaan tälläisistäkin kokemuksista selvitty!
Poista