Kuukausi keskenmenosta

Tänään on ollut vaikea päivä. Nyt on kuukausi keskenmenosta.

Kolme viikkoa keskenmenon jälkeen tuli välillä rusehtavaa pientä vuotoa pyyhkiessä. Muuten vuotoa tai oireita ei ollut. Toivoin jo vuodon kohta loppuvan ja uuden kierron käynnistyvän. Olemme ajatelleet antaa uudelle raskaudelle mahdollisuuden heti, kun se on mahdollista. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta useasta lähteestä olen lukenut, että keskenmenon jälkeiset kierrot olisivat hedelmällisempiä. Muistan myös lukeneeni tutkimuksesta, jossa puolen vuoden sisällä keskenmenosta raskautuvien raskauksissa oli vähemmän komplikaatioita verrattuna yli puolen vuoden päästä raskautuviin.

Reilu kolme viikkoa keskenmenosta tein ovulaatiotestin ja perään sitten raskaustestin. Vauvakuume otti ylivallan ja halusin alkaa testailemaan mahdollista ovulaatiota heti kierron käynnistyttyä. Ovulaatiotesti oli vahva positiivinen, heti tajusin, että raskaustestikin tulee näyttämään positiivista. Raskaustestin viiva ei ollut yhtä vahva, kuin kontrolliviiva mutta melko vahva kuitenkin. Petyin. Eikö kroppani toimi yhtään ja eikö keskenmeno olekaan hoitunut. Päivä tämän jälkeen alkoivat aaltoilevat kivut ja pari päivää tästä vuoto. Nyt tuosta vuodon alkamisesta on yli viikko. Raskaustesti oli onneksi eilen haalistumaan päin.

Tämä reilu vikko on sisältänyt: aaltoilevia kipuja (jotka ovat vaatineet välillä särkylääkettä), niukkaa vuotoa, todella runsasta vuotoa, isoja hyytymiä, kolme soittoa naistentautienpolille, huimausta, heikotusta, pelkoa, epätoivoa, pettymystä, töissä sairaana olemista. Tänään on ollut oikea tunteiden sekamelska päivä, olen tänään sairaslomalla ja tämä sairasloma päivä tuli kyllä tarpeeseen myös henkisen jaksamisen kannalta. Olen ehtinyt käsitellä hieman tunteita tänään ja pystynyt päästämään negatiivisetkin tunteeni käsittelyyn. Yllätyin, kuinka pahasti suru taas valtasi mieleni. Harvoin itken, mutta tämän keskenmenon myötä on tullut itkettyä todella paljon ja tänään taas on kyyneleet noussut silmiin monen monta kertaa. Ahdistaa, en osaisi oikein olla paikallaan, mutta toisaalta en saa mitään aikaiseksi. Ja ylös nousu aiheuttaa huimausta. Tuntuu todella yksinäiseltä, ystävätkään eivät kiireiltään ehdi vastata viesteihini. Ihana mieheni on onneksi taas ollut todella huolehtivainen ja oli jo valmistautunut lykkäämään töitä, jos olisin päässyt tänään jo polille. Onneksi on nyt myös tämä blogi, johon voin järjestellä ajatuksiani. Olen ollut pettynyt itseeni ja kroppaani. Tunnen myös jättäneeni työkaverini pulaan, kun jouduin taas olemaan pois töistä. Mutta sitten mietin, että hei, olen kokenut jotain kamalaa. Olen kokenut keskenmenon kuukausi sitten, joka ei edelleenkään ole hoitunut loppuun. Saan olla surullinen ja pettynyt sekä minulla on oikeus olla pois töistä sairaana. Haluan kuitenkin muistaa, että olen tarpeeksi juuri näin. Koitan luottaa, että täältä noustaan taas ja asiat järjestyvät.

Huomenna pääsen onneksi naistentautienpolille ultraan. Sitten nähdään missä mennään.